Keitelejazz pantiin käyntiin 80-lukuisesti

Kuvat: Venla Kaasinen

28.07.2019 15:47


J. Karjalainen

Äänekosken ylpeys, Keitelejazz, käynnistyi keskiviikkona vauhdikkaasti. Alkurytmit Jazzteltan tunnelmallisessa illassa tarjoilivat Jarkko Martikainen & Luotetut Miehet, Broadcast sekä J. Karjalainen. Esiintyjät edustivat vahvasti 1980-luvun perinnettä. Perinteinen tanssiehtoo veti paikan täyteen nostalgian janoisia rokkaajia ja tunnelma oli heti luontaiseen tapaan korkealla.

Pääesiintyjä, J. Karjalainen (Jukka Tapio Karjalainen, 62),on sitkeästi pitänyt asemansa yhtenä Suomen suosituimmista laulajista ja lauluntekijöistä. Karjalainen on sanoittanut ja säveltänyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta itse kaikki levyttämänsä kappaleet.

Levytysuransa 1981 aloittanut Karjalainen starttasi uransa blues- ja kantrivaikutteisella, suomeksi lauletulla musiikilla, jota mainiosti sävytti Mustat Lasit -kokoonpanon puhallinsoittimet, vahvoine soul-sävyineen.   Alkuvuosien lauluja karakterisoi myös oivaltava suomen kielellä leikittely, hiukan kuin Pertti Jarlan Fingerpori-sarjis, mutta hyväntahtoisemmin (Johnny B. Goode= ”Jussi, olet hyvä”). Myöhemmin hän siirtyi folk- ja kantrityyliseen balladilinjaan ja pienimuotoisiin yhtyeisiin. Samalla leikkimielisyys hälventyi.

J. Karjalainen ja vanha luottokumppani Pekka Gröhn

Vanhat soul- ja bluesbiisit ovat vaihtuneet mutkattomiin ja kaihoisiin balladeihin, jotka muistuttavat hiukan liikaa toisiaan. Yli 850 000 myydyllä levyllä hän on kuitenkin osoittanut voimansa yleisönsuosikkina.

Huuliharpistina Karjalainen on parantanut otteitaan, mihin oli syytäkin. Bändi teki Keitelejazzissa takuuvarmasti työtä, erityisesti keyboardisti Pekka Gröhniä olisi mielellään kuullut enemmänkin. Mikko Lankisen tärkein kontribuutio tuntuu olevan täyttää kitarafillein yksinkertaisia laulumelodioita. Tämä toimiikin, jos kohta kuulija kaipaisi koko bändiltä hieman haasteellisempia solistisia tehtäviä ja soiton dialogisuutta.

Yhtyeen tuotos hyötyisi stemmalaulusta, jotta mutkattomat rallit saisivat hieman eloa ja väriä. Levyillä Karjalainen hoitaa sen koneella, eikä tulos ole erityisen kehuttava, mutta nyt niistäkin olisi ollut iloa.

Reipas rock & roll -numero ”Down Town -henkeen” piristi välittömästi muutoin hiukan mollivoittoista ja uuvahtanutta fiilistä. Mustat lasit -remusakkia tuli ikävä. Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitäänsvengasi uudistuneena versiona, Tähtitaivasmyös – hittejä riittää.

Esitykset olivat hiukan pitkitettyjä; puolivälin jälkeen biiseistä ei enää oikein avautunut uutta. Silti, nostalginen sessiohan tämä oli. Unplugged-balladien kiistaton herkkyys tietysti jossain määrin kärsii, kun isolla lavalla paahdetaan täyttä kaasua.

Jarkko Martikainen ja Anssi Salmela

Puoskareista luottomiehiksi

Jazzteltan illan avannut Jarkko Martikainen oli yllättävä valinta jazzfestivaalin rockiltaan. Martikainen tuli tutuksi YUP-yhtyeen säveltävänä ja sanoittavana laulaja/kitaristina. YUP julkaisi yhteensä 11 albumia. 1987 – 2008 toimineen yhtyeen aikana Martikaista kuvailtiin usein absurdistiksi ja satiirikoksi, mikä sekin taisi mennä hiukan alakanttiin.  YUP (Yhdistyneet Urbaanit Puoskarit, alun perin Young Urban Perverts) oli Savonlinnan taidelukiossa 1987 perustettu yhtye. Puoskari-YUP ilmoitti 2009 alussa jäävänsä määrittelemättömän pituiselle tauolle. Koirientaivas-albumin (2014) myötä alkoi myös uuden yhtyeen tarina. Jarkko Martikainen ja Luotetut miehet oli erittäin kiintoisa tuttavuus.

