The Bell
ECM 2474
Newyorkilainen monipuolinen muusikko ja säveltäjä Ches Smith on vuosien saatossa tehnyt sooloprojekteja, soittanut kokeellista rockia ja esiintynyt niin pienten kuin isompienkin jazzkokoonpanojen kanssa. Olipahan hän taannoin mukana mm. Tim Bernen Snakeoil-yhtyeen levyllä You’ve Been Watching Me (ks. JR 21.01.2016).
Tässä Smithin säveltämää musiikkia ovat kanssamuusikoina esittämässä pianisti Craig Taborn (tuli aikanaan laajemmin tunnetuksi saksofonisti James Carterin bändissä) sekä melkoisen pitkän uran tehnyt, monissa eri yhteyksissä kuultu alttoviulisti Mat Maneri.
Vaikka sävellykset on merkitty Smithin nimiin, niin kokonaisuus kuulostaa hyvin freeltä. Toki teemojakin löytyy, mutta niitä tulkitaan hyvin vapaasti ja luovasti. Jos säveltäjän nimeä olisi mainittu, niin pelkän kuuntelun perusteella tässä voisi kuvitella olevan täyspainoinen freejazz-trio.
Vaihtelua riittää niin tempojen kuin tunnelmien suhteen. Ja vaikka mukana on kolme vankkaa ”alan miestä”, niin lopputulos / kokonaisuus jättää melkoisen sekavan kuvan, joka ei suuresti innosta tai kiinnosta.
Mutta se on vain minun vaatimaton henkilökohtainen mielipiteeni, josta ei sen kummemmin tarvitse välittää. Sillä eihän tämä kuitenkaan huonoa musiikkia ole (vrt. Duke Ellingtonin kuolematon lause: on olemassa vain kahdenlaista musiikkia: hyvää ja huonoa). Sitä paitsi tämä voisi toimia hyvin tai jopa erinomaisesti livenä. (TV)
Ches Smith: rummut, vibrafoni ja timpani, Craig Taborn: piano, Mat Maneri: alttoviulu.
Äänitys: James A. Farber, Avatar Studios, New York, kesäkuu 2015. Kansikuva: Caterina di Perri. Julkaisuvuosi: 2016. Tuottaja: Manfred Eicher.
01. The Bell (9:29)
02. Barely Intervallic (7:43)
03. Isn’t It Over? (13:11)
04. I’ll See You On The Dark Side Of The Moon (10:47)
05. I Think (9:31)
06. Wacken Open Air (5:16)
07. It’s Always Winter (Somewhere) (5:32)
08. For Days (6:38)
Musiikki: Ches Smith