Yhtye on toiminut jo 15 vuotta, mutta on nyt ensi “visiitillä” Suomessa. Yhtyeen johtaja on sitä vastoin ollut ennenkin Porissa esiintymässä, viimeksi 2009 Trio Grande kokoonpanossa. Hän on myös yksi Andy Emlerin MegaOctetin johtohahmoista.
Tous Dehors BB on yhdeksän muusikon muodostama massiivi orkesteri, jota eilisessä konsertissa vahvistivat britti pianisti Matthew Bourne ja haitaritaituri Veli Kujala Suomesta. Kun orkesterissa on viisi puhaltajaa isoine “aseineen”, basso- ja baritonisaksofoneineen, basso- ja kontrabassoklarinetteineen, muiden tavallisimpien puhaltimien lisäksi, kaksi kitaristia, marimba, vibrafoni ja rumpali kaikkine “tilpehööreineen” oli visuaalinen näkymä jo sinänsä mahtava ennen varsinaisen soiton alkua.
Dehorsin tarkoitus on luoda yhteyksiä eri tyylien välille ja siinä hän tosiaan onnistuu. Tämän orkesterin kanssa perinteet on heitetty taka-alalle, ellei jopa Kankkulan Kaivoon. Meno on juuri sellaista mitä avantgardistilta saattaa odottaa, tanakkaa ja hillittömän hauskaa revittelyä. Se oli luovaa hulluttelua, täynnä riskinottoa ja juhlaa, kiehtovasti hengittävää ja omalaatuista, välillä kaoottista musiikkia, mistä ainakin kirjoittajan korvat nauttivat.
“Hyvää Syntymäpäivää” oli kuvaus Dehorsin hyvän tuulen musiikista, se oli tuulahdus monesta musiikin suuntauksesta, mutta päällimmäisenä voisi sanoa sen olevan vahvasti jazziin pohjautuvaa, mutta avantgardistinen. Sen sisältö rikastuu kuulijan omassa mielessä, tavassa reagoida ja muokata kuulemaansa. Jokainen voi itse visioida oman kuvansa siihen ja miettiä miten sitä kuvailisi tai miten koordinoit sen ajatuksissasi. Tulos on jokseenkin ironistista ja arvaamatonta, mutta siinä tämän kaltaisen musiikin ydin piileekin.
Laurent on varsinainen virtuoosi käyttämään eri instrumentteja, joista kontrabassoklarinetti on jo näkynä majesteetillinen. Kun sillä töräyttelee putken tyhjäksi, niin pelihousut vapisevat. Hillittömät free musette valssit yhtä lailla kuin Dixieland Rock, Stravinskin oopperat tai Zappan visiönääriset löytöretket, luovat sen merkillisen synteesin, missä tämä orkesteri seikkaili leppoisan leikkisästi ja välillä purevan tiukasti.
Ilta oli jaettu kolmeen osaan. Ensin Teatterin isolla lavalla soitti koko orkesteri kaikessa komeudessaan. Toisessa osassa Dehors tunnelmoi, “Love Songs” osion, saksofonilla ensin duona kitaristi David Chevallierin kanssa yhden kappaleen ajan.
Sitten lavalle tuli “partanaama” Matthew Bourne, joka työntyi flyygelin “sisuksiin” kuin henkitoreissaan oleva kaivoon pudonnut näätä. Tätä flyygelin “preparaattista” toimintaa saattoi seurata kanteen asennetulta peililtä. Siihen Laurent vastaili bassoklarinetilla Notre Damen kellonsoittajan tahdit.
Lopuksi mukaan tuli vielä Veli Kujala haitarin kanssa ja Laurent tapaili yhteissoiton bassoklarinetilla ilman suukappaletta ja vaihtoi vielä kontrabassoklarinettiin.
Pienen tauon jälkeen yleisö siirtyi teatterin pienen lavan ääreen, missä koko yhtye laittoi “bileet” pystyyn tanssin merkeissä. Paikalla oli myös Ranskan suurlähettiläs, joka toi tervehdyksensä tilaisuuteen. Meno oli villiä aamupuolelle yötä.