Mopon keikka kuussa onnistui

Kuvat: Osku Rajala ja Soili Vauhkonen

26.07.2019 18:29


Mopo matkalla kuuhun. Tässä ollaan jo avaruudellisessa painottomuudessa.

Mopo ”On The Moon”

Kirjurinluodossa vietettiin heinäkuussa 1969 järjestyksessään neljättä Pori Jazz -festivaalia. Samaan viikonloppuun sattui myös historiallinen hetki, kun Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä kuun kamaralle. Lauantaina 20.7.2019 viettiin Lokkilavan avauksessa järjestyksessään 54. Pori Jazzin viimeistä päivää ja tarkalleen samana päivänä tuli kuluneeksi 50 vuotta, kun ensimmäiset ihmiset laskeutuivat kuun pinnalle. Historialliset sanat “pieni askel ihmiselle, jättiharppaus ihmiskunnalle” kuului kuun pinnalta 6 tuntia myöhemmin.

Pori Jazzin organisaatiolle syntyi ajatus juhlistaa tapahtumaa jotenkin yhdistäen sen jazzin muotoon.

Pori Jazz Ted Curson palkinnon saanut saksofonisti Linda Fredriksson otti kuuhun mukaansa bassoklarinetin.

Tänä vuonna sopivasti 10-vuotista taivaltaan viettävä Mopo trio sai Pori Jazzin pyynnöstä tehtäväksi valmistella vapaamuotoisen teoksen kuun valloituksen tunnelmiin ja henkeen sopivalla tavalla, eli miltä “Mopo kuussa” voisi kuulostaa.

Kolmikko, vuoden 2019 Pori Jazzin Ted Curson -palkinnon saanut saksofonisti Linda Fredriksson, basisti Eero Tikkanen ja rumpali Eeti Nieminen, otti haasteen vastaan ja he alkoivat valmistella omaa näkemystään aiheesta ”Mopo-jazzin” näkökulmasta.

Tämänvuotisen Pori Jazzin viimeisen päivän avauksessa Lokkilavalla oli tullut vihdoin aika näyttää miten se ”Mopo keulii kuussa”. ”Mopo on yhdistelmä huumoria, vauhtia, haikeutta, synkkyyttä, kepposia ja anarkiaa”, kuten bändi itse on musiikkinsa sisältöä ilmaissut.

Omakohtainen ensimmäinen kosketukseni Mopon musiikilliseen sisältöön löytyy noin kahdeksan vuoden takaa. Silloisen jonkinlaisen punk-jazzin kauden jälkeen yhtye on keikkaillut valtavasti ja saanut kansainvälistäkin kosketusta Euroopan ulkopuolellakin aina Marokkoa ja Väli-Amerikkaa myöten. Siinä ohessa vuosien saatossa heidän esittämänsä musiikki on kehittynyt uusille urille.

Tähän mennessä albumeita on kertynyt 4 kappaletta, joista viimeisin viime vuonna julkistettu Mopocalypse, on kolmas tällä triokokoonpanolla. Tähän väliin mahtuu vielä muilta levyiltä lohkaistu yksi vinyylisingle.

Eeti Nieminen varustautumisvaiheessa kuulennolle.

Kuumatka alkoi Lindan raskaalla alarekisterissä pauhanneella puhalluksella baritonilla, mihin liittyi Eetin bassorummun ja Eeron kontrabasson kumea jytinä. Odottavan jännitteinen ja silminnähden paineenalainen tunnelma oli selkeästi nähtävissä jytinän laskeutuessa kolkon kalseaksi hidasteluksi valmistauduttaessa siirtymään avaruusaluksen kapseliin.

Lähtölaskenta alkaa baritonin voimallisen rynkytyksen saattelemana. Kantoraketin tulinielu syttyy ja valtava tulimeri syöksähtää esiin Eeron mäiskiessä jyhkeää tulilientä bassostaan. Irtoaminen alkaa, kaamea savupatsas peittää ympäristön ja tulisen pätsin leimahtaessa avaruusalus alkaa nousta kohti pilvetöntä taivasta, tukipilarit kaatuvat ja kantoraketti irtoaa maasta.

Eero Tikkanen sonnustautuneena avaruuspukuun.

Nopeasti päästiin avaruudelliseen tyhjyyteen, ilmatilan hävitessä alkaa painovoima kadota. Lavalta kuuluva kaukainen avaruudellinen soonisen sameasti kumpuava äänien suhiseva kumu täyttää ympäristön.

Lindan siirtyessä puhaltamaan bassoklarinettia painottomuuden tilan rauha ja tyyneys laskeutuu ja herkistää, pako omasta itsestä, maallisesta elämän kiihkosta ja ainaisesta kiireestä luo vapauden ilmavan lempeyden ympäristön, ajatukset harhailevat, tarvitseeko ylipäätään palata vai antaa vain ajan kulua samassa tuntetilassa.

Lindan altolla saattelema avaruuden äänten pulputuksella ajantaju alkaa muuttua jähmeämmäksi ja räväkkyys nousee, kun lähestytään kuun kiertorataa. Laskeutumisvalmistelut alkavat, kukaan ei oikeastaan tiedä mitä tulee tapahtumaan, vaikka kaikki on tarkastettu, viimeistä piirtoa myöten valmisteltu ja testattu.

