Mikä on Suomen paras kuoro? No Kuopion Nuorisokuoro tietennii! Onneksi tämä levyn hurmosnelikko ei saanut ottaa osaa, sillä niin mahottoman messevästi he runolauloivat ensimmäisen raitansa käyntiin. Ja sen jälkeen poltettiin ruutia tosissaan, totuttuun Actis Dato -formaattiin… uudella kokoonpanolla.
Tämä italialainen sikasekojazzyhtymä saa aina hymyn kuuntelijansa mieleen ja hämmästyksen O:oon huulille. Aina ja iankaikkisesti, vaikka meno ja meninki on lähestulkoot aina samaa hurmoshenkistä soittoa ja sekoilua. Niin tässäkin, sillä loistokkaan puhaltelun jälkeen jatketaan levyä huutamalla ja jälleen soittamalla. Hah!
Pienen suuren miehen eli noin kolme senttiä, ehkä hivenen enemmän baritoniaan pitemmän Daton pumppu on jälleen levyllisellä maailman ympärysturneella. Ties monettako kertaa… ja aina yhtä maslakasti. Ei sille mitään voi. Kun homman osaa, niin se osaa. Jotakuta koko riehuminen sylettää, mutta niinhän tekee maaginen yksitähtinenkin… makuasia, yritti joku snobbailija viimemainitusta… voi helvetti!
Kinnusen Pertti taisi olla ensimmäinen, joka toi tämän hulivili -bändin Suomeen. Ainakin minun muistini mukaan. Siinä oli Fantti sekaisin… Itse sorruin kyseiseen yhtymään vetäessäni Kainuun Jazzkevät -vainajaa vuosina 2000 -2002. Silloin tehtiin Kajaanin taidemuseon päiväkonsertin ylivoimainen yleisöennätys; osa kuuntelijoista istui käytävän portailla, eikä Hallmannin Paulikaan nukkunut… se oli taidetta se, jos mikä!
Taidetta on tämä levyllinenkin. Positiivista sellaista, vaikka olenkin alkuteksteillä kenties maalannut koko bändin pellelaumaksi. Ei, ei, ei… kun on taitoa soittaa, niin voi siihen yhdistää kunnon lavashow’nkin. Di Filippon saxpiiput kiemurtavat ja lurittavat kuvioitaan yhtyäkseen Actis Daton bartsaan ja bassoklaneettiin. Harmoonisen hienoon yhteissointiin. Ristiriitaisiin sävelkuvioihin. Omia polkujaan kulkeviin kuvioihin. Mutta lopuksi osataan aina maaliin. Ja tasan tarkasti ja yhtäaikaa. Hitaasti tai useimmiten kovalla kiireellä, suorastaan hengästyttävällä faartilla.
Basisti Ravizza antaa vitsaa kunnolla sähkökeppiinsä ja yltää mukavan muikeaan komppaukseen että muutamaan muhevaan sooloon. Kuten myös kannunkolistaja Bertone, jonka Nokialaisen korvaa djembe’, jolla hän soittelee välillä serkkupojalleen syvään Afrikkaan ja toiselle Dares Salamin pohjoispuolella olevalle Zanzibarin saarelle. Tämän Tansanialle kuuluvan saaren kuuluisin henkilö on eittämättä siellä syntynyt rock -legenda Freddie Mercury.
Mutta asiaan! Actis Dato yhtymineen on yleensä aina takuuvarma sijoitus. Jos haluaa euroilleen todella vauhdikasta, hyväntuulista jopa tabuja särkevää jazzmusaa, niin tämä bändi tarjoilee sitä . Ja korostan vielä kerran, ettei kyseessä ole mikään paimenpoikaporukka vaan hyvin parkittu ammattihemmojen leegio, jolla on tatsia vaikka muille jakaa!
Minä olen myynyt sieluni tälle jutuĺle. Ja ihan täysin!!!
Ai tyylisuunta? Kuunnelkaa ja päätelkää itse… (OR)
Carlo Actis Dato (saxophones & bass clarinet, Beppe Di Filippo (alto & soprano saxes), Matteo Ravizza(bass), Daniele Bertone (drums,percussion)
1. Raga
2. Tangeri
3. Michoacan
4. Belle Epoque (6.29 minutes – 3.0 MB)
5. Zanzibar
6. Mandingo
7. Don’t feed the players
8. Mad chickens
9. Istanbul Rap
10. Sahel
11. Sayonar
Recorded live between October 2008 and April 2009 in: Egypt, Ethiopia, Kenya , Australia
Remastered by Matteo Ravizza
Cover: by Tamon Mochimaru
All compositions by Carlo Actis Dato