ELLIOTT SHARP

Kuvat:

25.09.2010 18:47

D`AUTRES CORDES RECORDS DAC 181

Elliott Sharp on ollut esillä New Yorkin avant-garde ja uuden kokeilevan musiikin piirissä jo 1970-luvun loppupuolelta saakka. Hän ei ole urautunut mihinkään genreen pysyvästi. Mittavan määrän jazzia ja bluesia levyttänyt monitaituri soittaa pääasiassa kitaraa, saksofonia ja bassoklarinettia. Aikoinaan hän aloitti klassisella pianonsoitolla, mutta siirtyi teini-ikäisenä klarinetin ja kitaran pariin.  Hänelle ei tunnu olevan mikään pyhää, sillä puhdas orkesterimusiikki voi muuttua seuraavalla levyllä räjähtävään melukaaokseen. Uuden aallon rock ja teknomusiikkikaan eivät ole hänelle tuntematon alue. Tärkeätä tuntuu olevan se, että ei jäädä junnaamaan paikoilleen. Hän on yksi tietokoneohjatun live musiikin uranuurtajista.

Virtual Stance projekti yli kaksivuosikymmentä sitten, 1980-luvulla, herätti kummastusta. Viime aikoina hän on viihtynyt algoritmien ja fibonacci numerosarjojen parissa luodessaan kokeellista musiikkia.  Miten tällainen matemaattinen ajattelutapa sitten toimii musiikissa, on minulle kylläkin täysin hepreaa. Kuuluuko se tällä levyllä? En yksinkertaisesti pysty tähän vastaamaan.  Kovanlinjan improvisaattorina Sharp saa aikaan ainakin räjähtävän räikeitä irtiottoja. Levyn kuunteleminen on kuin istuisi, lähestyvää palavaa tulilankaa katsellen, ruutitynnyrin päällä, henkeä pidätellen, pelonsekaisin tuntein, odottaen mitä uutta yllättävää nurkan takaa tärykalvoille jyrähtää.

Kolmenkymmenen vuoden aikana Sharp on luonut 17 soololevyä ja yli 20 duoäänitettä. Sen lisäksi hän on tehnyt kymmenittäin levyjä johtamiensa erikokoisten kokoonpanojensa kanssa. Hän tuntuu olevan erityisen kiinnostunut varsinkin rakennustaiteen osien ja ainesten käsittelemisestä ja sommittelusta, koska tektoniikka esiintyy monissa hänen soololevyjen nimissä. Tämänkin levyn kansi kuvaa rakennuksen erikoisia rakenteita ja muotoja. Hyvin erikoista on musiikki myös yhtä kaikki.

Sharp on löytänyt ranskalaisen, vastaavanlaisen musiikin kameleontin, Franck Vigrouxin. He ovat tehneet yhdessä viime vuosina muutaman äänitteen ja tämä levy on jakelussa Franckin levy-yhtiön kautta. He soittivat myös yhdessä levynjulkaisukeikalla viime kesäkuussa White Box Galleryssa Manhattanilla. Tämä ranskalainen yhteys on saanut aikaan levyn, missä kaikki inhimillisyys on epäinhimillistä kaikesta huolimatta positiivisesti.  Tästä on tuloksena ”Abstraction Distraction”, missä ulkoisesta todellisuudesta uppoudutaan muotoihin, jotka eivät ole aistimin havaittavissa. Siinä kaivaudutaan johonkin tuonpuoleiseen, missä ajatusmaailman todellisuus pimenee ja utopia valtaa mielen. Käsitteet hämärtyvät, luodaan uusia toimintatapoja vähentämällä todellisuuden kuvasta tiettyjä ominaisuuksia ja hahmotetaan ne uudella tavalla. Tuloksena on ajanvietteellinen hämmennys, mieltä painava hajamielisyys, sekopäinen hulluus ja raivo. Aistimme ovat sekasortoisessa tilassa ja levottomuus valtaa ajatuksemme.

Tarttukaa kiinni vaan rohkeasti tähän ”lättyseen” ja kuunnelkaa mielenkiintoista ja hyvin erikoista äänimaailmaa yhden miehen tekemänä. Tämä onkin tarkoitettu rohkeille ennakkoluulottomille kuuntelijoille, joiden päätä ei huimaa pienet irtiotot. Vähän samaan tyyliin kuin Franck Vigrouxin ja Matthew Bournen ”Me Madame” viime vuodelta. (JKi)

 

Elliott Sharp, sopraano- ja tenorisaksofoni, akustiset ja digitaaliset syntetisaattorit, tietokoneohjelmointi

Akustiset rumpu näytteet ovat Joseph Trumpin, Sim Cainin ja Tony Lewisin esityksistä.

Äänitys, miksaus ja masterointi: E#@StudiozOaR, elokuu 2008. Tuotanto: zOaR Music – BMI.  Kuvat: DR, E.Sharp Julkaistu 1.7.2010.

  1. Quadrantids 6:13
  2. Limbium 5:35
  3. Boot the Plute 5:51
  4. Metelegy 6:15
  5. Vortex Field 7:59
  6. Blown Away 4:55
  7. Manaus 10:06

Kaikki kappaleet ovat Elliott Sharpin sävellyksiä

 

Takaisin

Artikkeli luettu 544 kertaa

Translate »