Eetin symbaalit kalahtelevat, rumpujen kalvot tärisevät, Eero oli siirtynyt sähköbassoon ja juhlavan raastavasti prässäys lisääntyi. Kaikki enteilee taas jännittäviä hetkiä, keinot tiedetään, mutta epätietoisuus kalvaa kaikesta huolimatta. Trio poistui lavalta.

Linda laittaa vanhan LP:n levylautaselle, levysoittimen käyntiin, 4 vuorokautta kestänyt matka kuuhun kiertoradalle oli onnistunut ja kuumoduuli laskeutunut onnellisesti kuun pinnalle. Levyltä kuullusta historiallisesta keskustelusta astronauttien ja Houstonin ohjauskeskuksen välillä, siitä oli ehtinyt kulua tasan 50 vuotta. ”Kaunista, kaunista, mahtava autius.”

Oli päästy kakkosvaiheeseen, kuussa vietettyihin tunteihin. Kuun levollista tunnelmaa lavalle tuli esittämään Iro Haarla kuvaillen harpullaan yksin sitä tunnelmaa, mikä vallitsi laskeutumiskapselin ympärillä, ulkopuolella näkyi vain hiekkaa ja valtava autius. Mopo palasi lavalle vihreissä asuissa, kuvaten sitä kuun avaruudellista maisemaa. Hiljalleen bassoklarinetin matala murina ja Eeron jousella tehostama bassonkielien rosoinen säröisyys lisäsivät säädyllistä vakavuutta. Eeti tehosti pienillä napautuksilla harrasta kuvaa kuun pinnasta.

Iro Haarla kutsuttiin mukaan Mopon kuuretkelle.

Lähestytään hetkeä, jolloin laskeutumismoduulin ovi avataan ja kävely kuun pinnalla alkaa. Eetin kapuloiden tihenevä tahti rummun kalvoille enteilee sitä hetkeä, kun ovi aukeaa.

Basson verevä kumu paksuuntuu ja tehostuu vahvaksi massaksi, baritonisaksofoni vaikeroi hiljalleen, Iron hienostunut kosketus flyygelin koskettimilla täydentää ja Eetin lujentaessa notkeaa rummutusta pitkään saadaan lippu kiinnitettyä kuun hiekkaiseen pintaan ja 2,5 tunnin kuukävelyä suoritettua.

Alkaa olla aika palata kuun kiertoradalla odottavaan emäalukseen, tarkkuutta vaativa telakointi onnistuu. Iro aloittaa flyygelillä omalla sävellyksellään The Warm Currents Of The Sea miehistön johdattelun ryhtyä tekemään maahan paluuseen vaadittavat järjestelyt. Mopo tullessa mukaan hissukseen voitiin lähteä liikkeelle ja poistua kuun kiertoradalta kohti maata.

Miehistö otti aluksen hallintaan ja maata lähestyttäessä Linda aloitti oman puhaltamisen baritonillaan siivittäen matkan tekoa rauhalliseen tyyliin kaihoisan surumielisesti mukaillen haaveilevasti omaa sävellystään Sinut Muistan Ainiaan, kuvitteellisen kauniisti ja sopivan tyynesti ympäröivää avaruusmaisemaa kuvaillen. Iro Haarla täydensi Mopon matkan tekoa hienosti harpulla täydentäen harrasta soittoa, mitä Eero täydensi jousen voimalla ”kontraten”. Tämän yhteisen autuaan kuulakkaan soiton tahdissa oltiinkin sitten taas ”4 päivää myöhemmin” maan pinnalla.

Pyrin olemaan menossa mukana alusta lähtien mietiskellen miten soitto värittää kuulennon tilanteita, pystyikö siitä aistimaan sen missä vaiheessa aina oltiin. Alkupuolella olin tunnistavinani lähtötilanteen, matkan avaruuteen ja laskeutumisen kuun kamaralle ja siellä vietetyt 8,5 tuntia. Loppu tuli jotenkin niin nopeasti, etten oikein selkeästi erottanut paluulähtöä enkä palaamista maan kamaralle soiton muodossa.  Itselleni jäi loppujen lopuksi hieman hämäräksi tuliko Mopo takaisin kuusta ollenkaan, vaan jättivät hyvästit paluulle ja toivottivat hyvää matkaa takaisin maahan yleisölle. Kaikesta huolimatta, kyllä siitä matka saatiin aikaiseksi, kun tarkemmin ajan kanssa analysoin omia merkintöjäni.

Eipä sillä sinänsä mitään merkitystä ollut kokonaisuuteen. Mopon historiallinen keikka kuuhun onnistui mallikkaasti.  Mielestäni Mopo yhdessä Iro Haarlan kanssa saivat aikaiseksi hyvän tunnelman ja teos oli kaikkinensa mielenkiintoinen yhteenveto ensimmäisen kuukävelyn 50-vuotisvuosipäivän kunniaksi. Samalla tuli hieman tarkemmin tutkittua tämän tapauksen historiallisia käänteitä. Näitä saisi olla tulevaisuudessakin enemmän, teoksia, joita ei ehkä kuulla koskaan toista kertaa. Näin jazzissa tapahtuu ja pitää olla paikalla silloin, kun tällaisia erikoiskonsertteja tulee vastaan.

Pori Jazz 2019, Lokkilava lauantai 20.7.2019
14:30 Mopo ”On the Moon”
(Linda Fredriksson – altto-, baritonisaksofoni, bassoklarinetti, Eero Tikkanen – kontrabasso, sähköbasso, Eeti Nieminen – rummut, feat. Iro Haarla – flyygeli, harppu)

Takaisin
Translate »