DDT Jazzband

Kuvat:

02.09.2019 13:39


DDT PLAYS THE BLUES

DDT Plays The Blues

2019 Trad Jazz ry, DDTCD6

Nyt kun syksyn lehti maahan ehtii, niin siinäkin soi blues lauloi muinoin Lasse Mårtensson. Kappaleen bluessävyt tulevat esiin enemmän sanoituksessa kuin sointukierrossa. Otetaanpa esiin wikipedia ja avataan se aakkosten toisen kirjaimen kohdalta:

Blues ei ole jazzin tai rhythm and bluesin kaltainen musiikillinen traditio, joiden varhaisvaiheilla ja moderneilla muodoilla on musiikillisesti enää varsin vähän tekemistä keskenään. Sen sijaan blues on tietynlaisiin sointukaavoihin ja asteikkoihin kytkeytynyt musiikintyyli, joka ei ole muuttunut perusolemukseltaan oleellisesti, mutta jota on eri aikoina soitettu hyvin erilaisilla soittimilla ja kokoonpanoilla.

Niinpä DDT Jazzbandin blueslevyn 17 kappaleesta varsinaisia 12 tahdin sointukiertoon perustuvia sävelmiä on 7 ja loppujen sinisävyt tulevat esiin kappaleiden nimissä ja muusikoiden esitystavassa. Kaikkia levyn esityksiä yhdistää kuitenkin DDT:n soundi, joka on pysynyt tunnusomaisena läpi kuuden vuosikymmenen. Pakollisia miehistövaihdoksia tulee väkisin vaikka varsinaisiin YT-neuvotteluihin ei ole ollut tarvetta.

Mikä sitten on pysynyt samana 50-luvun lopusta. Kaksi klarinettia, jotka soivat samalla intensiteetillä, kuin aikanaan Vanhan perjantaijameissa aloittaessani ravintolauran asiakaslinjalla ja jolloin Nallea ja Frediä ensimmäisen kerran kuulin. Myös neljän muusikon komppi on tunnistettava. Mutikaisen bassolinjat ja soittotyyli luovat perustuksen, jonka päälle on hyvä rakentaa. Nyt pianoa soittaa Joronen, joka fillaa tyylikkäästi muiden soolojen takana ja kun oma soolovuoro tulee, niin homma on hoidossa.

Tällä levyllä soolot ovat yhden tai kahden kooruksen mittaisia. Kaikki eivät soita sooloa joka kappaleessa. Näin saadaan kappaleiden kestot pysymään lähes savikiekon mittaisina ja kuulijan mielenkiinto pysyy yllä. Mesimäki on tällä levyllä kahden soittimen loukussa. Valinta banjon ja kitaran välillä täytyy tehdä ja nytkin se on mennyt nappiin.

DDT:n soundiin on aina vaikuttanut suuresti tietenkin myös rumpali. Schwind-Rosnell-Rönnholm on jatkumo, jonka ansiosta komppi rullaa ja svengaa kuin hirvi, kuten Groovyn seinälle oli aikanaan kirjoitettu. Näätäsen pasuuna soi raikkaasti ja pieraisee tarvittaessa röyheästi ja Niklas Andersonin trumppa leikittelee raikkaasti tummempien sävyjen yllä.

Royal Garden Blues on käynnistänyt kaikki DDT:n keikat ja niinpä se aloittaa myös tämän levyn. Canal Street Bluesin intro lähtee tällä kertaa ykkösellä, itse muistan sen soittaneeni nousulla ykkösen jälkeen. Tin Roof Bluesin jälkeen genre hetkeksi muuttuu ja kappaleen nimestä voisi luulla, että on siirrytty aikuisviihteen pariin. Route 66 uudet riffit tukevat Jussi Raittisen laulua. Autokatublues on esimerkki bluesista, joka rakentuu useammasta osasta ja teemasta ja Täti Hagar on taas puolestaan erilainen, siis ei 12bar.

All the Horses Go Grazy the Way I Ride on saanut levyn kanteen sen lapsilta kielletyn nimen, joka kuitenkin on se alkuperäinen. Mahogany Hall Stomp on tyypillinen moniosainen virtuoosikappale, jota seuraa kaksi Ellington-herkkupalaa. Näissä herrat Nyman ja Andersson saavat lurikepeistään irti oikeanlaista värinää. Jussin St. Louis Blues on tuttua Raittista ja yksi tunnetuimpia blueseja.

Dippermouth oli yksi Louis Armstrongin lempinimistä samoinkuin Satchmo, Satchelmouth ja Pops. What´s I´m Gotchaa en ole aikaisemmin kuullut, kun taas Wabash Blue on tutumpi. Wild Cat Blues soi monen talvena 60-luvulla Kalliossa Brahen kentän kaiuttimista, kun luistelijoille soitettiin taustamusiikkia. Kyseessä oli Chris Barberin versio joka kesti tuolloin 2 minuuttia 51 sekuntia, nyt DDT pistää 20 sekuntia ripeämmin.

Robi DeGodzinsky on jälleen tehnyt ihmeitä miksauspöydän takana. Hieno levy! (HA)

 

Niklas Andersson – trumpetti, Fred Andersson – klarinetti, Nalle Nyman – klarinetti/sopranosaksofoni, Raimo Näätänen – pasuuna, Ilkka Joronen – piano, Pekka Mesimäki – banjo ja kitara, Pentti Mutikainen – basso, Thomas Rönnholm – rummut ja Jussi Raittinen – laulu (5 ja 12)

Recording November and December 2018
Sound engineering Robi de Godzinsky 2019

01.  Royal Garden Blues 4:56
02.  Canal Street Blues  3:29
03.  Tin Roof Blues 4:56
04.  I’m Coming Virginia 4:41
05.  Route 66 3:46
06.  Beale Street Blues 4:54
07.  Aunt Hagar’s Blues  5:43
08.  All The Girls Go Crazy  3:22
09.  Buddy Bolden’s Blues  3:50
10.  Mahogany Hall Stomp  3:46
11.  Creole Love Call  5:10
12.  St Louis Blues  4:36
13.  Mood Indigo  4:04
14.  Dippermouth Blues  4:05
15.  What’s I’m Gotcha  4:52
16.  Wabash Blues  4:52
17.  Wild Cat Blues  2:31

 

Takaisin

Artikkeli luettu 104 kertaa

Translate »