John Coltranen musiikki elää yhä uudestaan

Kuvat: Maarit Kytöharju

08.11.2018 15:20


Denys Baptisten johtama kvartetti Coltranen jalanjäljillä.

Englantilaisen Lontoosta kotoisin olevan saksofonistin Denys Baptisten viime vuonna julkaisema albumi ”The Late Trane” on taas yksi virstanpylväs ja merkkipaalu jazzin historiaan. Se oli yksi vuoden puhutuimmista jazz-levytyksistä saatuaan useita ehdokkuuksia vuoden parhaaksi jazz-albumiksi.

Levyllä hän versioi John Coltranen myöhäistä tuotantoa, aikakautta 1963 – 1967, mitä leimasivat yhä kasvavampi abstraktisuus ja kaipuu totaaliseen ilmaisunvapauteen. Coltranelle kysymys oli hengellisestä etsinnästä, pyrkimyksestä löytää omien rajojen ääripäät, pelko hylkäämiseksi tulemisesta, äärimmäisyyksiin ja äärettömyyksiin menemisestä. Denys Baptiste on tehnyt hienoa työtä kahlattuaan läpi Coltranen 1960-luvun tuotantoa ja saanut sieltä huolella valittua kymmenen sävellystä tuoreina uusina tulkintoina.

Uusi levy on voimakas, hallitseva ja kunnioitusta herättävä, se tasapainottaa hänen ainutlaatuisen taiteellisen vision sisäisen tunteiden palon ylimaallisten viiteaineistojen kera, mitkä kattavat Coltranen viimeisien vaiheiden tuotantoa.  Hän on tehnyt kauniin ja tervetulleen julkaisun, mikä saattaa ohjata myös muita kohti niitä 60-luvun lopun impulssiteoksia.

”Jazzin sanotaan olevan Amerikan alkuperäinen taidemuoto, mikä voi olla katalysaattori luovalle ja henkiselle kehitykselle. Painottaessaan improvisaation merkitystä jazz tarjoaa ainutlaatuisen mallin luoda uusia ajatuksia esimerkiksi koulutukselliseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen.” Tässä provosoivassa kirjassaan ”Improvisation, Creativity, and Consciousness” muusikko ja opettaja Edward W. Sarath paljastaa, kuinka jazz tarjoaa jatkumoa muutokseen.

Jazz-uudistajien pitkäaikaisen perinnön innoittamana Sarath näkee tulevan muutoksen. ”Uudistajat, jotka ovat pyrkineet käyttämään hyväkseen meditaatiota ja siihen liittyviä käytäntöjä pystyäkseen elämään ja työskentelemään vireästi haluavat päästä ylivertaiseen tajunnan tilaan, mikä on välttämätöntä positiiviselle muutokselle.” Sekä teorian että käytännön tasolla kirja käyttää viime aikoina maailmalla kiinteänä teoriana tunnettua mallia keskustelussa jazzin tajunnallisesta ytimestä sekä sen tarjoamista uusista malleista ja näkökulmista.

Denys Baptiste hyökkäsi voimallisin ryöpytyksin kohti tulevaisuutta.

Tästä voisi olla kysymys yhtälailla Baptisten ”The Late Trane” -levyn sisällössä, mene ja tiedä. Pakkahuoneen lavalla saatoimme joka tapauksessa todistaa yhtä lähiaikojen merkittävintä jazzin sisuksia avaavaa täysipainoista ja kaikin puolin tyhjentävää soittoa, mikä ei jättänyt varmasti ketään kylmäksi.

John Coltranen kuolemasta on kulunut 50 vuotta, mutta hänen perintö on edelleen kovassa huudossa, vaikka ajan saatossa hänen vaikutuksensa on luonnollisesti alkanut hämärtyä nuoren uuden sukupolven ratkaistessa jazzin saloja omalla nykypäivän tyylillään. Alkuperäiset tallenteet ovat kuitenkin säilyttäneet oman luomisvoimansa, mitä nykypäivän jazzsankarit ovat osin kaikesta huolimatta hyödyntäneet. Se taas pitää hänen perintönsä jazzmusiikille edelleen voimallisena.

Baptisten johtaman kvartetin esitys oli pysäyttävän syvämietteinen, mutta toisaalta, se tuntui kovin vauhdikkaalta ja paljon äänekkäämmältä, mitä voisi kuvitella Coltranen soittamana. Jotenkin sen aikana kuitenkin aisti, että nyt oltiin syvällä jazzin juurakossa. Se jätti kuulijan miettimään jazzin sisintä sielua, mikä se on ja miten sinne voisi tunkeutua. Siinäpä pulma tutkimiseen, tai ei sitä varsinaisesti tutkia tarvitse, pitää olla paikalla silloin kun tällaista pääsee kuuntelemaan. On se hyvää levyltäkin kuunneltuna, mutta livenä sen kokee aina toisella tavalla, laveammin.

