Case Kämäräinen

Kuvat:

10.12.2018 14:24


Case Kämäräinen: Waiting

Waiting

Eclipse Music, CK1118

Rumpali Tomi Kämäräinen (s. 1984 Leppävirta) on Kajaani – Kuopio koulukuntien kasvatti, jolla on takanaan jo melkoinen  määrä kokemusta muusikkona ja sen opettajana. Kymmenen vuoden opettamisen jälkeen Kämäräinen päätti muuttaa elämänsä suuntaa hieman ja suuntasi Kööpenhaminaan maisteriopintoihin. Sieltä löytyivät kumppanit uuteen kokoonpanoon nimeltään Case Kämäräinen, joka on nyt julkaissut ensilevyn.

Tässä monikansallisessa kvartetissa soittavat Kämäräisen lisäksi puolalaiset saksofonisti Marek Konarski ja pianisti Grzegorz Tarwid sekä norjalainen basisti Petter Asbjørnsen. Tyylisuuntanimikkeeksi sopinee monipuolinen moderni jazz, joka tarjoilee nautinnollisen kattauksen erilaisia tuokiokuvia. Pääosin seesteisen kauniina, jopa herkkinä kosketuspintoina. Miellyttävänä akustisena soundina.

Avausraita Up & Down alkaa Tarwidin kuulaan raikkaalla ja melodisella pianolla, josta kokonaisuus herää kukkaansa Konarskin saksofonin johdolla. Utuinen pehmeys kiipeilee erilaisissa sävelkorkeuksissa ja sfääreissä. Kauniin nautitittava avaus, ikäänkuin kesäaamun rauhaa leppoisan Unnukan rantamilla. Vain ohi kiitävät veneilijät saavat sille hetkellisesti kiivaampaa aallokkoa…   

Kakkosraidan aloittaa basso ja rummut ajatuksen avaajana… katsojan (spectator) korvien välin herättäjänä. Konarski  puhaltaa sinne lisäpainetta Tarwidin pianon myötä. Vain hetkeksi, sillä sitten päärooliin palaa Asbjørnsen paksukielisineen. Kämäräinen sipsuttaa hiljaisen aistikasta taustaa. Tarwid  yrittelee mukaan ja lopuksi pääseekin ryöstämään päähuomion makoisalla mustavalkiotyöstöllään. Mutta loppua kohden kaikki taas hiipuu rauhaan ja unohdukseen. Todellinen herkkupala… agenttimaailmasta? 

Seuraavaksi mennään vihreän aallon harjalla. Ties minne. Iloisen rytminen, osiltaan riitasointuinen rilluttelu. Jossa modernia vapaata, ilmavaa jazzailua. Messevän mukavalla vauhdilla. 

Sitten vapaata norjalaista turskailua Bergenistä. Nyt liikutaan vapaanilmaisun rajavyöhykkeellä. Tavallaan ei kenekään maalla. Kämäräinen taputtelee Mika Kallion opin saaneena, soolon pätkän. Taidetta, avantgardismia… kaikkea tätä koko yhtyeeltä. Lisääkin olisi saanut olla, sillä niin makealta lähtökohdiltaan savolaenen vappaa jatsi pelitti. 

Vitosraidan elementtinä on kaunis tuuli. Ilmeisesti sellainen leppoisa ja rauhallinen. Kevyesti hyväilevä ja lämpimästi koskettava. Koivun larvoja heiluttava… Ainakin yhtymän soitosta päätellen. Vaipumista hyvänolon ja rauhan tunteeseen. 

Loppua kohden mennessä odotetaan (waiting) seuraavan reilun viiden minuutin ajan. Rytmikkään rennossa tunnelmassa. Periaatteessa samalla kaavalla kuin koko levyn ajan. Tasakomppi pompottaa. Kämäräinen sutii monitahokasta taustaa. Konarski puhkuu ajankulua ja lepää välillä Tarwidin pianotellessa. Rauhaisaa, mutta väillä hieman sylettävää odotusta. Mutta tuleehan se Kuopion bussi lopulta. 

