VILPPULANKOSKEN KORVASSA

Kuvat:

16.08.2009 12:46


Pääkonsertin aloittajana 8.8. oli vahvasti paikallinen Suspicious Band, joka oli alun perin Manse-rockin piirissä miespolvi sitten pyörineiden muusikoiden paluu ja kosto. Sattuneista syistä yhtyeen veteraaneista oli jäljellä enää Supo Jaakkola (laulu), mutta nuoremmat kitaristit Timo Kiprianoff ja Janne Viita-aho osasivat sekä Clapton-soulin että Southern-rockin kuviot sujuvasti improvisoiden.

Pääesiintyjä oli suomalaissukuinen saksofonisti-laulaja Juli Wood Milwaukeesta, nykyisin myös Chicagosta.  Tämä mukava lady lauloi lämminsävyisellä altollaan tuttuja ikivihreitä rehevästi, mutta ei monimutkaisesti. Tällä kertaa hän oli opetellut myös laulujen suomenkielisiä säkeistöjä, jotka sujuivat vakuuttavasti. Tenorisaksofonia hän soitti erittäin yleisöystävällisesti, tuollaista swingiä ja siitä beboppiin päin, ja svengasi hienosti.  Tässä häntä auttoi kiitettävästi Suomen Les Paul, Petri Ahjokoski, jonka kitarasoolot ovat aina yllätyksellisiä, ja säestyskuviot tosi herkullisia.(Rinnastus sallittaneen siitä huolimatta, että Les Paul (94) siirtyi harpun soittoon 13.8. tätä kirjoittaessani. Kepeät mullat!)Supo Jaakkola

 

Illalla esitti runoa nykyinen vilppulalainen, Pekka Kejonen, joka oli saanut säestäjäkseen Teppo HautaAhon. Jo hieman Taatan aseman saanut Kejonen luki edelleenkin sovinnaisuutta rienaavia ja tunnustuksellisia tekstejään, ja Teppo soitteli bassollaan omien sanojensa mukaan Bachia, ja oman kuulemani mukaan muutakin tuttua improvisoiden kuitenkin taitavasti. Teppo sai sitten seurakseen saksofonisti Mikko Innasen ja viulisti Mikko-Ville LuolajanMikkolan.  Trio soitteli modernia musiikkia, jota nyt ei välttämättä voi rajata jazziksi.  Soittajien taituruus ja huumorintaju pitivät yleisön hereillä hieman vaikeasta ohjelmistosta huolimatta. Tepon kertoman     mukaan myös levytyssessiot ovat menossa, joten kohta teille muillekin selviää, mistä on kysymys.

Tilaisuuden päätti reippaalla swingillä Ahjokoskien trio solistinaan Luolajan-Mikkola.  Näin tuli lauantaina tavallaan kuultua suuri osa jazzin historiaa bluesista swingin kautta kokeelliseen musiikkiin. Konsepti on mielestäni aika toimiva tällaisessa pienessä puitteessa. Heikki Kivinen ja kumppanit eivät taida parempia neuvoja tarvita.

Takaisin
Translate »