Vauhdikkaita duoja Kerava Jazzissa

Kuvat: Osku Rajala

27.05.2019 22:05


Ensimmäistä kertaa yhdessä... extempore

Järjestyksessä 22. Kerava Jazz 2019 perjantain ohjelma sisälsi mielenkiintoista, uutta duomusiikkia Virosta ja Suomesta. Virolainen vokalisti ja monen soittimen taituri Kadri Voorand ja basisti Mihkel Mälgand kerrassaan hurmasivat yleisön monipuolisella show’llaan.

Suomalaispanoksen antaneet kitaristi Jarmo Saari ja saksofonisti Pauli Lyytinen ovat tunnetumpia varsinaisen jazzin ulkopuolisesta musisoinnista, kuten elektro-pop ja kokeellinen musiikki. He liikkuivat jälleen musiikki-ilmaisun äärirajoilla, ajoin lähes šamanistisin ottein. Perjantain lämminhenkisissä jamitunnelmissa irroteltiin classic jazz -hengessä, kitaristi Lasse Keson housebandin taitavalla johdolla.

LaululintunenKadri Voorand

Terveisiä Virosta tuonut Voorand on rakentanut systemaattisesti uraansa ja yhdistellyt settiinsä mm. varieteeta, mimiikkaa, huumoria ja elektroniikkaa, jazzia runsain eksperimentillisin maustein. Kaukana oli se arka tyttö, joka urheasti kamppaili Lady Summertime -jazzlaulukilpailussa kymmenen vuotta sitten! Äitikin oli silloin vielä tukena ja turvana.

Vahvasti teatraalinen sessio toi ilmieläväksi karismaattisen ja moniammatillisen lavatähden. Miksaustekniikkaa hän käytti suorastaan mestarillisesti; lähes puolihuomaamatta itse tehty lavamiksauskin toimi mainiosti. Vokalistin huokaukset, murahdukset, huohotukset yms. tehokeinot otettiin talteen imponoivina efekteinä.

Voorand onkin tänään enempi äänitaitelija kuin perinteinen vokalisti, ja varteenotettava pianisti myös. Unisonolaulu pianon kanssa oli vaikuttava nopeissakin kohdissa, samoin itsensä kanssa äänissä laulu, mikä on mahdollista nykyaikaisen simultaaniäänitystekniikan ansiosta. Hän kutsuu esityksiään mieluummin ohjelmiksi kuin lauluiksi, mukana on paljon improvisoituja jaksoja, sekakieltäkin oli omissa lauluissa käytössä. A cappella -laulun kokemus toteutui nyt miksauksen kautta.

Pianonsoitto oli varsin hakkaavaa ja teräväaksenttista, ajoin jopa kulmikasta, mutta toisaalta se sopi esitysten intensiiviseen lavatyyliin ja laulujen henkeen. Flyygelin lisäksi myös viulu oli soittimena. Voorand veteli scat -sooloja ja unisonoa osia kaikkien lavalla tai äänipankissa olleiden soittimien kanssa. Vocoder muunsi solistin kauniin lauluäänen tarpeen mukaan lapsen jokelteluksi, stemmoiksi, miehen bassoääneksi tai sitten puhetta viivytettiin venytyksellä – uskomaton tehopakkaus!

I must stop eating chocolateoli hiukan kuin bluesparodia, itseironinen ja hauska. Like Yoko and Johnmuistutti mm. miten kivaa olisi jäädä kumppanin kanssa vuoteeseen koko päiväksi. Drunk from lovemuistutti, että parhaat humalat tulevat rakkaudesta. I’m in love with your roses but not with youolivat koskettavia tarinoita nykyihmisen ristiriitaisista tunnoista.

Mihkel Mälgand säesti pianoa ja laulua pääasiassa kontrabassolla. Hänellä oli erinomainen jousikäsi, skaalat puhtaita, ja soittimen perkussiivinen käyttö oli huikean taiturillista. Hän soitti hienosti myös bassokitaraa, josta hän taikoi muhkeita sointuja, artistin Joni Mitchell -henkeen juuri sopivasti.

Yhdessä Voorandin kanssa muodostui mielenkiintoisia äänimaisemia.

Sky is the limit! Parivaljakon luovuus tosin on niin korkealla, että tuskin sekään heitä rajoittaa. Encorena kuultiin lyhyt improvisaatio, jossa mm. Saarenmaan valssia tulkittiin muunnesoinnuin ja suomeksi laulettuna. Voorand on palkittu 2017 kotimaansa parhaana naisartistina ja Armupurjus-levy parhaana jazzalbumina.

