Tiistai iltapäivän ratoksi Jouni Hokkasen kvintetti soitti Jounin omaa sävellystuotantoa, mitä on kuultavissa myös kahdelta aikaisemmin, 2004 ja 2008, julkaistulta albumilta “In One’s Element” ja “Jazzoo”.
Matkustus on rankkaa, aina sattuu ja tapahtuu, sanoi Jouni soitettuaan ensimmäisen bassosoolo kappaleen “Satakunta Mood”, kylläkin pienellä ripauksella savolaisuutta. Kaikkea ikävää voi tien päällä sattua, siitä oli osoituksena “Bad Time”, missä pääosaa näytteli nuori trumpetistivirtuoosi Kalevi Louhivuori.
Hän on osoittautunut suureksi lahjakkuudeksi, jonka soittaminen on aivan upean mahtavaa kuunneltavaa. Hänen soittoaan on mahdollisuus kuunnella vielä tämän viikon aikana ainakin Riky-Tick Big Bandin ja Sun Trion keikoilla. Pitäkääpä silmät ja korvat auki ja käykää kuuntelemassa, ja todetkaa se itse. Samoin on mahdollisuus kuulla Jussi Kannasteen väkivahvaa tenorisaksofonin “polttoa” loppuviikon aikana vielä monesti eri lavoilla.
Jouni Hokkanen Quintet soittaa Jounin omaa sävellystuotantoa, mikä on vahvasti perinteitä kunnioittavaa, nykyaikaista, melodiarikasta ja tunteikasta jazzmusiikkia, mistä löytyy myös hetkittäin free henkeä rennolla uudenaikaisella rytmiikalla. Siinä on syvyyttä ja ulottuvuutta. Se on tarkkaan harkittua, raikasta ja tasapainoista nykysoittoa. Kun muusikot vielä intoutuivat rehevän vahvaan ja energiseen esittämiseen, jäi tunninmittaisesta konsertista hyvä maku.
Voi olla, että matkan aikana voi joutua myös ottamaan lainaa pankista, sen ottaminen tuo jippii elämyksen, mutta maksaminen onkin katkera pala nieltäväksi, tämän voi kokea “Blues For Bank” kappaleessa. Urheilua pitää harrastaa varoen. Siksi se tehtiinkin vain duona vuoropuhelun muodossa Jounin bassolla ja rumpali Timo Koskisen rummuilla. Soitto kotiin voi aiheuttaa melkoista säpinää. “Calling Home” on vaarallinen tehtävä, mikä alkoi Anders Östlingin kitaran herätyksellä, mihin Louhivuori vastasi ja Timo löi tanakat tahdit. Kotiin paluu tapahtuu yleensä sunnuntaisin ja se on ainoa vapaa päivä, joten on otettava “iisisti”, “Lazy Sunday”, silloin laiskotellaan.
Sitten lopuksi onkin helppo lähteä “Paten ja Jussin kanssa kalaan”, mikä on kitaristi Olli Heinilän sävellys ja ainoa ulkopuolinen koko setissä. Helpottava tuntui olevan soittajien olo sillä hetkellä, letkeän humoristisella otteella puhalsivat Jussi ja Kalevi täysillä päin yhteen ja muut nauraa virnistelijät taustalla armottomasti tahdittaen. Olivatko mietteet sitten jo jossain Luvian saaristossa, veneessä, kun ahven tuntui näykkivän ahnaasti mato-ongessa.