Joonas Haaviston kaksari Kolilla 

Kuvat: Osku Rajala, Matti Korhonen, Soili Vauhkonen

21.01.2016 20:30


Joonas Haavisto

Lauantai-illan kestoesiintyjänä oli Joonas Haavisto Trio, urakkana kaksi eri settiä. Ensimmäinen piti sisällään Haaviston uuden levyn Oku kappaleita, joissa vierailevana solistina oli usalainen saksofonisti Tivan Pennicott. Toinen setti oli jazzlaulajatar Jenny Robsonin säestäjänä.

Aloituskappale oli osuvasti Kolin kansallismaisemaan ja sen historiaan hyvin istuva One For Jean. Eli Sibeliukselle omistettu sävellys ja ”Jannellehan” Koli oli tuttu paikka.  Historian havinaa sekin, että One For Jean oli virallinen kaste Hotelli Kolin omalle, upouudelle flyygelille. Kaikki tämän setin kappaleet  lukuunottamatta encorena kuultua Monkin sävellystä Ask Me Now olivat Haaviston omaa käsialaa.

Hotelli Kolin uusi flyygeli soi ensi kerran konsertissa

Hotelli Kolin uusi flyygeli sai ensi soittonsa

Antti Lötjösen vahva bassoilu että Joonas Riipan rumpalointi antoivat alkupotkun Haaviston mustavalkiotyöstölle. Hän käytti ihastuttavalla tavalla ja runsaskätisesti koskettimiston koko repertoaaria soitossaan. Hänen voimakas ote koskettimistoon, kulkevat juoksutukset ja tiukan maalaileva sävelmaailma antoivat kappaleille sielukkaan peruskuvan. Raikkaan modernin leiman, jossa melodisuus ja harmonia olivat läsnä. Haavekuvia ja utopian maalailua herkkään ja hauraaseen kauneuteen. Kauneuteen, joka muuttui massiviseksi pianon, basson ja rumpujen täyttymykseksi. Jopa raa’an makuiseksi työstöksi… silti kuulijan sielua vahingoittamattomana.

Lötjönen bassoineen on herra ja hidalgo, soittipa hän missä yhtyeessä tai tilanteessa tahansa. Hän osoitti nytkin väkevyytensä ja voimansa useaan kertaan niin eturivissä kuin tanakkana Haaviston taustatukena. Hänen sormien ja bassonkielien yhteistyö on uskomattoman nautittavaa. Myös Antin olemus eli soittamansa musiikin mukana, osoittaen hänen täydellistä heittäytymistään soittamansa jazzin syvimpään olemukseen. Kummarrukset Lötjöselle!

Samoja teonsano ja adjekstiiveja voidaan käyttää myös Joonas Riipan rumpaloinnista. Hänen taimauksensa että soittoarsenaalinsa hallinta oli jälleen kerran ihastuttava kuunnella ja katsella. Myös hän eli soittamassaan musiikissa täydellä sielulla mukana. Soittajien keskenäinen kemia purkautui keskinäisenä riemuna, jota salintäyteinen yleisö ei voinut olla huomaamatta.

Lisäväriä bändin ensimmäiseen settiin toi saksofonisti Tivan Pennicott, Haaviston opiskelukavereita Amerikasta. Tämä hieman tenoriaan pidempi mustamies osoitti ehkä säästellen osaamistaan tässä Joonas Haavisto Trion ensimmäisen setin aikana. Mutta vieraillessaan Jenny Robsonin setin aikana yhtyeessä, muuttui herran soittoasento entistäkin kallellaan olevaksi ja silloin irtosi täydellä teholla ja tunteen poltolla.

Tämä makoisa ensimmäinen setti piti sisällään Joonas Haaviston uudelta Oku -levyltä sävellykset One for Jean, Winter Sleep, Xibalba, Chilling at Shinjuku ja Band Wagon. Kovaa kampetta laitaluvultaan. Kokonaisgenreltään erilaisuuksien maailma, joka maistui hyvältä joka kantilta. Omanlainen erilaisuus ja mietiskelevyys sekä erilaisilla pensseleillä maalailu loivat hekumallista kiihkoakin…

Jennyn upeaa jazzailua

Jenny Robsonista on kehittynyt vuosien saatossa upeaääninen ja karismaattinen jazzlaulajatar. Solisti, jonka lavaesiintyminen ja varmuus oli ihastuttavaa. Nyt nähtiin solisti, joka tiesi ja osasi, mitä halusi. Täydellä sielulla ja sensuellilla tavalla.

Hänen matalahko ja tummahko perusäänensä sekä voimakkuus, jolla hän sitä käytti oli nannaa. Myös äänen kokonaisrekisteri oli hallitun laaja ja erinomaisen hyvin toimiva… ei mitään oikomisia tai epäpuhtauksia, vaan erittäin hieno kokonaisuus.

Jennyn setti muotoutui monista erilaisista elementeistä alkaen Costarican oppivuotensa tunnelmilla päätyen Antonio Carlos Jobimin kappaleeseen Chega de Saudade eli tutummin No More Blues. Muina kappaleina kuultiin Jennyn oma sävellys Johanna Venhon runoon Unen rajalla, lapsen mielikuvituksesta kertova Place For Child, vanha jazzstandardi Alone Together Jennyn sovittamana sekä sekä vuonna 2006 äänitetyn levyn Butterfly Life nimikkokappale. Hieno kokonaisuus, joka antoi Jennylle mahdollisuuden esitellä kokonaisvaltasta osaamistaan.

Kun tähän yhtälöön lisätään vielä Joonas Haavisto Trion upea säestys ja Pennicottin hienöt saksofoinnit niin loistava kappale Koli Jazzin historiaa oli jälleen saatu nautituksi. Todella maukas kokonaisuus!

 

Koli Jazz lauantaina 16.1.2016 klo 20.50 Sokos Hotelli Koli 
Joona Haavisto  Trio feat. Tivon Pennicott & Jenny Robson

Joonas Haavisto flyygeli, Antti Lötjönen basso, Joonas Riippa rummut
Feat. Tivor Pennicott tenorisaksofoni, Jenny Robson laulu

 

 

 

Takaisin
Translate »