Rauma Blues pääkonsertti

Kuvat: Olli Sulin

23.08.2019 10:50


John Primer & The Real Deal Blues Band

Raumabluesin pääkonsertti oli jälleen elähdyttävä ja stimuloiva bluesväen kohtaamispaikka. Soul- ja rytmibluesvetoinen Shemekia Copelandin sessio huipensi tähtikimaran, jossa bluesosuuden täydellisti veteraanikitaristi John Primerin erinomainen esiintulo. Myös huuliharpisti/vokalisti John Nemeth oli yleisön mieleen vahvasti gospel-sävytteisellä soulilla. Telttakonsertin perinteisen kotimaisen kick-offin piti nyt Wentus Blues Band. Rentoa rockabilly-irrottelua tarjosi monikansallinen Trickbag. Perjantaiklubeilla tyyliteltiin unplugged -hengessä mm. Primerin johdolla. Ilkka Rantamäen & Bluesbrokersien nostalgiasetti nosti parrasvaloihin 60-luvun brittibluesia.

Shemekia Copeland

Shemekia tulkitsi hitaita soul numeroita ja kauniita balladeita. Vokalistin ääniala on uskomattoman laaja ja äänen kantavuus käsittämätön – settinsä lopussa hän vetäytyi mikrofonista kauemmas ja silti ääni kantoi. Laulujen sanoituksissa korostuivat voimaperäinen omakohtaisuus ja kannanotto.

Puhaltimia tai keyboardia ei ollut, mistä olisi ollut todella hyötyä, mutta kaksi kitaristia teki hyvää työtä. Konkarimuusikot tekivät takuutyötä, ja viisikielinen bassokitara toi vahvan pohjan, aivan kuten myös John Primer bändillä. Kitaran slidesooloilu toi väriä (Never going back to Memphis) musisointiin. You’ve got the wrong ideaherätti yleisön laulamaan vielä yön myöhäisinä tunteinakin.

The Battle is over, oli vahva otos American Child-albumilta, jota hän enimmäkseen tulkitsikin. Kappaleet muistuttivat hiukan liikaa toisiaan, mikä johtui osittain bändin kapea-alaisuudesta. Levykuuntelija saa tässä mielessä monipuolisemman kuvan sekä Shemeikasta laulajana että hänen repertoaaristaan.

Shemekia kutsui lavalle illan toisen päätähden, kitaristi John Primerin ja Nemethin. Yhdessä jammailtiin Black Cat Bone, mikä oli kerrassaan huippua.

Real Deal is New Deal

Real Deal Blues Band on kitaristi John Primerin sykähdyttävä bändikonsepti. Vasta 90-luvulla soolouralle rohkaistunut maestro (74) rakensi persoonalliselle ilmaisulleen vankan pohjan Chicago finest -jengissä (Magic Slim, Willie Dixon,Muddy Waters jne.). Liioittelematta voi sanoa, että hänen Rauman sessionsa oli yksi vuosikymmenen tärkeimpiä vierailuja.

John Primer

Primerin suoraviivaisessa ja varsin mutkattomassa kitaransoitossa on bluesin sinisintä kanttia – asiaan käydään kursailematta, eikä vauhti hellitä hetkeksikään. Double stopin käyttäjänä hän on vastustamaton, samoin hänen ylenpalttista staccato -sahaustaan voisi kuunnella loputtomiin. Hän pudottelee staccatoa myös kitaralicksien päälle, parhaatkin valkoihoiset kitaristit kykenevät lähinnä paikallaan pysyvään kolmiääniseen sointuun (yleensä vielä ilman arpeggioita), tai yleisemmin single note-ääneen. Hienoja efektejä tietysti nekin, mutta tämä oli jotakin toista.

Viisikielinen bassokitara antoi järeän taustan maestron musiikille. Huuliharpisti Steve Bell esiintyi myös edellisillan Salin unplugged -duokeikalla. Hän taikoi pienestä soittimestaan mitä ihmeellisimpiä kuvioita; mollibiiseilläkään ei tullut vääriä ääniä – bluesharputhan on viritetty yhteen duuriin. Tony Joe Whiten hieno balladi Rainy Night in Georgiaoli aivan huippua.

Hieman Jethro Tullin Ian Anderssonin tapaan Bell korvasi skaalan joitakin ulkopuolisia nuotteja omalla hyräillyllään – mikä osa tuosta oli show’ta, olkoon hänen omin salaisuutensa. Vaikuttavaa tonaliteetin hallintaa joka tapauksessa.

