Salesvuo piiskasi porukkaa liikkeelle. Terävän terhakat lyönnit saivat, Warren kitaran, Rissasen kosketinarsenaalin ja perkussio-osastoon vipinää. Kun Anttilan Apekin heräsi bassoineen, oltiin jo melkoisissa atmosfääreissä. Enää uupui Joonatan Rautio, joka puhalsikin mukaan liityyttyään suontaiskevän sutjakasti.
Funkkaava rytmiten. Jokju taisi löysätä paineita jo eteisen ovista uloskin. Tavaraa riitti koko setin ajan: Paljon ja massiivisena. Lamasta ei ollut tietoakaan. Ei vaikka musiikki hieman lamaannutikin— liekö hurjalla poljennollaan… vaiko osin samoilla, toistuvilla elementeillään.
Oma asemapaikkani salissa Isänmaallista kolinaa…oli nenäkkäin perkussionisti Jari Lappalaisen kanssa. Oli hauskaa, samalla oppivaista seurata hänen kellon tarkkaa kioskinpitoaan. Tämä Joensuun kaveri pistikin sellaisen hulabaloon ja kilkutustarjoilun, että idealside vasemmassa jalassani oli lähes kokonaan sikasekaisin taiston tauottua. Hienoa Jari!
Joonatan Rautio oli tapansa mukaan itse varmuus ja latasi melzpkoisen haastavaa kuviota kansan kuultavaksi. Warre teki keppeineen sen, mitä häneltä suvaitsi odottaa. Anttilalla olisi ollut halua ja evästä enempäänkin, mutta keltaisen Fenderin annos oli tällaisenaankin erinomainen; ukko vertyy iästyessään.
Näin tekee myös Aki Rissanen, nuoruudestaanhuolimatta. Aki on kerennyt olla mukana monessa ja se kuului Kolin kosketinarsenaalin keskeltä, tulta ja tappuraa, hellyyttä ja rakkautta…
Koli Jazz Final
Tämävuotisen Koli Jazzin päätti tuttu Kolin kävijå Bitter Sweet, tuo kosketinvirtuoosi Max Tabellin virittämä rytmipommi, jossa Timo Tolonen bassoilee ja Tomi Salesvuo iskee tämäkän tahdin.
Tuota menokonetta on hieman rauhoitettu naisnäkökulmalla, sillä Kolilla oli mukana laula jatar Julia Eklund… namupala, joka osasi myös laulaa-Päätöskonsertin sisältö oli kasattu käännöskappaleista, jotka olivat saaneet suomalaiset sanat. Eivätkä chaplet olleet mitään tänttäränttää, vaan kunnianhimoisia sovituksia, joissa monissa oli koskettavat sanat. Julian ulkoasu että artikulointi olivat seksikkään älykästä kabaree- / yökerhokamaa. Sitä mikä Suomesta puuttuu lähes kokonaan, mutta jota löytyy lähimpänä Eestistä. Ja tietty yhtyeen syksyllä ilmestyneeltä GoGogo -levyltä.
Koli Jazzin finaali oli saavuttamassa päätepisteensä. Osa saliyleisöstä liukeni pikkuhiljaa yöpuulle, sitkeimpien, sinänsä kiitettävän suuren joukon, odottaessa musiikin loppumista.
Plussaa ja miinusta
Kun otetaan vaaleanpunaiset lasit pois silmiltä ja katsotaan Kolia kritiikin julmalla silmällä, niin isoon plus puoleen kuuluu itse miljöö, ravintolasali takaosan pystiksineen ja kaukaisine baareineen. Sali toimii myös erinomaisen hyvin äänen puolesta, johon sanottavansa on myös ansiokkaalla äänentoistolla: Kiitos Kari Korhoselle ja kumppaneille- Edelleen isoon kiitokseen kuuluu back stage ja sen tarjoilut. Plussalle myös majoitukset, kuljetukset ja henkilökunta. Pisteet Sokos Hotel Kolin johtajalle Tuomo Pesoselle.
Itse ohjelma olisi kaivannut lauantaille pientä päivävipinää esim. Kolin kirkolla ja Ukko-Kolin näyttelytiloissa että auditoriossa. Muuten ohjelma oli sisällöltään ansiokas, tasokas ja Joke Leppäsen aivoitusten mukaisesti rakennettu. Kunhan Leppänen ja Pesonen oppivat tuntemaan vielä kellon ja aloittavat soiton esim. puoli tuntia aiemmin, niin iltaunisetkin jaksavat paremmin loppuun saakka.
Miinuspuolelle on luettava Kolille yleisillä kulkuneuvoillatulevien matkan moninaisuus. Edelleen varsinaisen Kolin loma-alueen passiivisuus majoitus yms järjestelyissä, joka tavallaan estää myös tapahtuman voimakkaan markkinoinnin. Sekä Ryynäsen kahvilan kiinniolo.
Toivottavasti jazzin ystävät löytävät Kolin ensi vuonna entistä runsaslukuisimmin. Koli on osoittautunut olemassa oloaikana olevansa tasokkaan leppoisa avaus kulloisellekin jazzvuodelle!
Kolin Jazzrytmit -työryhmässä valokuvasi Matti I. Korhonen ja kirjoitti Osku Rajala apureina hääräsivät Soili Vauhkonen ja Jukka Honkio