Frank Carlberg on ehkä menestynein suomalainen New Yorkin jazzpiireissä, ja tämä johtunee hänen laaja-alaisesta osaamisestaan. Rapakon takana hänet tunnetaan modernistina, mutta toissa kesän Lady Summertime-laulukilpailun säestysorkesterissa hän soitti hyvin svengaavaa swingiä ja beboppia, ja osoittautui olevan oikein mukava kaveri.
Tämän levyn innoittajana on ollut amerikkalainen runoilija Robert Creeley, jonka teksteihin on sovitettu Christine Correan laulu. Creeley on kotimaassaan kuuluisa, vaikka täällä kai vähemmän tuttu. Hän syntyi 1926 ja kuoli juuri ennen tämän levyn julkaisua. Runot ovat aika paljon hänen tuttavansa Jack Kerouac´in tyylisiä, vaikka Creeley ei ihan yhtä boheemia elämää viettänytkään, vaan toimi yliopistotutkinnon suoritettuaan vuosikymmeniä kirjallisuuden professorina.
Levy on siis hieman poikkitaiteellista ohjelmamusiikkia, vaikka kuulostaa suurelta osin meidän tuntemaltamme modernilta jazzilta. Laulun osuus vie ajatuksen samanlaiseen konseptiin, jota jo Heikki Sarmanto teki kauan sitten (olen tainnut tästä Heikistä mainita aikaisemminkin?). Myös Joe Lovanon ja vaimonsa Judy Silvanon myöhemmät tuotteet kuulostavat aika samalta, joten tätä on ollut liikkeellä.
Ensimmäinen kappale on heti reipasta menoa, käsittääkseni 7/8-tahdissa. Toisessa piisissä Correan ääntä käytetään instrumenttina, mutta hieman tahti löysääntyy ja melodia hiipuu kuin Yrjö Kilpisen liediksi. “Names” on sitten taas kiperä ja vetävä melodia vauhdikkaine sooloineen. “There” ja “Echo” kuulostavat vapaalta improvisaatiolta, kuin vanhan Knitting Factoryn lavalta. “Loop” tuntuu kuvaavan jotain synkkää, vaikka laulun sanat eivät riitä kertomaan, että mitä se on. Myös levyn lopettava “If Ever There Is” on hidas ja hymninomainen.
Carlbergin kvintetti koostuu muusikoista, jotka pelaavat soittimiaan useassakin New Yorkin huippuketjussa. Christina Correa on teknisesti taitava, mutta on makuasia, pitääkö tuollaisesta puoliklassillisesta laulusta. Saksofonisti Chris Cheek on jo DownBeatin kriitikoidenkin varauksettomasti arvostama, ja ehkä vielä enemmän klarinetistina, jota hän ei nyt tällä levyllä soita. Rumpali Michael Sarin on juuriltaan Vaasan seudulta ja muutenkin täälläpäin tuttu, ja hän takoo joka tahdissa täyttä asiaa.
Arkistoikaamme teos kohtaan “monipuolista modernismia”.
Chris Cheek; saksofonit, Frank Carlberg; piano, John Hebert; basso, Michael Sarin; rummut, Christine Correa; laulu
Rec. at Systems Two NY,NY maaliskuu 2007
1. We Get ready
2. Speech
3. Names
4. “There…”
5. The American Dream
6. Loop
7. Echo I
8. Sentences
9. Time
10. Echo II
11. Be at that
12. If ever There Is
(säv Frank Carlberg)