Timo Paasonen – hetkeen tarttuva trumpetisti

Kuvat: Harri Aavaharju

15.09.2020 10:08


Timo Paasonen

– Se on aika sattumaa, että minusta tuli ammattitrumpetisti, totesi haastattelun aluksi Timo Paasonen. Olin varmaan oikeissa paikoissa oikeaan aikaan. Olen nyt 59-vuotias ja joskus tulee mieleen, että olisi voinut hankkia oheen myös jonkun muunkin ammatin. Itse asiassa kouluttauduin muutama vuosi sitten pilates-ohjaajaksi Somatic-studiolta.

Alku
– Olen kotoisin Espoosta ja 9-vuotiaana halusin itselleni trumpetin. Äiti osti Fredrikinkadulla sijaitsevasta Aron soittimesta Zenith-merkkisen käytetyn trumpetin, joka on minulla vieläkin.

– Kuulin että Konservatorioon haetaan trumpettioppilaita ja pääsin sinne samana syksynä. Opettajana pari vuotta toimi Yrjö Syrjälä ja hänen jälkeensä Uuno Koivu ja Simo Rantanen. Simo soitti Oopperan orkesterissa. Ensimmäisiä julkisia esiintymisiäni oli Elannon orkesterin konsertti, jossa esitimme hyvän kaverini Albinus Borgin kanssa duona Brautschau-polkan. Opettajamme Syrjälä johti orkesteria. Konservatoriolta siirryin Espoon musiikkiopistoon. Opettajina siellä olivat Timo Mäkinen ja Pekka Nuotio.

Albinus Borg, Timo ja Raimo Korhonen

– Iivisniemen koululla musiikinopettajan hommia hoiteli Sven Nygård ja siellä oli aktiivista bänditoimintaa. Nagun kautta sitten tuli Espoon puhallinorkesteri ja Grani Big Band. Järvisen Timo, koulukaveri, ilmeisesti suositteli minua Espoo Big Bandiin, jonka riveihin sitten liityin.

– Espoo Big Bandissä soittivat myös Salmisen Simo ja Heikkisen Esko. Tämän takia alkoi tulla keikkoja sekä Umossa että kaikenlaista muutakin.

– Trumpetin soiton opiskelun lopetin joskus 70-luvun loppupuolella ja vaihdoin klassisen kitaran pääaineeksi. Kitaraa soittelen edelleen omaksi ilokseni.

Keikkailu
– 80-luvun alussa lattarimusiikki nousi vahvasti ja soitin muun muassa latinalaisamerikkalaiseen musiikkiin keskittyneissä Super Sambassa ja salsaryhmä Fiestecitassa. Hesperia Winter Carnivalit olivat huikea kokemus, jossa esiintyi maailman huippumuusikot salsan alalta. 90-luvulla myös Copacabanan ahdas esiintymislava tuli myös tutuksi.

– Lisäkeikkoja tein pop/rock-puolella mm. Cliftersissa ja Maaritin taustabändissä. Myös television viihdeohjelmat ja erilaiset musikaalit tulivat työnkuvaan mukaan 1980-luvun lopulla. Studiokeikkoja oli myös paljon.

UMO
– Olin soittanut UMOssa tuurauskeikkoja 80-luvun puolesta välistä. Kun Jörgen joutui lopettelemaan vuonna 1987, pääsin Umoon vakituiseksi, aluksi soittamaan nelosta. Ikinä en ollut koesoitossa, en tiedä miten olisi käynyt, ehkä siihen aikaan meitä ei ollut niin paljon. Sittemmin olen soittanut kaikkia stemmoja, pääasiassa 2.trumpettia. Nykyisessä vahvuudessa on lisäkseni kolme muusikkoa, jotka soittivat UMOssa vuonna 1988, Micke Långbacka, Seppo Kantonen ja Kirmo Lintinen.

– Kun tulin Umoon, kapellimestarina oli Esko Linnavalli. Linnavalli oli särmikäs, mutta hänellä oli paljon kavereita ja tätä kautta tuli paljon maailmanluokan solisteja vierailemaan. Linnavallin jälkeen kapellimestarina jatkoi Markku Johansson. Mainio CD Selected Standards on Markun kaudelta. Rich Shemaria sävelsi hienoja biisejä ja myös toi paljon Amerikan vieraita solisteiksi. Kiertueet Natalie Colen (1994) ja Manhattan Transferin (1996) kanssa olivat hienoja ja mieleenpainuvia.

Heikki Sarmannon ajasta muistan, että päästiin kiertämään Amerikkaa hänen säveltämän Kalevala-fantasian kanssa. Myös Kanadan ”Sauna palaa” -kiertue 2007 oli kiva kokemus.

Partykan ja UMO:n ensi tapaaminen vuosi sitten

– Nykyinen taiteellinen johtaja Ed Partyka on kova harjoituttaja ja hänen musiikkinsa seuraa Bob Brookmeyerin jalanjälkiä ja siinä on ripaus Maria Schneideria. Mielenkiintoista mutta vaativaa soitettavaa. Kannattaa tulla kuuntelemaan.

– Nyt syksyllä koronatilanteen takia tehdään konserttien lisäksi äänityksiä Kaapelitehtaalla. Täytyy toivoa, että tauti saadaan pian aisoihin ja yleisö uskaltautuu konsertteihin.