Toiseksi viimeisen raidan avaus antoi odottaa jotain hämmentävää ja enemmän vapautta, mutta  homma ryytyi jo aikalailla alkuunsa totuttuun formaattiin. Mukavan tasavarmaan jazzailuun. Kauniin melodiseen ja seesteiseen kokonaisuuteen. Hyvä näin… onneksi puolivälin krouvin jälkeen heittäydytään hetkeksi voimalliseen freesoitantaan, joka messevöittää raidan ilmettä tuntuvasti. 

Loppu hyvin kaikki hyvin. Niin tälläkin levyllä, sillä liekö kuopiolainen vanha pieru, legendaarinen DJ Nite on ollut tämän afrikaanotyyppisen lopetusbiisin alkusyttönä. Vaikka Nite on puhdasverinen valkolainen, Kuopion Niiralan poikia, on hänen DJ-tyylinään ollut muuttua kameleonttimaisesti hahmosta toiseen, miksei afroksikin. Se siitä, sillä tämä lopetusraita on massiivisinta Kämäräistä. Sellaista vyörytystä, jossa hän itsekin kannukalustoineen nousee eturiviin. Voima se on, joka jyllää… positiivisuudessaankin. 

Kaikenkaikkisesti tasapainoinen levykokonaisuus, jossa jazz on puettu kämäräismäiseen asuun. Pehmeään palttinaan, johon on painettu erilaisia kuvioita. Runsaasti ja hyvin toteutettuna. Perusakustinen toteutusmalli antaa kokonaisuudelle paljon lisäarvoa. Ja tilaa on löydetty kaikille soittajille. 

Kaikista suurimman korvamadon jätti pianisti Tarwid, jonka raikas jazzillinen ote oli suonenisku kokonaisuuteen. Kaunis melodisuus vastapainonaan vauhtijuoksutukset olivat levyn eliksiiriä. Saksofonisti Konarski oli tyyliuskollinen, mutta heittäytyi välillä muutamiin makoisiin irtiottoihin. Hyvää tasavarmaa työstöä. Basisti Asbjørnsen piti tahdituksen hyvin kasassa nelikielisellään. Muutama ulostulo vankistivat hänen tummaa suoritustaan. 

Itse sävellysten isä ja patteriston komentaja Kämäräinen jäi eittämättä kertakuuntelulla takarivin taavoksi. Useampi kuuntelukerta toi paremmin esille hänen hienon kokonaistyömääränsä, työstön koko genren. Erinomaisen hienoa ja hallittua osaamista. Sävellyksistä löytyi kämäräimäisyys eli hänen ajatusmaailman sisin. Omalaisensa kuulaus, pehmeys ja lämpö. Vastapainona toki hieman karheammalla kädellä ja rytmisaappaalla poljettua tavaraa. Tämä viime mainittua toi kokonaisuuteen sellaisia elementtejä, jotka estivät kuuntelijan puutumisen ja kyllästymisen. Ja siksi lopputulos olikin hyvä. 

Odotan mielenkiinnolla Case Kämäräisen jatkoa. Toivottavasti sitä on tulossa, koska alkupläjäys oli kelpo tavaraa. (OR)

 

Tomi Kämäräinen – drums, Marek Konarski –saxophone, Grzegorz Tarwid – piano, Petter Asbjørnsen – bass

Recorded in Copenhagen 2018
Recorded by Adam Lilienfeldt
Mixed by Eetu Seppälä 
Mastered by Virtalähde Mastering

1. Up & Down 06:06
2. Spectator 06:42
3. Green Wave 04:41
4. Bergen? 06:03
5. Beautiful Wind 05:52
6. Waiting 05:19
7. Confused by Expectation 05:07
8. Afro Nite 04:41

Takaisin

Artikkeli luettu 264 kertaa

Translate »