Work And Love; Love And Work
Bell 1050
Se on varmaankin karmeaa, kun ei ole varsinaista vertailukohtaa tai kilpailua… siis äänen suhteen. Täytyy vain laulaa omalla rahisevan riettaalla ja raastavan herkullisella ulosannilla. Sinisävyisellä raspikurkulla, joka ihastuttaa tai vihastuttaa kuulijoita, aiheuttaen yhtälailla kateutta kuin riemastusta…
Mutta mitäpä sillä väliä, kun tavara on hyvää… suorastaan erinomaista.
Asialla lahtelainen jazzaava eläkeläinen, bluesvirtuoosi Pentti “Baby Boy” Varhama (s.1951), tuo musiikin kameleontti, joka on seikkaillut rytmimusiikin syheröissä monen herkullisen kokoonpanon ja levyn myötä. Hän on rikkonut runsaasti raja-aitoja suomalaisten musiikkikäsityksissä tuoden rytmimusiikin saralle yhtälailla uusia tuulia kuin iloisaa ilmettä perinteisen syvämietteisen murjotuksen sekaan.
Tämä nyt ilmestynyt Work And Love, Love And Work -levy sisältää herran itsensä sielun sopukoista raavittuja tunteita kuuden biisin verran hänen uransa varrelta, loput kolme ovat lainatavaraa. Sopivasti sekoitettuna jää kuulijalta helposti huomaamatta, mikä on Baby Boyta, mikä Blind Willie Johnsonia, Geog Perkinsiä ja Ben Tucker – Bob Doroughia.
Tietysti kokonaisuus on periaatteessa monenmonta kertaa sävellettyä tavaraa, mutta Baby Boy on löytänyt omiin biiseihinsä muutaman sylillisen omintakeista tunnetta ja syvyyttä että rytminrytkettä. Tavallaan elämän eliksiiriä, joka saa rytmisuonen sykkimään kuulijan aivolohkoissa hieman totutusta erilaiseen tahtiin… ja tässä on tämän levyn juju…
Baby Boy on raahannut studioon peruskokoonpanonsa lisäksi kappalekohtaisia vierailijoita. Vierailijoita, jotka tuovat kokonaisuuteen erinomaista lisämaustetta ja täyteliäisyyttä. Näin kokonaisuudesta kasvaa hyvän makuinen kakku… sinisävyinen ja maukas kuin mummon mustikkapiirakka aikoinaan.
Liikkeelle lähdetään funkkaavan kulmikkaasti… vintagekoskettimistojen massiivisessa vyörytyksessä. Neljä koskettimistoa työntää soulahtavaa suolaa ja Baby Boy vääntää taistoa menneessä ja ajassa. Hyvä ja väkevä avaus.
Kakkosraita tuo iki-ihanan palauman menneisyyden romantiikkaan duona Marle Mikkolan kanssa. Erinomaisen aistikas suoritus, jonka kopsuttaa kasaan kultanauloilla Panu Savolaisen vibrafoni. Ouuuuuuu… jeee…
Seuraavana on vuorossa levyn nimikkoraita. Tukevan jyräkkätakoinen työn ja rakastamisen symbioosi a’la Varhama, jossa mukana erinomaista kepin vongutusta. Täyteliäistä sinirytkettä… vankan tanakkaa meininkiä.
Seuraavassa siirrytään sopivan rytmikkään lutjakkaasti kompin ja tunteellisen hienon lap steelkitaran myötä countrybluesin nelistävälle tantereelle. Varhama maalailee filosofioitaan preerian laajaan mitäänsanomattomuuteen… kaipuuta… herkkyyttä… välinpitämättömyyttä… silti erinomaisen mukavalta maistuva raita. Lisäaplodit Olli Haavistolle!
Tien raskaan vaeltaja – mahtipontisen isoa ja tyylikästä soitantoa a’la B.B. King… torvet, kiippari, tukeva bassotallaus ja särövonkuinen vankka kitara. Unohtamatta Varhaman erinomaista artikulointia… alakuloa ja siniväriä, jossa kuitenkin elämänliekin lepatus. Mahtavan massiivinen kokonaisuus, joka toimii isoisten esikuviensa tasolla. Kova juttu… hienoa, Varhama!
