Pettymys johtui ennenkaikkea siitä, että konsertti loppui ikäänkuin kesken, sillä varsinaisessa ohjelmistossa oli vain kahdeksan numeroa, joista kokonaiskestoa kertyi vajaat 50 minuuttia. Asia olisi ollut helppo korjata sillä, että big band-numeroiden lomaan olisi sijoitettu muutamia numeroita, joissa Mahoganyn taustalla olisi soittanut EBB:stä lohkottu pikkuyhtye. Lavallahan oli mainioita soittajia yllinkyllin: Manuel Dunkel, Rami Eskelinen, Jukka Eskola, Jussi Kannaste, Jukka Perko, Eerik Siikasaari jne. Onneksi toiseesa ylimääräisessä tämä ratkaisu toteutui.
Komeaääninen Mahogany on erittäin osaava laulaja, joja pystyy pystyy laulamaan bluesia Joe Williamsin kaltaisesti, tunnelmoimaan balladeja John Hartmanin tavoin ja scattaamaan Jon Hendricksin opeilla. Kaikki nämä ominaisuudet tulivat lyhyessäkin konsertissa esiin. Tosin Mahoganyn kappalevalikoima ei kovin linjakas, sillä tarjolla oli mm. puhkikalutut There’ll never be another like you, Lush life ja Everyday I have the blues. Kevinillä toteutti 1990-luvulla big bandin kansa Mingus-projektin. Uskoisin, että se olisi ollut EBB:llekin mielenkiintoisempi haaste kuin Mahoganyn mukanaan tuomat sinänsä ihan korrektit sovitukset.
Mape Lappalaisen hyvään iskuun virittänyt EBB teki laatutyötä kokonaisuutena. Myös solistikunta kunnostautui. Erityisesti kannattaa nostaa esiin orkesterin kolmen trumpetistin (Eskola, Tero Saarti, Lasse Lindgren) huima kisailu konsertin päättäneessä bluesissa.
Sounds from The Ancestors ja Nordic Stew Savoyssa
Olemme kuulleet Kenny Garrettia livenä, kun hän vuosia sitten soitti New Yorkin Village Vanguardissa Thad Jones-Mel Lewis Orchestrassa. Hän ei...