Katja totesi, että Reiska on Tedin ohella ainoa muusikko, joka on esiintynyt jokaisella Pori Jazz festivaalilla ja hän viettää tänään 45-vuotis syntymäpäiväänsä, eikös se näin ollut.
Hän pyysi Reiskaa tulemaan rohkeasti esille rumpusetin takaa ja luovutti aina edustavasti pukeutuneelle päivänsankarille Pori Jazz kravatin, mikä kaulassa on tyylikästä kulkea koko viikon jazzeilla. Kansainvälinen meininki, kun vaatteetkin on ostettu eri maista.
Avauskappaleena soitettiin “There will never be another you”, mikä oli nimensä mukaisesti omistettu Reiskalle. Reiska on aina ollut innokas perinteisen jamikulttuurin puolestapuhuja ja halusi tämän konsertin myös muistuttavan enemmän jamitapahtumaa kuin
suoraa edeltäkäsin suunniteltua konserttia.
Jamikulttuuri alkoi kehittyä erityisesti 1940-luvulla, kun jazz modernisoitui Yhdysvalloissa. Muusikot kokoontuivat New Yorkin klubeille vakikeikkojensa jälkeen soittamaan kilpaa, kuuntelemaan toisten soittoa ja oppimaan uutta. Jazzmusiikki on kehittynyt tämän myötä, kun keksittiin uusia juttuja ja soittajat kehittivät sen myötä soittimiensa ilmaisuvoimaa. Tällaisessa hengessä Reiska halusi viedä läpi maanantai-iltapäivän tunnin mittaisen esityksen.
Siksi paikalle oli kutsuttu lukuisa joukko suomalaisia tunnettuja muusikoita.
Rumpuja takoivat Reiskan lisäksi Teppo Mäkynen ja Jaska Lukkarinen ja kitaran varressa soinnutteli “belgialaistunut” Kari Antila. Pianon koskettimilla häärivät Zhenia Gimer ja Matti Aalto, bassoa jymistelivät Tuure Koski ja Vesa Ojaniemi. Trumpetistit Mika Mylläri, Kalevi Louhivuori, klarinetisti Antti Sarpila ja tällä kertaa alttosaksofonia soittanut Jari Perkiömäki vastasivat puhallinsektiosta.
Tämän “Reiskan jamituokion” aikana saimme kuulla muutaman ikivihreän standardin kuten “Bye Bye Black Bird” ja “Blue Bossa”.