Progerockia jazzin kera

Kuvat: Olli Sulin: artikkelikuva Osku Rajala ja Soili Vauhkonen muut

23.07.2019 09:04


Dark Forest syötti progerockin ja jazzin vaahtokarkkia.

Perjantain iltapäivän aluksi Poriljongin ilmaiskonserttilavalla päästiin kuulemaan hieman valtavirrasta poikkeavaa rockin ja jazzin välistä puoliriitaista vastakkainasettelua. Tukholman kautta Suomeen aikanaan tullut ja nyt kohta kymmenisen vuotta Suomessa asunut islantilainen sähkökitaristi Sigurdur Rögnvaldsson sanoo kokeneensa vaikeita ajanjaksoja elämässään, joten kaikki ristiriitaisuudet tulevat esille hänen vuonna 2013 perustamansa Dark Forest -yhtyeen sävellyksien kautta.

Sigurdur sai mukaansa kolme tuttua suomalaista jazzorientoitunutta muusikkoa, Johannes Sarjaston, Eero Tikkasen ja Ville Pynssin. Yhtye panostaa progressiivisen rockin kautta syntyneiden rajapintojen siivittämänä ja jazziin kallellaan olevien musiikillisten elementtien yhteiseen musiikilliseen retkueeseen. Dark Forestin sävellyksistä ja tyylisuunnasta vastaava Sigurdur edustaa yhtyeineen varsin raa’an suoraviivaista ja voimallista riskejä kaihtamatonta rockjazzia, mielellään näin päin, sillä ainakin itse koen rocktyylin olevan painavampana osana heidän musiikissaan.

Sigurdur Rögnvaldssonin kitara puhutteli kovaa ja vastapainona hellän melodisesti.

Toisaalta Sigurdur tuo mukanaan myös toisen herkän ja tunteikkaan puolensa esille, jolloin jazzin kantavana voimana pidetty melodisuus tulee yhtä kaikki verrattoman tyylikkäästi esille. Näin se tasapaino palautuu Matin sanoin ”fifty-sixty”, eli kumminpäin kukin kuulija haluaa sen omasta puolestaan sisäistää.

Neljä vuotta sitten (2015) ilmestynyt ensialbumi Kisima herätti yleisön huomion All About Jazz -sivuston arvioidessa sen korkeimmalle tasolle. Näinkin arvostetun tahon kannanotto ei nyt ihan pielessäkään voi olla, vaikka arvioinnit kaikesta huolimatta ovat aina hyvinkin subjektiivisia.

Viime vuoden lopulla oli aika toisen albumin julkaisulle. Yhdeksän kappaleen Horizon olikin suurimmaksi osaksi setin sisältönä.

Yhtye aloitti hurjalla ryöpytyksellä, missä Sigurdur syötti kitarastaan sellaista infernaalista noisea, ettei sitä ilman korvatulppia olisi voinut kuunnella, olisi sen mielestäni vähemmälläkin kuullut.

Volyymitaso oli siis aivan hirveä, kun kitaraa rääkättiin surutta. Eivät siinä kylläkään muutkaan soittajat soittimiaan säästelleet.

Hieman se yllätti, sillä olen yhtyeen soittoa kuunnellut pienessäkin tilassa ilman korvatulppia, mutta silloin vahvistimet eivät olleet sitä luokkaa, mitä nyt oli käytössä, tai nuppeja ei oletettavasti oltu käännetty tappiin.

Alkuräjähdyksen jälkeen yhtye tyytyi hieman maltillisempaan ulostuottoon ensilevyn kappaleella Lonesome Mammoth, missä palattiin siistin melodiseen soittamiseen. Yhtye hallitsee molemmat ääripäät. Setti liikkui silti kokonaisuudessaan enemmän voimalinjojen syöttämässä energiaviidakossa uusimman levyn sisältöä tulkitessaan. Siinä mielessä se sopi, sillä soittajat viihtyivät räväkän linjan suunnalla vallan mainiosti.

Alttosaksofonia konsertissa raaasti räksyttänyt ja äärirajoja hakenut Sarjasto on keskittynyt hyödyntämään elektroniikkaa omissa sooloesityksissään ja varmaan tätä kautta löytänyt oman vapaan estottoman hillittömän jopa koruttoman rajun tavan puhaltaa saksofoniaan, mikä sopi tähän yhteyteen hyvin. Tuhtia paatosta ja hytisevää tärinää saatiin kuulla hänen sooloissaan kuin myös huipputyylikästä sielukasta sanomankerrontaa.

Useimmiten kontrabasson varressa nähty Eero Tikkanen soitti tässä porukassa vain sähköbassoa, mikä toki sopi musiikin sisältöön luonnikkaammin, kun sähköinen ilmapiiri oli lujasti naulattu yhtyeen kirjavan sähisevään soittoon.  Monessa mukana oleva Ville Pynssi omaa voimavaroiltaan mainion sukkuloinnin taidon eri tyylien välillä, joten hän sopisi yhtyeen postimerkkiinkin kuin leima otsaan.

”Sigge” itse höykytti kitaraansa raadollisen kovaa tässä esityksessä. Hänellä on monia erillisprojekteja aktiivisena käynnissä ja uutta sävellystuotantoa työn alla, joten saatamme Dark Forestin Horizon -levyn jälkimainingeissa pikapuolin saada uutta mietittävää mm. toukokuussa jo julkaistun Harmonic Tremor soolobaritonikitara-albumin muodossa.

Sigurdurin sävellykset eivät ole kovin yksinkertaisia eikä helposti omaksuttavissa.  Monimutkaisen särmäisinä niiden nopea oppinen vaatii tarkkaa ja pitempiaikaista kuuntelua. Sitä ei pysty välttämättä sisäistämään yhden kerran kuuntelulla. Toki live-tilanteessa on aina omat metkunsa ja niissä ehkä pääsee helpommin matkaan mukaan, kun sitä pystyy visuaalisesti samalla näkemään.

Pori Jazz 2019, Kirjurinluoto Poriljonki -lava, perjantai 19.7.2019
15:30 Sigurdur Rögnvaldsson’s Dark Forest
Sigurdur Rögnvaldsson (sähkökitara ja syntetisaattori), Johannes Sarjasto (alttosaksofoni), Eero Tikkanen (sähköbasso), Ville Pynssi (rummut).

Takaisin
Translate »