Opettaminen
– Opettajana aloitin Pop Jazz -konservatoriossa 80-luvulla ja jatkoin vuoteen 2008. Sitten siirryin Espoon musiikkiopistoon, jossa opetan edelleen tuntiopettajana.

– Opettaminen on aina ollut kiinnostavaa, kun täytyy miettiä kunkin oppilaan edistymistä. On tullut tutkittua monia metodeja, joissa kaikissa on jotain hyvää. Näistä olen sitten soveltanut kullekin oppilaalle materiaalia.

– Vuorotellen oppilaan kanssa soittaminen ja ohjaaminen musiikin kuunteluun ovat tärkeitä. Joillakin vaan on paremmat edellytykset anatomian suhteen esim. ylärekisterin soittoon. Kaikki kuitenkin oppivat soittamaan ja nauttimaan musiikista.

– Tärkeää on tietää, minkälaista ääntä trumpetista hakee. Pitää käydä konserteissa, soittaa opettajan ja muiden kanssa ja kuunnella levyjä. Jos ei ikänä kuule muiden soittoa, ei oikein voi onnistua. Pitää löytää musisoinnin ilo. Minulle esikuvia olivat esim. Herb Alpert, Ossi Runne, Jörgen Petersen.

– Nykyään pitää olla paljon monipuolisempi kuin silloin kun aloittelin. Nykyisin soitetaan kaikkia tyylejä laidasta laitaan ja kaiken pitäisi onnistua. Kaikki pohjautuu hyvään soittimen hallintaan. Umon kollegat Teemu, Mikko ja Tero ovat kaikki hyviä trumpetinsoittajia ja kaikilla on kuitenkin oma tunnistettava soundi. Lindbergin Tero, Eskolan Jukka, Koposen Mikko ym. työllistyvät hyvin koska kaikki taittuu.

Trumpetti-sektio Beatles-tunnelmissa

– Konservatoriossa Yrjö Syrjälä sanoi, että pitää soittaa kaksi tuntia päivässä. Minä en varmaan koskaan ole harjoitellut niin paljon. Kylläkin sitten jonkun keikkapäivän aikana olen joutunut soittamaan jopa 12 tuntia yhteensä.

– Ensin UMOn harjoitukset, sitten oppilaat, päälle soitto musikaalissa ja sitten vielä Storyvilleen neljän setin keikalle. Kun aamuhämärissä ajoin kotiin niin mietin, että aika pitkä päivä tuli soitettua.

– Tällä hetkellä minulla on kuusi oppilasta EMOssa ja muutamia yksityisoppilaita. Mielestäni lapsilla on nykyään monesti liikaa harrastuksia. Joka päivä olisi hyvä soittaa jonkin verran, ainakin puolisen tuntia.

Ansatsi
– Erilaisia metodeja tosiaan on nykyisin vaikka kuinka paljon. Loppupeleissä kuitenkin on vain soittaja ja soitin, sekä mahdollisesti opettaja. Äänentuoton helppous ja voimankäytön minimointi ovat tärkeitä seikkoja. Kun saa soittimesta mieleisen äänen aikaiseksi, se innoittaa harjoittelemaan ja tällainen positiivinen kierre vie pitkälle.

Työkalut
– Soitan Van Laar B7 ja Yamaha 8335G trumpeteilla ja Van Laarin B1 flyygelitorvella. Myös vanha Selmer pikkolo löytyy. Suukappaleita mulla on varmaan ainakin kaksi kiloa. Soitan pääsääntöisesti kaiken Reevesin 43 D:llä, joka on suurin piirtein sama kuin Bachin puolitoista C, 17mm. Flyygelitorvessa on 43 HF.

Timo ”Keep Swinging”

Trumpettikilta
– Toimin Killan puheenjohtajana muutaman vuoden 90-luvulla Simo Rantasen jälkeen. Kirjoitin killan lehteen juttuja ja etydeitä. (Lehdet olisi syytä skannata ja avata arkistot, kirjoittajan huomio!) Jälkeeni puheenjohtajaksi lupautui Esko Heikkinen, kun hän oli lähdössä jenkkeihin johonkin puhallintapahtumaan. Olen jäsenenä ITG:ssä ja suosittelen liittymistä kaikille.

Lopuksi
– Muutamia vuosia on vielä jäljellä ennen eläkettä ja toivotaan että terveyttä riittää. Jostain muistan lukeneeni, että 55 ikävuoden jälkeen trumpetistin alamäki alkaa. Kyllähän pitkä ura tuo helposti kaikenlaisia vaivoja, mutta kun muistaa pitää itsensä kunnossa ja hakeutuu hakemaan apua hyvissä ajoin, on mahdollista jatkaa vielä vanhanakin.

– Pilates ym. kehonhallintametodit ovat hyviä pitämään sekä kehon että mielen kunnossa. Bändikaveriani Lahdesta, Varhaman Penaa, lainatakseni ”keep swinging” on hyvä yleisohje musisointiin.

Hieno näyte Timon soundista löytyy tästä linkistä, jossa hän esittää Shenandoah -kansansävelmän USA:sta ja Axel von Kothenin säveltämän Rukous-kappaleen.

 

Takaisin
Translate »