Suolaisen veden balladeja ja juurirytmien ilosanomaa

Kuvat: Matti Komulainen

31.01.2019 11:50


Viktoria Tolstoy purjehti 14. Flame Jazz Cruisen ruotsalaisvieraana Tukholmasta Turkuun.

14. Flame Jazz Cruise 26.–27.1.2019 Viking Grace 

Liekkijazzristeily on kuin musiikkien noutopöytä, kuten laivamiljööseen sopii. 14. kattaus tarjosi jälleen jokaiselle jotakin.

Meri oli osin kiinteässä muodossa Liekkijazzristeilyn kääntöpisteessä Tukholmassa.

Flame Jazz Cruisea määrittävä musiikkigenre muodostaa Viking Gracella oman universuminsa, johon sisältyy monenlaisia sointeja. 14. merellinen festivaali tiukkui vaihtoehtoja Viktoria Tolstoyn elokuvasuosikkien tunnussävelmistä Alder Egon unenomaiseen leijuntaan sekä José Mäenpään ja Soul What?:n sielukkaista sfääreistä Marzi Nymanin rillumareifuusion vapaapudotukseen.

Ensimmäistä kertaa koetuissa selostetuissa jameissa puolestaan vallitsi leppoisa tunnelma, kun jazzstandardien tulkintoja siivitettiin urheilukommentaattoreiden superlatiivisateesta virinneellä standup-komiikalla.

Pitopöytien antimet täydentävät oleellisesti merellisen jazzfestivaalin elämyskimaraa.

Myös liikunnallinen osa yleisöstä aktivoitui Itämeren laineilla – tanssimaan pääsi niin lauantai-illan keikoilla kuin sunnuntain iltapäiväjameissa.

Moniaistisuus on osa Liekkijazzristeily-konseptia. Viking Gracen eri ravintoloiden ja baarien maut ja tuoksut avartavat intensiivisen minifestivaalin tuottamaa kokonaiselämystä musiikkia täydentäen. Ja kun kansainvälisillä vesillä poiketaan, moni hyödyntää taxfree-shoppailumahdollisuudet – laivan myymälöistä haki nytkin täydennystä niin yleisö kuin artistit.

Menomatkan irtiottoja

Josén Pimeä Puoli käynnisti tammikuisen minifestivaalin keikkakimaran.

Viking Grace irtautui risteilylle Turun satamasta huurteisissa oloissa. Varsinais-Suomessa eletään lumisinta ja kylmintä talvea vuosiin, mikä generoi jyrkät kontrastit tapahtumaan. Laivassa nautittiin improvisoidun musiikin kuumasta hehkutuksesta aluksen halkoessa hyistä Itämerta kohti Tukholmaa ja takaisin lähtölaituriin.

Musiikkiohjelman käynnisti Josén Pimeä Puoli. Trion johtaja José Mäenpää tunnetaan monitaitoisena muusikkona, joka hallitsee laulun ohella trumpetin ja pianon. Oman yhtyeensä lisäksi häntä on kuultu muun muassa Dalindèon ja Ricky-Tick Big Bandin riveissä.

Retro-lavan alkuillassa Josén Pimeä Puoli tarjoili viimevuotisen nimikkoalbuminsa materiaalia. Päällikön lämmin fraseeraus sekä soitteiden yhdistelmä suomalaiskansallista laulelmaa sekä juurityylejä jazzista souliin vetosi vastaanottavaan yleisöön.

Soul What? ja saksofonisti Joonatan Rautio johdattivat tunnelmaa funkin sykkeeseen.

Ja mikä ettei, kolmikon svengi sekä rento toisintekemisen estetiikka toivat hyvällä tavalla mieleen Remu Aaltosen 1980-luvun käänteentekevät albumit Live at Café Metropol ja Viittä vaille kaks.

Samoin näytti tehoavan kuuntelijoihin Soul What? feat. Joonatan Rautio. Vogue-estradilla miksattiin Atlantin takaisista rytmimusiikeista omaehtoista sykettä, jossa kohtasivat yhtä lailla funk kuin soul.

Marzi Nyman toi Viking Gracelle ison kokoonpanon.

Basisti Eevalotta Matikaisen vuonna 2008 perustama Soul What? on toiminut nykyisessä kokoonpanossaan vuodesta 2014. Puolen vuosikymmenen praktiikka yhdesäs ja erikseen kuului paitsi tarkkana ajoituksena, myös luonnollisena dynamiikkana. Kukin ryhmän jäsen tuntui tietävän tarkkaan missä mennään, mikä silasi yhteiseen flowhun letkeää jouhevuutta. Pelimannien hilpeistä ilmeistä taas näki, että homma oli juuri niin hauskaa kuin miltä se kuulosti.

Lauantai-illan päättänyt Marzi Nyman edustaa aiemman perusteella kategoriaa ”hillitön virtuoosi”. Muuankin maksava asiakas totesi Nymanin kokonaisvaltaisen rähinan perusteella, että kitaristin ja yhtyeenjohtajan lähin vertailukohta on itse Prince.

Nyman kanavoi eri puoliaan upouuteen Kelluva katedraali -albumiin, jota esiteltiin Voguessa. Soitannollinen skarppius sekä runollinen tajunnanvirta ovat levyn ydintä, mikä nosti riman korkealle työstämisvuosiltaan iisakinkirkkomaisen projektin tuomiselle live-estradille.