Edellisillan workshop Salilla oli sikäli poikkeuksellinen, että Primer ja Bell olivat ensimmäiset ulkomaiset artistivieraat klubi-iltojen muutoin suomalaisessa ohjelmassa ikinä. Maestron koskettavan ”Bluesia John Primerin mukaan” -unplugged session jäljiltä hyppy kipinöivään rytmibluesein maailmaan oli huima ja hyvällä tavalla vaikuttava. Got my Mojo Workingvei session komeasti maaliin.

Trickbag

Rockabillyn hengessä  

Kansainvälinen Trickbag on toiminut jo 25 vuotta. Hervottomalla huumorilla soittava rockabilly-tiimi otti yleisönsä ilman estoja. Klubeilla bändi varmaankin on täysin pidäkkeetön, mutta isolla lavallakin kulki lujaa. Johtohahmo, vokalisti Tommy ”Big T” Moberg, oli vikkelä käänteissään ja lähti tarvittaessa yleisön sekaan laulamaan ja perehdytti mielellään naispuolista yleisöä perkussioiden soitossa.

Perusasiat on kuitenkin laitettu kuntoon ja show’n pitoon ryhdytty vasta sitten. Kitaristi Tomi Leino oli luontevasti ottanut paikkansa bändissä. Erityisesti mieliin jääviä olivat I wanna know ja Do watcha want. Samoin Bill Haleyn Rock Around The Clock-kitarasoolon (Danny Cedrone) mukaelma.

Englantilainen huuliharpistiSteve ”West” Weston oli uusi kokemus, todella tyylikäs harpun taitaja oja osaava vokalisti. Rumpali Marcus Andersson piti tempoa yllä, jopa Mobergin pahimpien hulluttelujen aikana.

Trickbag suosi tyyliuskollisesti kontrabassoa, joka Lars Näsmanin käsissä meni hiukan vaikean näköisesti, mutta pääsi aina jyvälle, hiukan kuin ihmeen kaupalla. Tyyliin kuuluva soittimen kuljettelu ympäri stagea oli hauskaa – tästä Sibelius-Akatemian pääsykokeisiin yksi testi! Kitaran lisäksi kontrabassoakin voi näköjään soittaa niskan takaa.

Listen to your mama Bo Diddleyn ”viidakkorytmitaustalla” sisälsi Bon tapporytmin, johon oli sisällytetty rap-osioita. Tämä sekoitti yleisön päät lopullisesti. Tätä lisää – miksei myös jazzfestareille!

Nemeth

John Nemeth gospelin jäljillä   

Huuliharpisti/vokalisti John Nemeth yhtyeineen valloitti yleisön sykähdyttävällä sekoituksellaan soulia, uusgospelia, rhythm and bluesia ja balladeita. Soul ja gospel sopivat Nemethin miellyttävälle lauluäänelle paremmin kuin raaka ja suoraviivainen kitarablues. Toisaalta hän korvasi tämän erinomaisilla huuliharpistin taidoillaan.

Puhaltimet (saksofoni, trumpetti) toivat mieleen Amy Winehousen tanakan puhallinsektion (kuultu Amyn kuoleman jälkeen myös Raumalla). Samaan ovat päässeet vain Paul Butterfield Blues Band ja muutamat muut.

Muita Rauman kohokohtia oli kotimainen Wentus Blues Band, joka teki aiemmin tänä vuonna näyttävän ja kuuluvan come-backin kotimaan isoille estradeille Puistobluesissa. Lisäksi perjantain perinteinen klubikierros elähdytti bluestuntoja ja viritti onnistuneesti yleisön juhlatunnelmiin.

Myös jazzväen kannattaa merkitä allakkaan Raumabluesin perinteinen aika, elokuun toinen viikonloppu. Erityinen jazzblues odottaa vielä tuloaan, mutta ollaan kärsivällisiä ja muuta hauskaa joka tapauksessa on tarjolla yllin kyllin.

 

Raumablues 9.-10.8.19, pääkonsertissa bluesteltalla
Wentus Blues Band, John Nemeth Band, Tickbag, John Primer & Real Deal, Shemekia Copeland

Klubit:The Blues according to John Primer Workshop (w. Steve Bell); Ilkka Rantamäki & The Bluesbrokers feat. Jukka Gustavson; Haavisto, Roots & Partanen play Elmore.

Takaisin
Translate »