Nyt rapsahti todellinen erikoisuus, suomenkielellä laulettu jazzlevy! Voi hurja, voi hurja… sillä suomen kieli ei ole varmastikaan niitä kaikkein helpompia kieliä taivutella jazzin syvimpiin olemuksiin. Ja jokseenkin harvinaista se on nykyaikana, toista oli reilu puolivuosisataa sitten, jolloin kaikki ulkomailta tullut jazz-viihde-ja iskelmämusiikki väännettiin väkisin suomeksi.
Tällä levyllä on asialla Tampereen piirikunnan jazzarit laulusolistina Gilda eli Tuija Kallonen, tuo suloinen laululintu. Häntä on vain kuultu viime vuosina aika vähän oman reviirinsä ulkopuolella. Harmi sinänsä, sillä Gildan vahvuuksiin kuuluu laajahko äänorepertoaari sekä moniosaaminen että intensiivinen tulkintatapa.Tämä kotomaankielinen levy ei kuitenkaan kieliasunsa takia ehkä ihan anna aivan timanteita kuvaa Gildan osaamisesta… muistattehan kouluajoilta nuo ihanat kieliopilliset taivutukset, painotukset… diftongit, geminaatat… ynnä muut täydellisyysvaatimukselliset kamaluudet…
Kieleenkääntämisen pääosan tämän levyn kappaleisiin on tehnyt Vesa Kauppinen, sinänsä aivan makoisasti, alkuaperäistä tekstisisältöä kunnioittaen. Silti tulee eittämättä mieleen 1950- ja 60 -luvun suomalaiset iskelmätekstittäjät… ei millään pahalla.
Gildan soittokunta eli Jazztet edustaa siis hämäläistä osaamista, Ahjokosket kieliosastoa eli Petri kitaraa ja Anu bassoa, rummuilla rytmittelee Jari Kantonen. Kun tähän osaavaan kolmikkoon lisätään kappalekohtaisia vierailijoita saadaan laulusolistille luotua sointuvn pehmeä ja harmoninen tausta, akustisen tunnelmallinen estradi. Yksinkertaisen nautittavaa… elävän koskettavaa. Positiivisesti poikkeavaa.
Tämän edellä mainitun on kruunannut “vanha kehäkettu” Tommi Liuhala masteroinnillaan. Kumarrus Lapinlinnan suuntaan…
Ainoa todellinen heikkous levyssä on sen kotelon takakansi… ymmärrän Repovision visiot, mutta kuinka helkutissa tuollaista tekstiä voi kukaan lukea? Tämä taiteellisuuden hukkaama teksti olisi voitu tehdä selväkirjaimisesti levyn sisäkansiin tai booklettiin… tekstithän ovat itse levysisällön lisäksi erittäin tärkeä informaation lähde!
Näistä toruista itse levyyn.
Aloitus on on Tuija Kallosen omaa tuotantoa edustava Ritarikoira, joka on matkalla helvettiin… mukavan svengaavana. Perusjazzaavana. Gildan laulanta on helpon soljuvaa, kähisevää, scattaavaa. Petri Ahjokoski repaisee pienen soolontyngän mallikkaasti.
Kakkosraita on sitten vanhaa kunnon bluesahtavaa kamaa: Black Coffee eli nyt Mustaa Kahvia. Gildan alarekisteri on nautittavaa, kohtalokkaan voimakasta, tasavarmaa, tuskaisaa… selkäytimeen tunkeutuvaa. Jukka Mäkisen huuliharppu lisää raastavaa siniajatusta. Ahjokosken kitara bluesaa taidokkaan puhuttelevasti. Erinomaisen hyvin tulkittu kokonaisuus. Ou jeeee…
Seuraavana on vuorossa kepeä Koiranheisipuu eli Wallerin Honeysuckle Rose. Kepeän kevyenä. Hyvän makuisena. Pienillä Armstrong -scateilla maustettuna. Ahjokosken kitaroinnilla että vierailija Matti Heinivahon vibrafoinnilla täydennettynä. Siinäpä puun lehdet kukoistavat ja lakastuvat.
Nelosraita tarjoilee Gershwinin Summertimen Kesäyö -nimikkeellä. Harsoisen herkkänä. Kuulaan kauniina. Mukavan pehmeässä alarekisterissä. Tyynen täsmällisenä, mutta intensiivisen sointuvana. Tunnelmaa täydentää vierailija Harri Jokihaaran saksofoni. Paljon tätä kappaletta kuunnelleena pidän Gildan esitystä oikein makoisana.
Sitten hypätään Jobimin bossan kyytiin. Ylöjärven likka muuttuu Ipaneman vastaavaksi. Lisärytmiikkaa kokonaisuuteen tuo Vili Kallonen perkussioineen. Gildan tumma, sensuelli ääni on taas elementissään… kuten Ahjokosken kitarakin… vanha, lähes loppuun soitettu kappale saa ikäänkuin uudet vaatteet… ei sellaiset kuin Andersenin sadun kuningas vaan kuin Copacabanan rantabulevardin kulkija.
