HAMILTON GROOVE

Kuvat:

27.05.2012 14:48

MOBY DISC 020/SCR007

Seinäjoelta tuleva kuusihenkinen Hamilton Groove on ehtinyt olla vauhdissa nyt noin 6 vuotta. Yhtyeen musiikin sanotaan koostuvan blues ja jazz elementeistä, joihin on lisätty rakenteita myös Tom Waitsin ja Nick Caven musiikillisesta taustasta. Selkeä rock ilmaisu tuntuisi kuitenkin olevan ensi vaikutelma heidän uusinta levyään Kingdom of Nothing sisältöä kuunnellessa.  Tähän kategoriaan käsittääkseni myös yhtye itse musiikkinsa luokittelee pohjimmiltaan.

Uuden levyn kansi herättää huomiota noudatellessaan samaa linjaa kuin heidän vuoden 2009 syksyllä ilmestynyt debyytti albumi Motel. Se nostatti silloin mielenkiintoa heti pelkällä ulkokuorellaan. Uuden levyn kannessa karikoidusti piirretty dalimainen, epämääräisen tuntuinen mieshahmo, laskeutumassa hiippaillen hieman salamyhkäisesti tornistaan alas kohti kaupungin keskustaa luo jonkinlaista ennalta arvaamatonta mystiikkaa. Onko levyn musiikki mahdollisesti myös sisällöltään jotenkin mystistä, pimeän salaperäistä. Eipä juuri, musiikki ei ole ensimmäisestä levytyksestä paljon muuttunut, eikä se ole varmaan ollut tarkoituskaan. Sellainen reiluhenkinen rytmikäs lavaesiintyminen todennäköisesti on tämän ryhmän perusajatusmalli. Siihen tällainen tarkoitusperä, vankka ja liukkaasti etenevän grooverockin esittäminen sopii vallan mainiosti. Sitähän valta osa lavojen reunoille tulevasta yleisöstä yleensä haluaa kuulla.

Soittajat itse ovat yhdessä ja erikseen rakentaneet ohjelmistonsa ja säveltäneet ja sovittaneet tämän levyn kappaleet. Laulujen sanoituksesta vastaa yksinomaan yhtyeen vokalisti Antti Vainikainen. Antin lisäksi alkuperäisjäsenistöön kuuluivat kosketinsoittaja Jaakko Elenius ja rumpali Pekko Hokkanen. Siitä yhtye on laajentunut kuusihenkiseksi, kun mukaan tulivat ensin kitaristi Markus Välimaa ja sitten Mari Kroter basson varteen. Hieman myöhemmin vuonna 2008 löytyi vielä Lasse Asu, joka toi lisäsärmää live-esiintymisiin saksofoneillaan.   He sanovat levyn olevan jonkinlaista hullua rakkautta, himoa ja huolta maailman tilasta. Levyn rakkaus ei ole kaunista, joten sitä pitää kuunnella humoristisella otteella.

Liikkeelle päästään reippaassa Carnival hengessä, hullun yön tohinoissa on mukana Johnny, iso vanha sammakko, joka pystyy hyppäämään puiden yli ja osaa soittaa bluesia. Hollow Days vie rakkaan luokse, jolla on hallussa pieni punainen avain. Sitten rakastutaan niin perhanasti, So In Love, että pää on tulessa. Äiti Maa näyttää voimansa ja koko ihmiskunta tahtoo lukea siitä, Read All About It. Vieraileva soittaja pasunisti Hannu Lamminmäki tulee mukaan, kun Monkey In A Jail rokkaa, muttei pyöri eikä hyöri. Eilinen päivä hyörittiin jonkinlaisessa pikku huppelissa, Yesterday Is Drunk, mutta tänään kaikki on niin selkeätä. Jossain laakson pohjalla löytyy epämääräinen kuja, jota kutsutaan rottien kuninkaaksi. Jonkinlainen koti on kyhätty pahvilaatikoista. Päivisin tunsin olevani laulaja, iso paha svengaaja liituraitapuvussa, mutta King of Rats johti minut vaikeuksiin. Hautapaikka löytyy pilvillekin, kerroin niistä tarinoita, Grave for the Clouds.  Eräänä hiljaisena päivänä kuulin hänen tulevan, Big Ol’ Ann, kuulin hänen juoksevan kaukaa mailien päästä ja maa alkoi väristä hänen lähestyessä. Hän oli suuri kuin puu, leveä kuin meri, hänen sanottiin syntyneen satoja vuosia sitten, mutta nyt hän on väsynyt ja elää yksinään. Meillä on vaikka kuinka paljon aikaa, käyttäkäämme se oikein, älä kiusoittele minua, vaan miellytä, käytä aikasi oikein, Take Your Time. Olen kulkenut ympyrää jo pitemmän aikaa, mitä on muutama vuosi ihmiselämässä sittenkään, olen riittävän surullinen pystyäkseni hymyilemään, It’s a Long Way to I Don’t Know Where Yet. Tunnet sen hotellin meren rannalla, siellä on aave kolmannessa kerroksessa, hän seisoo ikkunan ääressä tirkistellen ulos merelle. Kuulin, että hän rakastui kapteeniin, joka lähti matkaan, merelle purjehtien. Lovelorn Ladyn piti mennä naimisiin hänen kanssaan sinä päivänä, kun hän palaisi kotiin.  Näin levyn tarinat etenevät osittain dramaattisissa olosuhteissa, mutta hauskasti ja elämänmyönteisesti kuitenkin.  (JKi)

Antti Vainikainen: laulu, Markus Välimaa: kitara, taustalaulu, Jaakko Elenius: piano, Rhodes, urut,  Mari Kroter: basso, taustalaulu, Pekko Hokkanen: rummut, Lasse Asu: saksofonit, huilu

Äänitys,  miksaus ja masterointi: Hannu Lamminmäki. Kannen suunnittelu: Olli Kiviluoto. Kuvat: Tero Sulkakoski. Julkaistu: 14.3.2012.

  1. Carnival 3:02
  2. Hollow Days 3:00
  3. So in love  3:42
  4. Read all about it 3:12
  5. Monkey in a jail 3:10
  6. Yesterday is drunk 2:55
  7. King of rats 3:03
  8. Grave for the clouds 4:30
  9. Big ol´ Ann 3:32
  10. Take your time 3:09
  11. It´s a long way to I don´t know where yet 2:05
  12. Lovelorn lady 5:18

 

Yhtyeen jäsenet ovat kaikki osallistuneet kappaleiden sävellyksiin yhdessä ja erikseen

 

Takaisin

Artikkeli luettu 708 kertaa

Translate »