Sitten pukeudutaan lainakamppeisiin: Soul Of A Man… pliisuotteinen ja rauhoittava yksinkertaisuus edellisen raidan jälkimainingeissa. Pirullisesta paikastaan huolimatta soman herkkää kitarointia että duovokalisointia…
Seiskaraita tarjoaa jälleen elämänmyönteisempää rytmitystä, Varhaman mustan yön bluesia… mukavasti jälleen tahtijalkaa jytkyttävä komppi. Hammondin ja kitaroinnin vuoropuhelua ja Varhaman äänen ylärekisterin hetkittäistä esittelyä… iisi biisi kaikkinensa… nukkukaa rauhassa.
Toiseksi viimeisenä tarjoillaan jälleen lainatavaraa, sinistä itkumusiikkia… kuitenkin paria edellistä raitaa tunteellisemmin ja tuskaisemmin. Tätä herkistelyä voisi myös tallailla lähekkäin hänen kanssaan… Wurlitzerin mukavan herkän soinnuttelun hitsatessa tunnelmaa… kaunis bluesballadi…
Viimeisellä raidalla Varhama kyselee: Is This It? No, ei ihan, vaikkakin poljento paranee ja perusmassiivisuus kasvaa kitaraosaston vempeleiden ansiosta. Hieman paikallaan polkeva päätösraita, jossa toki omat hienot irtiottonsa ja täydet tavarahyllyt… It’s All Right!
Kokonaisuudessaan aikalaisen onnistunut levyllinen, joka tuo hyvin esille Varhaman vahvuudet laulajana ja säveltäjänä. Oman hienon sielukkuuden kappaleille antoivat ammattinsa osaavat soittajat ja kappalesovitukset. Eikä äänipuolellakaan ollut moitetta.
Kuitenkin olisin odottanut levyltä ehkä vieläkin hieman väkevämpää kokonaisastetta ja vääntöä, kun siihen olisi ollut kaikki eväät olemassa. En tarkoita tällä toki sitä, että nykyiselläänkään levyssä on mitään vikaa, mutta tiedättehän, että nämä ovat makuasioita… toinen käyttää enemmän suolaa kuin toinen…
Niin tai näin, pidän Baby Boy Varhaman tuotannosta ja live-esityksistä erittäin paljon. Hän poikkeaa edukseen suuresta massasta persoonallisuudellaan, moninaisuudellaan ja omaperäisellä uskalluksellaan, äänestään puhumattakaan.
Hyvä Pena, painetta pyttyyn myös tulevaisuudessa!
Te muut, muistakaa: Work And Love, Love And Work! (OR)
The Baby Boy Varhama Blues Band:
Baby Boy Varhama – vocals, guitar, Daniel Harkin – guitar, Esa Korja – bass, Matias Partanen – drums, Lari Hermanni Lius – percussion, drums
with friends:
Marko Haavisto – vocals, Olli Haavisto – pedal steel, lap steel, Timo Hiipakka – trumpet, Matti Hussi – wurlitzer, hammond, Atte Härkönen – guitar, Petri Juutilainen – trombone, Miikka Kallio – clavinet, wurlitzer, Tommi Lievemaa – guitar, vocals, Marle Mikkola – vocals, Kimmo Parviainen – hammond, Martti Peippo – tenor saxophone, Mikko Saira – roland, Panu Savolainen – vibraphone
Recorded at Oriville Studios, Orimattila, Finland, June 25 & 26 and July 4 & 5, 2012
Engineered by Manna Hagström
Supervised, mixed and mastered by Matias Ahonen
1. Don’t Be Caught On The Memory Vine 4:29
2. Comin’ Home Baby (Ben Tucker – Bob Dorough) 3:21
3. Work And Love, Love And Work 4:22
4. Nothing Means Nothing 5:49
5. I’ve Come The Hard Way 5:57
6. Soul Of A Man (Blind Willie Johnson) 4:09
7. Black Night Blues 4:48
8. Crying In The Streets (Geog Perkins) 5:29
9. Is This It? 4:39
Produced by Baby Boy Varhama 2012