Ennen iskettiin suonta eli valutettiin verta, jolla pyrittiin parantamaan ja ehkäisemään sairauksia. Tällä polttopyöriöllä sen sijaan isketään suoneen uutta sykettä ja alkuvoimaa. Ei liian lujalla otteella, ei tylsällä neulalla eikä turhan modernisti. Pääosin seesteisen melodisesti, mutta silti väkevän voimallisesti kuitenkin.
Peruseväinä savolainen kalakukko, uusimaalainen silakka, islantilainen silli ja norjalainen turska. Tuhteja eväitä kaikki, kuten Defektin soittokuntakin: Lyytinen ja Kuusisto Suomesta, Röngvaldsson Islannista sekä Hegg-Lunde Norjasta. Yhtyeen kokoonpanneena voimasanana Göteborg ja vuosi 2008.
Tällä levyllä yhtymä esittää omaa tuotantoaan. Uutta musiikkia, kuten levysaate ilmituo. No, kyllähän se pitää paikkansa. Lähtökohtaelementteinä niin jazz, surf, rock kuin poppikin. Rullaavan rytmikkäänä. Balladinomaisen haaveksivana. Kuulaan kauniina, Seesteinen rauhallisena. Kitara- ja saksofoniefektein maustettuna.
Sähköä on siis mukana, muttei häiritsevästi… Mieleen tulee monin paikoin eittämättä norjalainen vuonomaisema. Mahtavana rannikkoa syleilevä Atlanti. Utuisen sumuinen olotila. Olotila, jossa tuuli ja aallot eivät saa revittyä harmaudesta aurinkoa esille… jonkinasteisina haamukuvina, jossain taustalla leijuvat Rypdal, Garbarek, Isungset…
Tuo seesteinen rauha ja pohjaton avaruus tasaa ennakko-odotuksiani kuin TVH:n tiehöylä aikoinaan nelostietä Kersilön ja Petkulan välillä. Kiireettömyys tuo aikaa syventyä kuuntelemaan itse musiikkia syvällisemmin. Aistimaan ne erinomaiset nyanssit ja tunteet, mitä Lyytinen loihtii fonistaan. Tai Röngvaldsson kitarastaan.
Lyytisen tapa soittaa foniaan on kadehdittavan herkkä, mutta toisaalta myös murhaavan väkivaltainen. Hän melodisoi laajalla skaalalla heittäen väliin moderneja jippojaan. Keinoja, joilla hän ikäänkuin särkee kokonaisuuksia, mutta itse asiassa hän vain tekeekin alleviivauksia ja korostuksia. Osin havahduttavia herätyksiä herkkyyden ja unelmien maasta.
Lyytisestä on kasvanut nuoresta iästään huolimatta yksi monitahoisimmista saksofonisteistamme. Hänen vaivaton tapansa käsitellä ja yhdistellä sävellyksissään erilaisia tyylisuuntia, vaikkapa Parkerista Mozartin kautta lastenlauluihin, luo täysin uusia kuunteluelementtejä. Sopivat ripaukset improvisaatiota ja sähköisiä efektejä antavat sävelkokonaisuuksille makoisaa kuorrutetta. Kaiken kruununa on melodisuus, joka onkin yksi Lyytisen tärkeimpiä tavaramerkkejä.
Röngvaldssonin kitarointi on herkän kuulasta, taitavaa komppausta. Muutama irtiotto vankistaa hänen osaamistaan. Kuusiston basso ja Hegg-Lunden rumputaustoitus toimii myös moitteitta. Balladinomaisesta pehmeydestä jymisevän kumeaan rytmimattoon. Oikeaoppisesti, saksofonia ja kitaraa tukien. Kuitenkin hieman omaa vapautta sallien.
Kun yhtyeen keskinäinen balanssi ja harmonia toimivat erinomaisesti on lopputulos nautittava.
Tosin, kuten jo aiemmin mainitsin, niin myös kuunneltava, jotta saa soitosta irti kaiken sen, mitä se pitää sisuksissaan.
Hyvää pohjoismaista yhteistyötä!
Kannattaa kuunnella! (OR)
Pauli Lyytinen, sax, effects, Joonas Kuusisto, acoustic bass, Sigurdur Röngvaldsson, guitar, effects, Øyvind Hegg-Lunde, drums
Recorded in February 2009 at Sonic Pump Studios in Helsinki, Finland
Mixed by Petter Ericsson at Studio Singh in Gothenburg, Sweden
Mastered by Markku Veijonsuo at Varistoteles Studios in Helsinki, Finland
1. Pete’s Game Machine 6:07
2. I Thought I Was Living My Dream 6:54
3. Babe, The Brave Pig 5:50
4. Margrathea 6:00
5. Glossy Pictures From Childhood 4:10
6. The Wrong Place 7:25
7. Sun Valley 7:20
.