Tampereen sunnuntaissa monipuolinen annostelu

Kuvat: Osku Rajala & Matti Laipio

04.11.2019 20:59


Rodrigo Amado (vas), Kent Kessler ja Joe McPhee (kuva Osku Rajala)

Tampereen sunnuntain iltapäiväkonsertti sisälsi edellisvuosien tapaan monipuolisen annoksen erilaista musiikkia. Tarjolla oli perinteisen free-jazzin sävyjä, tavanomaisuuksia karttavaa meluista avantgardea sekä vahvan poliittisen sanoman sisältänyt teoskokonaisuus. Tosin viimemainitun toteutuksessa bändin itsensä määräämä volyymitaso valitettavasti esti monin paikoin nyanssien erottumisen.Portugalilainen tenoristi Rodrigo Amado (55) on 1990-luvulta alkaen työskennellyt lukuisten eurooppalaisen ja amerikkalaisten free-tyylisten muusikoiden kanssa. Tampereella olleen kvartetin muut soittajat olivat amerikkalaisia, joiden kanssa hänellä on ollut projektiluontoista yhteistyötä vuosikausia.

Lähtökuvasssa pimentoon jäänyt Chris Corsano

Ornette Colemanin vanhan albumin nimeä mukailevalla This Is Our Language-nimellä ristityssä kvartetissa soittavat jo legendaarinen tenoristi, trumpetisti, säveltäjä, teoreetikko ym. Joe McPhee, Tampereella 1990 Hal Russellin NRG-yhtyeen mukana käynyt basisti Kent Kessler ja ns. alt-rumpalien kärkipäähän äänestetty Chris Corsano. Tämä kvartetti on tehnyt kaksi levyä, joilla molemmilla sunnuntaina komeat 80 vuotta täyttänyt McPhee soitti piccolo-trumpettia. Tampereella hänellä oli mukanaan tosin vain tenorisaksofoni.

Rodrigo on jämäkkä tenoristi, jonka tyyllilliset juuret ovat 60-luvulta. Hänen soitossaan on häiveitä esimerkiksi Albert Aylerista. Tenoristina McPhee on samankaltainen free-koulukunnan mies, joka myös osoitti hallitsevansa torvensa yläpään flagleotti-rekisterin. Siksipä olisi ollutkin vaihtelevuuden kannalta hyvä, jos hän olisi soittanut trumpettia. Mutta toki näinkin kahden tenoristin yhteistyö toimi.

Kvartetin kappaleissa oli monesti vanhan ajan free-rymistelyä, mutta selkeämpiäkin jaksoja. Samoin toteutuksissa oli hyviä ideoita, sellainenkin, jossa Kessler jousella soittaen säesti tenoristien vuoropuhelua.

Portugalista lisäulottuvuus meluun

Fred Frithin trio ja valokiilassa oleva Susana Santos Silva

Alkujaan englantilainen, nykyään Kaliforniassa asuva kitaristi Fred Frith on pitkän muusikko, jota itse kuulin ensimmäisen kerran 1970-luvun alussa Henry Cow-yhtyeen levyiillä. Sittemmin hän on soittanut mm. Naked Cityn lisäksi lukemattomissa muissakin kombinaatioissa, mitä kuvaa, että hän on ollut mukana yli 400 levyllä.

Tampereella hän oli oaklandilaisista muusikoista koostuvan trionsa kanssa vahvistuksenaan konsertin toinen portugalilainen muusikko, trumpetisti Susana Santos Silva, joka oli oivallinen lisä trion lähinnä kai noise-kategoriaan luokiteltavaan soittoon. Frithän on vuosikaudet kunnostautunut kitaraansa hyvin epäortodoksisella tavalla käsittelevänä muusikkona. Nytkin hänellä oli pedaalilautojen lisäksi pöydällinen erilaista tilbehööriä mm. jousi, astiapyyhe ja leveä pensseli, jolla hän suti kitaransa koppaa.

Mutta eipä Silvakaan soittanut trumpettia tavanomaiseen tapaan, vaikkakin enimmäkseen puhalsi pitkiä korkeita ääniä muiden sähellyksen päälle, mutta välistä myös purki torveaan ja loi ääniä venttiileillä. Kovin sovinnainen ei myöskään ollut basisti Jason Hooper, jonka bassollaan loi varsin erikoista äänimaailmaa.

Rumpali peitti tehokkaasti

Trumpetisti Ambrose Akinmusire kävi viime vuoden keväällä kvartettinsa kanssa April Jazzissa soittaen onnistuneen setin, missä hänen välistä lyyrinenkin soittonsa pääsi hyvin esiin. Tuosta kvartetista olivat Tampereella mukana pianisti ja syntikkoja soittava Sam Harris ja rumpali Justin Brown. Mutta musiikki oli nyt tyystin erilaista.

Oregano Harvestin muusikkoja: Sam Harris (vas), Ambrose Akinmusire ja rappari Kokayi

Viime syksynä näet ilmestyi Akinmusirelta Oregano Harvest-albumi, joka on periaatteessa sarjamuotoinen kuuden kappaleen teos. Siinä kolmen jazzmuusikon lisänä on rap-artisteja ja jousikvartetti. Rap-tekstien kantavana teemana on amerikkalaisen yhteiskunnan mustia kohtaan suuntautunut rasismi. Jousikvartetti taas tuo kokonaisuuteen minimalistisia ja myös dissonanssisia aineksia.

Levyllä nämä hyvinkin erilaiset elementit erottuvat hyvin. Mutta livenä tilanne oli ainakin Pakkahuoneella toinen, sillä esimerkiksi rappari Kokayin osuudet peittyivät soittajien, erityisesti kovalla volyymilla intensiivisesti takoneen rumpali Brownin alle. Mitään toivoa hänen tekstiensä selvillesaamiseen ei ollut, joten kappaleiden yhteiskunnallisen sanoma jäi pimentoon.

Volyymista kärsi myös Mivos-jousikvartetti, joka varsinkin alkukappaleissa oli myös syntsikoiden peitossa. Mutta onneksi suunnilleen puolenvälin jälkeen kvartettikin alkoi erottua paremminsen saadessa taustasoiton lisäksi myös itsenäisempää roolia. Akinnmusire osoittautui noissa kohdissa yllättävänkin hyväksi kirjoittajaksi jousille. Monestihan jazzmuusikkojen kirjoittamat jousikvartettijutut ovat aika kesyjä.

Kappaleet kirjoittanutta Ambrosea ei voi ainakaan syyttää itsekkyydestä, sillä sovituksissa oli varsin vähän tilaa trumpettisooloille. Toki hän hoiti ne laadukkaasti, mutta hänenä kyllä miettisin sitä miten Oregano Harvestin saisi paremmin toimimaan livenä.

Tampere Jazz Happening Pakkahuone 3.11. 2019. Rodrigo Amadon kvartetti, Fred Frithin trio & Susana Santos Silvo ja Ambrose Akinmusiren Oregano Harvest-projekti.

Takaisin
Translate »