Imaginary Cities
ECM 2387
Saksofonisti-säveltäjä Chris Potter äänestettiin Down Beat -lehdessä viime joulukuussa vuoden ykköseksi tenorisaksofonistien kategoriassa. Tulosta voi tavallaan pitää pienenä yllätyksenä, sillä ns. suuri yleisö tuskin on koskaan mieltänyt häntä suurten tenoristien joukkoon. Siitäkään huolimatta, että tällä 44-vuotiaalla ”veteraanilla” on toki jo mittava ura takanaan: mm. yli 150 levytystä, lähes 20 niistä omissa nimissään.
Uutukaisellaan Potterilla on mukanaan isohko ja melko erikoinen kokoonpano. Laajemmin tunnettuja (jazz)muusikoita on mukana oikeastaan vain kolme (Steve Nelson, Craig Taborn ja Mark Feldman). Jouset ovat sen sijaan musiikissa melkoisen keskeisessä asemassa. Ei pelkkänä taustaviitteinä siellä täällä, vaan paljolti kaiken perustana.
Soolot ovat, Potterin omaa osuutta lukuunottamattta, kohtalaisen harvassa. Mutta silloin kun niitä tulee, ne ovatkin sitten täyttä tavaraa. Esimerkiksi käy vaikkapa Adam Rogersin kitarointi tai Steve Nelsonin marimbatyöskentely.
Imaginary Cities vahvistaa ennen kaikkea Potterin roolia säveltäjänä ja lopputuloksena on hieno kokonaisuus. Neljän yksittäisen sävellyksen ohella levyn pääteos on 4-osainen Imaginary Cities. Sen osat poikkeavat toisistaan paljonkin. Ne myös voisivat yhtä hyvin olla otsikoitu omina kappaleinaan, mutta joku oma logiikkansa säveltäjällä lienee tässä ollut takana.
Steve Nelsonin marimba on keskeisessä roolissa mukavasti keinuvassa ja Nate Smithin rytmittämässä 4-osaisen nimikkokappaleen kakkosessa (Dualities). Hän on väkevästi mukana Potterin sopraanosaksofonin ohella myös osassa Disintergration, jossa myös jousikvartetti, jälleen kerran, pitkälti luo biisin perustunnelman ja pohjasävyt.
Shadow Self etenee puoliväliin asti pelkkien jousien voimin ja on sen aikana Mark Feldmanin vahvassa otteessa. Sillä vaikka tuo ensimmäinen puolisko kuulostaa aivan konserttimusiikkipuolen jousikvartetolta, Feldmanilla on seassa omat improvisaationsa. Loppupuoleen tulee sitten muukin joukkio mukaan ja Potter taituroi vaihteeksi bassoklarinetillaan.
Päätösraidalla Sky päästään nauttimaan pitkään Craig Tabornin sähäkästä pianismista. Kunnes tunnelma rauhoittuu ja mukaan tulee itämaisia sävyjä. Loppuminuutit pannaan taas ripeämmäksi polskaksi.
Ei Chris Potter mikään hassumpi valinta tämän hetken (viime vuoden) tenoristiykköseksi ollut. Hän tykittää tulisesti ja väkevästi ja soittaa ylipäätäänsäkin upeita sooloja toinen toisensa perään. Niin tenorilla kuin myös sopraanollaan. Niin ja se kokonaisuus, no, se on todellakin kertakaikkisen upea.
Chris Potter: tenori- ja sopraanosaksofoni, bassoklarinetti, Adam Rogers: kitarat, Craig Taborn: piano, Nate Smith: rummut, Mark Feldman: viulu, Joyce Hammann: viulu, Lois Martin: alttoviulu, David Eggar: sello.
Äänitys: James A. Farber, Avatar Studios, New York, joulukuu 2013. Miksaus: Manfred Eicher, Chris Potter ja James A. Farber, lokakuu 2014. Kansisuunnittelu: Sascha Kleis. Julkaisuvuosi: 2015. Tuottaja: Manfred Eicher.
01. Lament (8:07)
02. Imaginary Cities 1 (Compassion) (8:34)
03. Imaginary Cities 2 (Dualities) (8:44)
04. Imaginary Cities 3 (Disintergration) (7:23)
05. Imaginary Cities 4 (Rebuilding) (11:33)
06. Firefly (8:37)
07. Shadow Self (6:09)
08. Sky (12:02)
Kokonaiskesto 71:14.
Musiikki: Chris Potter