Launonen sanoi juhlapuheessaan, että alkujaan konserttipaikat olivat hyvin pieniä, mutta tunnelma oli aina tiivis. “Niistä ajoista kaikki on kasvanut ja tämäkin sali, missä nyt olemme, oli vain tämän tanssilattian kokoinen silloin”, totesi Launonen. Matalalla profiililla on yritetty edetä, mutta sitä samaa linjaa ei noudatettu koskaan lavalla. Jazzin ja esiintyjien tasosta ei ole tingitty. Lopettamiseen on vaikuttanut myös taloudelliset seikat. Vaikka luovun Kaamosjazzin järjestämisen vastuusta, niin toivon, ettei jazz ei kuitenkaan kokonaan katoa Saariselältä. Ohjelmisto saattaa muuttua ja tuleeko Kaamosjazzin nimi säilymään tulevaisuudessa vai tuleeko joku toinen formaatti käyttöön, siihen ei ole vielä vastausta, totesi Launonen vielä.
Seuraavaksi hän kutsui estradille vielä ne kolme henkilöä, jotka ovat oleellisesti vaikuttaneet Kaamosjazzin onnistumiseen tämän 30-vuotisen taipaleen aikana. Nämä henkilöt ovat Inkeri Syrjänen, Paavo Holopainen ja Matti Konttinen. Hän kiitti vielä paikallisia yrittäjiä ja yhteistyökumppaneita sekä tietenkin myös maksavaa yleisöä, joka omalla osallistumisellaan on tehnyt festivaalin mahdolliseksi toteuttaa.
Seuraavaksi Launonen ilmoitti, ettei pitkiä puheita pidetä ja, että Matti Konttinen tulee pitämään viiden minuutin juhlapuheen, missä ajassa koko historiikki käydään läpi. Matti totesi, että aika ihmeelliseltä se tuntuu, kun jazz on sata vuotta vanha ja Suomeen jazz rantautui 1920-luvulla, niin sitten tulee joku Launonen, joka aikoo aloittaa jazzjuhlien järjestämisen vuonna 1981 jossain Lapin periferiassa ja vielä pahimman kaamoksen pimeyden aikaan. Monenlaisia kommelluksia tuli alkuaikoina eteen, kun tilat olivat ahtaat, valot sammuivat ja kynttilänvalossa yritettiin ohjelmistoa lukea, mikä sitten syttyi tuleen. Musiikin laatu on ollut ratkaisevaa, ei sen määrä. Runko on aina ollut perusjazzissa, dixieland ja happy jazz tyyppisessä linjauksessa. Mukaan otettiin myös nuoria, pidettiin koululaiskonsertteja ja kurssitettiin lahjakkaita nuoria. Kaikkiaan arviolta on Kaamosjazzeilla käynyt noin 1500 muusikkoa ja yleisöä on ollut paikalla noin 50000. Aluksi Kaamosjazz oli puhtaasti Lapin juhlaa, jolloin tänne tultiin busseilla Kemistä ja Torniosta asti. Muutamassa vuodessa kuitenkin juhla alkoi kansainvälistyä. Nykyään järjestäjille on tullut sadoittain levyjä ja pyyntöjä artisteilta päästä soittamaan. Tässä oli lyhykäisyydessään lyhennettynä Konttisen ajatuksia matkan varrelta. Tarkempaa tietoa Kaamosjazzin historiasta on saatavilla kahdesta kirjasta Kaamosjazz 15 vuotta ja Kaamosjazz 20 vuotta. Niitä saattaa vielä ehkä olla saatavilla järjestäjiltä.
Juhla jatkui viirien jaolla läheisille yhteistyökumppaneille ja tietenkin musiikin parissa. Lavalla kävi Wade Mikkolan jälkeen Mette Juul Trio ja myöhemmin illalla Swing Dancing tunnelmissa tämän vuoden ranskalaiset vieraat, Mikko-Ville Luolajan Mikkolan Hot Club 4 ja AAHO solistinaan Marle Mikkola.