Ennen kuin Baptiste aloitti soittamisen, hän toi esille Coltranen spirituaalisen sävellystyön luonteen ja toivoi kuulijoiden voivan samalla tuntea hänen läsnäolonsa täällä paikanpäällä.

– Haluaisin teidän nyt sulkevan silmänne ja kuvittelevan, että olette vuoren huipulla, mistä näette allanne pilvet. Niiden alla on meidän nykyaikainen maailmamme autoineen ja ihmiset, jotka kiirehtivät ympäriinsä hoitaen asioita, millä ei ole käytännössä mitään merkitystä. Itse olette poissa kaikesta tästä hälinästä, rauhantilassa kaukana ylhäällä. Näette nyt Everestin ja haluamme teidän ajatukset pysyvän tässä tilassa, kun soitamme ensimmäisen kappaleen Living Space. https://youtu.be/7jmAC8mOwJU

Siinä kuljettiin aivan hurjaa kyytiä ja Baptisten mukaan korvaamaton kontrabasisti Larry Bartley sai myös näyttää taitojaan sydämensä kyllyydestä.  Peace on Earth https://youtu.be/_o_q67RctJ0 puolestaan aloituksen vastapainona eteni varsin rauhalliseen tahtiin nautittavasti. Se alkoi hiljalleen Nikki Yeohin flyygelin soitolla ja jatkui hetkittäin karkeiden irtiottojen kautta Yeohin ja Baptisten keskinäisellä vuoropuhelulla Bartleyn ja Baptisten sensaatiomaisena rytmin hallitsijana esittelemä rumpali Rod Youngsin siirtyessä sivummalle seuraamaan tilanteen kehittymistä. Hienosti toiminut kokonaisuus, mistä löytyi vallan mainiosti Coltranen henki.

Baptiste sanoi, että After the Rain https://youtu.be/Je2tpX6Z-QA on yksi hänen todellisista suosikeistaan Coltranen teoksiin liittyen. Se oli myös erinomaista kuunneltavaa, nautinnollista totta tosiaan, Yeohin pianosoundit olivat erikoisia, rauhallisen puhdasoppisia, soolo tuli tiukan rytmisesti hyvällä kuorrutuksella kuin suoraan Coltranen samaiselta levyltä.

Seuraavaksi kvartetti siirtyi hieman harvinaisempaan materiaaliin.  Denysin kertoman mukaan kappaleessa Vigil yhdistyvät Coltranen ja Elvin Jonesin kiinteän vankka työsuhde ja yhtenevä ajatusmaailma. Kappaleen aikana siis Rod Youngs ”siirtyi” Elvinin rooliin ja sai huikean räjähtävän näytöksen aikaiseksi rumpujen takana.

Viimeisenä kappaleena kuultiin pitkä Transition https://youtu.be/Dvp9K6K2Rl8, mikä Coltranen levylläkin on yli 15 minuuttinen hänen revitellessä siinä tosi maukkaasti. Baptisten versio jatkoi samalla linjalla raskaasti tykitellen. Nyt erona oli lähinnä se, että lavalla esityksen oheen ladattiin rutkasti elektronista lisuketta Nikkin ”kiippareilla”. Siinä hieman harhailtiin, kun yritettiin vallata runsaasti tilaa uusille räväköille äänialueille.

Voisi sanoa, että siinä onnistuttiin osin melko mukavasti, sillä soundit vaihtelivat välillä tosi makeasti ulkoavaruudellisiin sfääreihin. Valitettavasti oheen tuli myös melkoista sekoilua, kun tietokone ei näyttänyt pysyvän mukana aiheessa ja ajatuksenjuoksussa, vaan Nikki joutui näpräilemään sitä useasti. Siihen tavallaan katosi samalla sen terävin liekkimeri. Kaikesta huolimatta Baptisten soitto ei himmentynyt, vaan reiluhenkinen irrotteleva puhallustulva juoksutti menoa ankarasti eteenpäin.

Baptiste on onnistunut löytämään Coltranen vaikean aikakauden syvimmän ajatuksen, miten Coltrane rakensi teemoja, mitkä eivät vanhene, miten niihin pystyy vastaamaan, miten niitä pitäisi tulkita. Baptiste on raottanut ikkunaa aikakauteen, mikä on ollut merkittävää jazzin historiassa.

Baptisten nelikon esitys oli omalta kohdaltani tämän vuoden Tampere Jazz Happeningin odotetuimpia vieraita seuraavaksi esiintyneen Rymdenin ohella. Tuntui tämä esitys herättäneen myös koko Pakkahuoneen täyteisen yleisön, sillä huutomyrsky oli sen verran ahnasta, että vimmattu taputus sai soittajat palaamaan lavalle hetkeksi jatkolle kumartelemaan.

Tampere Jazz Happening 2018,
Pakkahuone iltasessiot, lauantai 3.11.2018
21:45 Denys Baptiste: ”The Late Trane” (GB)
(Denys Baptiste – sax, Nikki Yeoh – piano, keys, Rod Youngs – drums, Larry Bartley – bass)

Takaisin
Translate »