Tunnelma Jazzteltassaoli elämänmyönteinen ja optimistinenkin. Oltiin kaukana juppien (Young Urban Professionals) arvomaailmasta – jos heillä nyt sellaisesta voi edes puhua. Bändin nimi onkin nähtävä parodisena. Juppi-iän jo ohittaneet, keski-ikäiset herrat vetivät eleganttia ja elämänläheistä progea. Musiikkiaineksetkin on haalittu laajalti – irlantilaista kansanmusiikkia, heavya, iskelmiä ja laulelmia – ja tietysti punkin tai nk. uuden aallon tiheillä jaoilla, nopein tempomerkinnöin.

Luottomiehiä

On elämys kuulla Olavi Virran tyylin laulelmia kantri- tai punkkompilla. Bändi on myös kehittynyt, toisin kuin punkkarit yleensä. Äänissäkin vedettiin fraaseja. Mutta parantamisen varaa laulussa on vieläkin, varsinkin vokalistilla, jonka ääni sortui tuon tuosta korkeissa sävelissä.

Biiseistä on vaikea sanoa, koska suljin aina Radio Mafian heti YUP:n ja muiden punkkarien (tai ”uuden aallon”) edustajien tultua ääneen. Mikä tarkoitti 80-luvulla koko aikaa, mutta niin löysin jazzin ja klassisen.

Martikainen on musan monialayrittäjä, ja biiseissä oli ideaa. Aikuistuessa menetelmät ja tavoitteet ovat avartuneet, lauluihin on tullut pohdiskelevampiakin sävyjä. Tiivis ja nopea rumpukomppi toi illan laiskanleppoisaan ohjelmistoon kaivattua terää. Martikaisen maine kontaktin saamisesta kaikenikäiseen yleisöön osoittautui todeksi.

Broadcast vauhdissa

Broadcast yhä vedossa.  

Broadcast nousi 80-luvun alussa maineeseen USA:n länsirannikon rockiin erikoistuneena, nuorekkaana ryhmänä. Hyvästä perustyöstä ja bändikisamenestyksistä huolimatta se ei kuitenkaan ole oikein napannut yleisön mieliin täällä eikä muuallakaan. 2018 menetettiin vielä yhtyeen paras muusikko, monitaituri Esa Kaartamon kuoltua, vain 57 vuoden iässä.

1980 aloittanut Broadcast on aina profiloitunut rockbändiksi, mutta sen kytkennät ovat laajoja, ulottuen aina amerikkalaiseen juurimusaan, laulelmiin ja balladeihin. Kovasta väännöstä ja vakuuttavasta osaamisesta huolimatta todellinen läpilyönti on jäänyt toteutumatta ja bändi on hajotettukin jo monesti.

Moni ”vanhan liiton” bändi on joutunut luovuttamaan, yleisön intressien siirryttyä muualle. Hyvä tietysti, että suomalainen osaaminen on pidetty kunniassa myös tällä, varsin epäpopulaarilla alueella.

Kim Lönnholm

Yhtye oli nytkin kokenut henkilövaihdoksia. Ehkä tästä johtuen bändillä oli pieniä vaikeuksia saada yleisö syttymään hidastempoisilla molliballadeilla, vaikka setti olikin moitteettoman puhdas ja hallittu. Varsinkin stemmalaulu oli kaunista. Nimike ”Suomen Eagles” ei siis ole tuulesta temmattu.

Jarmo Nikku vaihteli vanhaan tapaansa tiuhaan kitaroita ja elävöitti soundia näillä keinoin. Korvia hivelevä slide-sooloilu huipensi setin ja miksei koko illan. How it hurts youon hieno kantriballadi ja sopisi yhtyeen soivaksi käyntikortiksi.

Vanhoista tunnussävelmistä Kaartamon You break my heart lämmitti lopulta yleisön. Kepeä kantripoljento toimi varsin hyvin, ja myös Erkka Lauri Kettusen (58) huopanuijilla säestetty balladi vakuutti herkän tendenssin löytyvän konkarien käsistä.

 

Keitelejazz 24.7. keskiviikko; Jazzteltta  klo 19

Jarkko Martikainen & Luotetut Miehet
Martikainen – laulu, kitara; Ema Hurskainen – rummut, basso, taustalaulu; Anssi Salminen – kitarat, mandoliini, viulu, taustalaulu; Luis Herrero – basso, haitari, taustalaulu

Broadcast
Kim Lönnholm – laulu; Edu Kettunen – kitara, laulu, lyömäsoittimet; Jarmo Nikku – kitara, laulu; Mika Kuokkanen – kitara, laulu; Tuomas Kesälä – kosketinsoittimet, laulu; Masa Maijanen – basso; Miri Miettinen – rummut, laulu.

J. Karjalainen:
J. Karjalainen – laulu, kitara; Mikko Lankinen – kitara; Tom Nyman – basso; Janne Haavisto – rummut; Pekka Gröhn – kosketinsoittimet.

Takaisin
Translate »