Daniel Smith

Kuvat:

08.05.2011 15:14

Summit, DCD 560

Fagotti-kameleontti Daniel Smith puhkuu pystyputkeensa tällä kertaa jazzillista latinohenkeä. Tämä fagotin eli bassoonin monitaiturin osaamisrepertuaari ja taito-osamäärä ovat jotain uskomatonta. Käsittämättömän moni-ilmeistä. Tyylisuuntarajoja ylijyräävää.
Olipa kyseessä vaikkapa Vivaldi, Coltrane tai Antonio Carlos Jobim, niin aina palaa… ja suurella liekillä!
Tämä on aiemmin pelkkänä klassisen soittajana tunnetun Smithin neljäs jazzalbumi, Bebop Bassoon (2006, Zah Zah), The Swingin’ Bassoon (2007, Zah Zah) ja Blue Bassoonin (2010, Summit) jälkeen. Ja jälki on jälleen vakuuttavaa.
Kokonaisuus on saatu soimaan hienosti, sillä bassoonin ääni ei huku latinojazzin voimakkaseen sykkeeseen vaan sälyy etirivissä hyvin esillä. Tämä ei kuitenkaan polje muita soittia ”suohon” vaan kokonaisuus soi hallitun hienona. Tasapainoisen sykkivänä, josta kirpoaa myös muiden sooloirtiottoja.
Kun vierailijoiksi on saatu vielä pari huippuartistia, pasunisti Roswell Rudd (#2 ja 7) sekä kitaristi Sandro Albert (#1, 5 ja 9) niin elämys kasvaa entisestään.
Aloituksena kuultava Lee Morganin Mr. Kenyatta on tukevaa latinjazz tykitystä, jossa Smith paahtaa satakymppi lasissa. Pianisti Daniel Kelly takoo täysikädelliset lisäsykettä ja kitaristi Albert lataa kuusikielisestään sitä ihteään. Basso-perkussio-osasto takoo, kilkattaa ja jytyää laarin täydeltä.
Seuraavassa pasuuna-bassoon yhdessä että erikseen taituroivat makoisasti Herbie Hancockin Watermelon Manin kimpussa. Albertin kilkattava piano ja O’Brienin jytinä bassoa täydentävät. Fiinin funkkaavaa!
Täydellä percussiotykityksellä käynnistyy Antonio Carlos Jobinin So Danco Samba, jossa Smithin puhkupilli kuikeertaa erinomaisella intensiteetillä, kunnes laantuu O’Brienin jousibassoiluun, Kellyn pianotikitykseen… percussiohurjasteluun pillipiipareineen… kiertokulku jatkuu…
Seuraavana on vuorossa Eddie Harrisin menevä Listen Here, jossa koko peruskokoopano pääsee hurmoshenkiseen latinojazzvauhtiin. Rytmimylly jauhaa ja soolojyvät jauhaantuvat messevän meneväksi lattarijauhoksi. Ei liian hienoksi, mieluummin puolikarkeaksi ehkä osin karkeaksikin. Sähköbasso saa menojalat liikeelle… bassoon baahtaa barastaan…
Sitten herkistytään tutun Luis Bonfan Black Orpheuksen (Yön väistyessä) pariin. Herkän koskettavasti. Kauniin sykkivästi.
Charlie Parkerin Yardbird Suite pistää levylle jälleen vauhtia. Smith taituroi Birdsia samban biitillä, tuloksena jotain puertoricon makuista.
Pasuuna-bassoon yhdistelmä kujertaa seuraavassa Dizzy Gilliespien Manteca. Ruddin ja Smithin herkullista vuoropuhelua. Terhakkaan tyrmäävästi. Aidolla latinjazzipoljennolla. Komppi paahtaa alle menevää rytmikkaa…
Seuraavassa jytisee sanamukaisesti. Kovan jymeän jytinän päälle kutoo Smith että Kenny soolovärit Renato Vasconcellosin Korg In’issä.
Hetken helpottava hiljaisuus ja sitten pääsee vauhtiin Horace Silverin Peace, jossa pehmennystä aika voimakkaalle sähköbassolle tuo Smithin bassoonin lisäksi omalta osaltaan Albertin kitarointi. Voimakkaan rytmikäs kokonaisuus.
Sitten Smith kaakattaa putkilollaan James Ellisin The Chickeniä. Jytisevä O’Brienin sähköbassoilu jatkuu. Myös muhkeana sooloiluina. Strandbergimaistä paksukielen pompotusta… Kennyn rytmiriemua pianolla… Smith kysyy funkaten: liekö lopuksi päädytään munaan?
Toiseksi viimeinen raita on väkevää Mongo Santamariaa; Come Candela. Smith innostuu aivan ilmiömäiseen kujerteluun ja kukerrukseen. Vauhdikkaana rytmipommina. Muu arsenaali saa välillä vuoronsa. Kennyn kiperäkuvioinen koskettimistojuoksutus saa veren liikkumaan vikkelämmin rytmisuonissa. Voi hurja, voi hurja…
Finaalissa lyhyesti ja ytimekkäästi Leonard Bernsteinin Mambo from the Dance at the Gym. Smithin virtuoositeettia. Väkevää soittamisen iloa. Mambo huutoja. Kennyn komeaa latinjazzailua. Komppiosaston terhoa taontaa ja rytmiä.
Uskomaton kokonaisuus jälleen Daniel Smithilta. Kaikkeen basson eli fagotti taipuukin.
Upean taustatuen antajista nousee eturiviin pianisti Daniel Kelly, joka aistikkaan hallitusti paahtaa pianollaan latinojazzin syvimpään olemukseen. Basisti Michael O’Brien sähköistettu soitto saa välillä munaskut rytkymään ja vaikun etsimään uutta sijoituspaikkaa korvissa. Väkevä suoritus, joka solullaan aitoa latinojytinää. Vincent Ector kannukeisarina naputtaa, koputtaa, takoo ja sipsuttaa kasaan rytmirajat, joissa muut voivat temmeltää. Hyvän suorite, kuten myös kioskinpitäjä Neil Clarkeltakin; kampetta ja erilaista kilkenkalkettia että tehostetta löytyi joka lähtöön.
Vierailevien tähtien osuus jäi hieman toissijaiseksi. Tosin Ruddin pasunointi oli maslakan muikeaa kuunneltavaa. Yksin ja yhdessä Smithin kanssa.
Ihme-ukko tämä herra nimeltä Daniel Smith, fagotin eli bassoon soittaja.
Ostakaa hieno latinojazzlevy. Ihmetelkää ja nauttikaa! (OR)

Daniel Smith bassoon, Sandro Albert guitar, Roswell Rudd trombone, Daniel Kelly piano, Vincent Ector drums, Neil Clarke conga drum, bongos, agogo, bombo, guiro, shaker, surdo, tambourine, triangle, bell

Recorded, mixed and mastered by Robert Smith at Skyline Studios, New York, NY, Usa, 15.-16.10.2010

01.  Mr. Kenyatta 4:34   
02.  Watermelon Man 4:47   
03.  So Danco Samba 4:08   
04.  Listen Here 3:53   
05.  Black Orpheus 5:37   
06.  Yardbird Suite 4:13   
07.  Manteca 3:48   
08.  Korg In 4:17   
09.  Peace 5:16   
10.  Chicken 5:11   
11.  Come Candela 4:42   
12.  Mambo From the Dance At the Gym 2:54

 

 

 

 

Takaisin

Artikkeli luettu 596 kertaa

Translate »