Alder Ego vei omille leveleilleen sunnuntain avauskonsertissa Mikko Innasen tuella.

Vaan eipä hätiä mitiä, kun on kavereita jeesaamassa: perustana tuhansien levytysten luottokomppi rumpali Anssi Nykänen ja basisti Harri Rantanen sekä puhallinsektiossa valtakunnan valioita Jukka Eskolasta Mikko Innaseen. Ilmankos väki oli myyty ja jokunen rohkelikko jopa suuntasi grooven koukuttamana tanssimaan.

Paluun ääniaaltoja

Pyhäpäivän käynnistys on hiissattu hiukan eteenpäin, juhlaväen verkkaisen heräilyn vuoksi. Siten sunnuntain ensimmäinen esiintyjä Alder Ego pääsi aloittamaan osuutensa kahdelta.

Sunnuntai-iltapäivän jamit kannustivat tanssimaan.

Patteristi Joonas Leppäsen kvartetti on profiloitunut ryhmäksi, jonka musiikissa kanssasoittajien kuunteleminen ja keskinäinen kommunikointi mahdollistavat inspiroivan tuloksen. Sieltä, hetken synnyttämistä impulsseista pilkotti totuus nytkin.

Voguen iltapäivässä Alder Egon ohjelmassa oli muun muassa rumpaliliiderin Kanadan reissulla syntynyt Schön Berg. Se oli luontoelegia, jossa oli mahdollisesti henkinen yhteys myös taiteilijoiden suosimaan Berliiniin sekä sen kaupunginosaan Schönebergiin. Settiin sisältyi niin ikään levollista melodiikkaa, johoa oman sielukkaan ulottuvuutensa toi saksofonistivieras Mikko Innanen.

Opiskelijoista koottu, vaihtuvajäseninen jamipoppoo sai oman aikansa ja paikkansa Retro-baarista. Soittajaiset pitivät pienen mutta valppaan kuuntelijakunnan otteessaan. Moni asia osui nappiin, sillä musiikki houkutteli jotkut yleisöstä myös tanssimaan.

Eturivin instrumentalistit kohtasivat Flame Jazz Cruisen selostetuissa jameissa.

Selostetut jamit vuorostaan edustivat tämänkertaisessa ohjelmakartassa jotain aivan uutta. Flame Jazzin isän Jussi Fredrikssonin mukaan idea sai alkunsa urheilukisojen selostuskopista, jossa tv- ja radioankkurit latelevat väsyneitä latteuksia kansalliseen menestykseen katsomatta, superlatiiveista säästämättä ja kliseistä tinkimättä.

Koetun verbalisointi toi uudenlaista hytinää jamikonseptiin, kun kommentoinnista vastasivat promoottori-muusikko Fredriksson ja kitaristi Marzi Nyman ja lavalle marssitettiin valtakunnan eturivin pelimanneja. Listalla olivat muun muassa standardit All the Things You Are ja What Is This Thing Called Love, joista Nyman tussasi fläppitaululle omat puumerkkinsä muun selostuksen lomassa. Ankkurit myös osallistuivat soitantaan omilla instrumenteillaan – Fredriksson sormioin ja Nyman kitaralla.

Viktoria Tolstoy tulkitsi yhtyeineen valkokankaalta tuttuja sävelmiä.

Kukin selostussuoritus alleviivasi solistien erinomaisuutta todeten, että ”toiset tekevät mitä osaavat” mutta kulloinkin äänessä ollut soittaja ”mitä haluaa”. Valokeilaan astuivat muun muassa rumpali Joonas Riippa, trumpetisti Jukka Eskola sekä saksofonistit Mikko Innanen ja Joonatan Rautio. Lopputulos oli sekä hauska että opettava.

Viikonlopun musiikkikimaran päätti Viktoria Tolstoy. Ruotsalaislaulajaa säesti kitaratrio, joka latasi konserttiin intiimejä ja henkilökohtaisia sävyjä. Kitaristi Krister Jonssonin lisäksi koplassa soittivat nimittäin basisti Mattias Svensson sekä Tolstoyn puoliso, rumpali Rasmus Kihlberg.

Tolstoyn tuore albumi Meet Me at the Movies koostuu elokuvamusiikista. Mukana on kaikkea filmiklassikko Casablancan As Time Goes By -laulelmasta Chaplinin Nykyajan Smile-herkistelyyn ja Sealin Kiss from a Rosesta Clint Eastwoodin balladiin Why Should I Care. Nelikko työsti aihioista melodisesti orientoitunutta ja helposti sulavaa viihdejazzia, joka osui ja upotti sunnuntairaukean yleisön sohviin ja lepotuoleihin.

Ohessa venäläisestä kirjailijasuuruudesta polveutuva Tolstoy lainasi itäistä romantiikkaa sovituksena, joka niin ikään tuntui saavan vastakaikua yleisöltä. Itse asiassa Tšaikovskin sävellyksen sovituksesta Aftermath muodostui iltapäiväkonsertin emotionaalinen huipennus slaavilaissävyisen melankolian sulautuessa jazzin universaaliin muotokieleen.

Seuraava Liekkijazzristeily purjehditaan 21.–22.9.2019. Syksyisen 15. Flame Jazz Cruisen ensimmäiseksi artistiksi on kiinnitetty Sami Saari ja Jazzpojat.

Takaisin
Translate »