Sähköä suussa ja käsissä

Shamaanihenkeä ja elektroniikkaa   

Kitaristi Jarmo Saari (49) on pitkän uransa aikana soittanut perinteistä jazzia, big band -musiikkia, yhtä hyvin kuin kokeellista modernia jazzia ja progressiivista rockia. Sooloartistina tunnettu Saari on myös tuottaja ja elektroniikan mahdollisuuksien hyödyntämisessä monin tavoin edelläkävijä oloissamme.

Saksofonisti Pauli Lyytiselle (36) Elifantree -yhtyeen myötä tapahtunut suunnanotto vapaan ja kollektiivisen improvisoinnin suuntaan on vahvistunut. Äänen sähköisen muokkauksen, midi -puhaltimien lisääntynyt käyttö ja yleensä elektroniikan hyödyntäminen on vienyt hän vauhdikkaasti kokeilevaan suuntaan.

Jossain sellaisessa liikuttiin nytkin. Suureksi osaksi eksperimentaalinen ja avantgarde ote toimi hyvin. Kaksi hyvin erityylistä muusikkoa tuki toisiaan, jos kohta setti kaipaa vielä hiomista.

Saaren viiden perussoinnun rungon ympärille rakentui pitkä kudos, teemaa varioitiin muunnesointujen avulla. Saari ei ole koskaan häikäissyt salamaslurreilla tai lickseillä, mutta kokeilevien saundi-ilmausten käyttäjänä hän on taitava. Herkät detaljit paisutetaan laajoiksi kitaraorkestraatioiksi, ja lavoille jalkautunut studiotekniikka antaa siihen mahdollisuudet.

Molemmilla oli käytössään runsaasti efektilaitteita, kuten delay, riffikaappari ja äärimmilleen hyödynnetty reverb. Lyytinen hyödynsi myös perkussiosooloja ja hänellä oli lavalla kaikenlaisia helkkyviä ja välkkyviä kulkusia ja tiukuja. Näiden avulla esitys paisui ennenkuulumattomiin, orkestraalisiin mittoihin – osittain ehkä astraalisiin sfääreihin.

Tätä tendenssiä edusti mm. Saaren hiuksia nostattava shamanistinen joikulaulu, samasävelisesti kitaran kanssa ja vahvasti kaiutettuna. Enimmäkseen paisutustendenssi toimi hyvin, mutta Saaren merkillinen viehtymys elämälle vieraisiin soundeihin vei kuunteluelämyksen välillä epämukavuuden puolelle. Näkymättömän orkesterin johtajuus jäi arvoitukseksi.

Kerava Jazzin isä Mauno Kahranaho avasi festivaalin

Lyytisen midipuhaltimet sopivat tähän figuuriin loistavasti, samoin hänen kolhiintunut ja ajan patinoima tenorinsa. Orkesterikitara näissä kokeellisissa kuvioissa oli uusi kokemus, hyvin näytti toimivan sekin.

Kansanlaulun kaltaista hartautta edustava päätösnumero sisälsi norjalaismaestro Terje Rypdal-tyyliin mahtipontisen huipennuksen kitaralla. Nyt jäätiin ilman encorea ja esityksen spiikkiä.  Yleisöä olisi kaivannut saliin hiukan enemmänkin, mutta toivottavasti settiä kuullaan vielä muilla kesäfestareilla.

Rennosti perinteiseen    

Kerava Jazz tapaa järjestää festivaalin avajaisten yhteydessä perinteiset jamit, tällä kertaa Sherwood-ravintolassa. Paikalle saapuneet muusikot heittäytyivät jazzstandardien maailmaan. Housebandia vetäjänä ja jami-isäntänä toimii oivallinen kitaristi Lasse Keso, joka on itsekin merkittävä solisti mm. upeiden Wes Montgomery-soolojensa ansiosta.

Hyppy konsertin avantgarde -tunnelmista perinnejazziin oli melkoinen, mutta nopeasti se kävi Keson ja saksofonisti Jari Perkiönmäen johdattamina.

 

Kerava JaZZ 2019, perjantaina 24.5. Kerava-Sali    

Voorand – Mälgand -duo
Kadri Voorand, laulu, viulu, piano, elektroniikka
Mihkel Mälgand, kontrabasso, bassokitara 
Saari – Lyytinen -duo
Jarmo Saari, kitara, theremin
Pauli Lyytinen, saksofonit, omnichord, EWI

Sherwood

Lasse Keso, kitara, Ilkka Hanski, basso, Vesa Lapinkero, rummut, Antti Utriainen, piano

 

Takaisin
Translate »