Seuraava raita esittelee rytmikkään poljennon, että Heermannin Antin viuluilun myötä pyynnön; Rakas takaisin tuu, alkuperäiskielellä Lover Come Back To Me. Mukavan kepoisaa jazzin renkutusta, jossa Gilda irroittelee mukavan kulkevaa scattia. Hyvän mielen sellaista… Rakastaa saisin, rakastaa saisin…
Seiskaraidalla on vuorossa Frank Sinatran aikoinaan tunnetuksi tekemä Bert Kaempfertin Strangers In The Night – Muukalaiset yössä. Gilda pääsee artikuloimaan hitaan tunnelmallisesti. Kosketeltavan herkästi ja lämpimästi… tunteita herättävästi. Masa Orpana luo saksofonillaan lisätunnetta, jota Ahjokosket valuttavat lisää kitaroinnilla ja bassoilulla. Allekirjoittaneelle palasivat mieleen nuoruuden kesälomat mummolassa Imatralla, jolloin hämärän lämpimässä kesäyössä palasin tansseista… pitkin Vuoksen vartta… kaksin…
Sitten palataan arkeen – Päivin Öin eli Night And Day, tuttua Cole Porteria. Rytmikkään nopsasti. Arkisen artikuloivasti edellisen tunnelatauksen jäljiltä. Pikkusievää scattausta, Ahjokosken näpsää kitarointia… Jazzaavan soljuva latinolataus.
Seuraavana Monkataan jälleen jazzin syvinpään olemukseen Yömyöhään – Round Midnight. Jälleen on vuorossa sensuellimpaa Gildaa. Tummaa perusääntä. Soivaa harmoniaa. Tunteikasta tulkintaa. Jazzia… Anu Ahjokosken sävysävyyn bassoilua… kokonaisuus toimii.
Toiseksi viimeinen raitaa saa Gildan Leijailemaan Raila Kulokarin kappaleen myötä… kevyesti… jonnekin kauas…
Finaalikappaleena on The Masquerade Is Over – Ohi on jo naamiaiset… ja rakkaus. Intensiivisen herkkä lopetus levykokonaisuudelle. Gildan sointuva perusääni on jälleen elementissään. Käsinkosketeltavan uskottavana… rakastettavana… teeskentelemättömän aitona ja rehtinä… omana itsenään. Hienon tunteellinen loppuveto…
Levy vaatii useamman soittokerran, että kappaleiden sanoitukset pääsevät oikeuksiinsa ja suomenkieli taipuu jazzilliseen ajatusmaailmaan.
Gildan tulkinnoissa löytyy todellistä jazzfraseerausta ja aitoa tulkintaa. Hänen perusäänensä… erityisesti sen tumma pää, ottaa kuulijansa syleilyynsä. Niinpä hitaammat ja balladinomaiset että bluesahtavat kappaleet saivat aikaan erinomaisia tunnetiloja kuulijassa. Ne soivat herkän uskottavina. Myös Gildan artikulointi oli kielestä huolimimatta erinomaista.
Levy on hieno kattaus tavallisen tossunkuluttajan jazzia. Juuri sitä sellaista, jota on mukava kuunnella myös livenä. Levyn toteutus on aito, persoonallinen, akustinen ja ilman liikoja studiokikkailuja. Se on rehellinen, erittäin hyvä annos harvemmin meillä levytettyä perusjazzia.
Olen aina pitänyt Gildan luonnollista, raikkaan sensuellista tavasta laulaa… ja pidän edelleenkin. Hyvin paljon.
Suositukseni. (OR)
Gilda laulu, Petri Ahjokoski kitara, Anu Ahjokoski basso, Jari Kantonen rummut
Feat. Vili Kallonen rummut (#2), perkussiot (#5,8), Matti Heinivaho vibrafoni (#3), Harri Jokihaara saksofoni (#4, 9), Antti Heerman viulu (#5), Matti Orpana saksofoni (#7)
Äänitys Beeduuri / Masi Luoma
Masterointi Tom Mix Oy / Tommi Liuhala
01. Ritarikoira 4.17
02. Mustaa kahvia (Black Coffee) 6.38
03. Koiranheisipuu (Honeysuckle Rose) 3.54
04. Kesäyö (Summertime) 5.04
05. Ipaneman tyttö (The Girl From Ipanema) 4.39
06. Rakas takaisin tuu (Lover Come Back To Me) 4.52
07. Muukalaiset yössä (Strangers In The Night) 6.55
08. Päivin Öin (Night And Day) 5.07
09. Yömyöhään (Round Midnight) 4.52
10. Leijaillen 4.27
11. Ohi on jo naamiaiset (The Masquerade Is Over) 4.44