Giancarlo Mazzu’ & Luciano Troja

Kuvat:

17.08.2013 15:39


SLAMCD 545

Live at the Metropolitan Room NYC

SLAMCD 545

Muistan kuinka aikoinaan Ylläs Jazz Bluesissa oli majapaikkamme kerrossängyssä todellista jazzin painoarvoa, kun alapetillä kuorsasi Hallmanin Pauli ja yläpunkalla (!) George Haslam, barsansoittaja ja levymoguli Englannista. Aikamoisia velikultia kumpikin…

Haslamin levyfirma Slam on erikoistunut free jazziin, improvisoituun musiikkiin, maailman musiikkiin ja oikestaan kaikkeen sellaiseen, jota voidaan kutsua nimikkeellä vapaa musiikki. Slamin levyistä on monille varmasti tuttu ”Raahe ’99” (SLAMCD 328).

Tämän levyn sisältö pohjautuu The Great American Songbookiin eli säveltäjäniminä mm. Irving Berlin, George Gershwin, Oscar Hammerstein, Billy Strayhorn jne. Tuttuakin tutumpia sävellyksiä, nyt vapaasti improvisoiden kitaralla ja pianolla eteläitalialaisen duon voimalla.

Kitaristi Giancarlo Mazzu’ (s. 1967) asuu Palmissa, Calabriassa ja pianisti Luciano Troja (s. 1963) Messinassa, Sisiliassa. Herrat ovat soittaneet yhdessä vuodesta 2002 lähtien ja he yhdistelevät makoisasti soitossaan jazzia, folkia ja klassista musiikkia vapaan improvisaation myötä. Lopputuloksena kepeän iloista soitantoa, jazzia, joka saa kuulijansa hyvälle tuulelle.

Mazzu´n soitossa tulee myös hienosti esille hänen klassisen kitaroinnin tausta. Hänen ottensä läpi levyn on vankka ja sointuva. Juoksutukset osoittavat erinomaista sorminäppäryyttä ja sointikuvioiden laajuus että rytmiset vaihdot kruunaavat soittoa. Kokonaisharmonia Trojan kanssa on nautittavaa. Todellinen instrumenttinsa hallitsija.

Samat teonsanat koskevat pääosin myös pianisti Trojaa, toisin hänen roolinsa on hieman enemmän komppiosastolla. Mutta hienoa ja hallittua mustavalkioiden kuljettamista joka tapauksessa.

Kun otetaan huomioon, että kyseessä on liveäänitys, nostaa se vielä kummanakin soittajan osaamisosamäärää ylöspäin. Muutamassa kohdassa myös kuulijoiden kulmakarvoja, nautinnosta, ei mistään esitystä pilaavasta osiosta.

Soittamisen riemu ja vapaus sykkii muutamalla raidalla käsinkosketeltavalla voimalla, esimerkkinä vaikkapa Gershwinin But Not For Me. Rytmikkään riehakas palapeli, jossa kaikki osat omat kohdallaan. Huh, huh, heijaa…

Erääksi esimerkiksi sopii myös My Funny Valentine, jossa heittaydytään rauhaisaan klassiseen rytmittelyyn sekä vastapainona ravakoihin kuviojuoksutuksiin. Levollista improa, josta erinomaisin rytminvaihdoksin ja juoksutuksin lähes klimaksinomaiseen hurmokseen. Maittavan makoisaa…

En tiedä, pyörähtääkö Joseph Kosma haudassaan Montmartren hautausmaalla Pariisissa, kuullessaan levyn klassismaisen improilun kuolleista lehdistään. Hienoa jazzsovitusta klassisen musiikin eväillä. Jeeeee…

Koko levy on kahden ammattilaisen näytös siitä, kuinka homma toimii, kun sen osaa. Kuulija tulee hyvälle tuulelle ja kokonaisuus jättää hyvän maun kuulijan korvien väliin. Rento, mutta samalla monitahoinen ja mielenkiintoinen paketti on täynnä positiivisuutta. Elämä voikin olla ihanaa….

Kuunnelkaa ja nauttikaa. (OR)

Giancarlo Mazzu’ guitar, Luciano Troja piano

Recorded 2-track live on April 15, 2009, at the Metropolitan Room, New York City, Usa

Recording engineer at the Metropolitan Room NYC: Jean-Pierre Perreaux

Mixed and mastered by Alessandro Luvarà, Spain Audio Studio, Molochio (RC, Italy

01.  Bye Bye Blackbird (Ray Henderson-Mort Dixon)  3:54

02.  Cheek to Cheek (Irving Berlin)  2:23

03.  Softly As in a Morning Sunrise (Sigmund Romberg – Oscar Hammerstein II)  4:47

04.  But Not for Me (George & Ira Gershwin)  3:53

05.  My Funny Valentine (Richard Rodgers – Lorenz Hart)  7:32

06.  Autumn Leaves (Jacques Prevert – Joseph Kosma)  5:36

07.  When I Fall in Love (Victor Young – Edward Heyman)  4:57

08.  All the Things You Are (Jerome Kern – Oscar Hammerstein II)  5:15

09.  You and the Night and the Music (Howard Dietz – Arthur Schwartz)  3:40

10.  Take the ”A” Train (Billy Strayhorn)  7:20

Takaisin

Artikkeli luettu 1149 kertaa

Translate »