Hubert Dupont

Kuvat:

11.11.2014 15:07


Hubert Dupont: Jasmin

Jasmim

Ultrack UTK 1002

Hubert Dupont toi Jasmim Trionsa äskettäin Helsingin Malmitaloon ja pienelle Suomen kiertueellekin. Jasmim on kuitenkin kvintetti. Ranskalainen huilisti Naïssam Jalalin ja lyömäsoittaja Youssef Hbeischin ylläpitävät trio-projektia. Jasmim-levy on kuitenkin tehty kvintetillä, jossa trion lisäksi soittavat brasilialaissyntyinen kitaristi Nelson Veras sekä alttosaksofonisti Denis Guivarc’h. Kvintettilevy (2014) on live-nauhoitus Musique au Comtoir-tapahtumasta, paikkana on Fontenay-sous-Boisin kunta, Pariisin esikaupunkialueella.

Jasmim on portugalin jasmiini; se viittaa jasmiinivallankumoukseen, joka käynnisti ns. arabikevään Lähi-idässä. Nimessä on paljon muutakin vertauskuvallisuutta: tietysti ”arabikevät”, mutta jasmiini on myös huumaava tuoksultaan, Pakistanin kansalliskukka ja seksuaalisuuden vertauskuva.

Dupontin sävellykset ovat kekseliäitä, sävellykselliset ongelmanasettelut kreatiivisia ja solistiset ratkaisut neuvokkaita. Varsinkin huilisti Naïssam Jalalin pääsee vauhtiin 5. raidalla, Lyömäsoittaja Youssef Hbeischin on enemmän taustalla kuin trion live-tilanteessa. Pidin myös kitaristin otteista; Nelson Veras soittaa hyvällä otteella ja oikealla asenteella.

Kvintetti toimii selkeästi sytyttävämmin ja myös musiikillisesti paremmin kuin trio, jonka tuotosta ainakin itse pidin jossain määrin kuivakkaana Malmitalon keikalla. Suomalaisen kitaraduon input ei tuonut siihen paljoakaan lisäarvoa. Tiivistetään vaikka niin, että Jasmim-trio oli varsin hyvä, mutta kvintetti on jo suorastaan loistava. Ostin Malmitalolta Jasmimin kvintettilevytyksen, ja se antoi laajemman näkymän bändin todelliseen suorituskykyyn.

Olematta minkään sortin arabimusiikin oppituolin haltija voi sanoa, että kvintettinä yhtye pääsee lähemmäs tavoitettaan; länsimaisen, itämaisen ja Lähi-idän musiikin yhdistämistä. Tärkeä silloittaja tässä urakassa on kitaristi Nelson Veras (eurooppalaiset harmoniakäsitykset) ja tietysti saksofonisti Denis Guivarc’h (jazzskaalat, kvarttisoinnut).

Trion tärkein solisti oli lyömäsoittaja Youssef Hbeisch. Hän on edelleen esillä, muttei enää niin keskeisesti kuin triossa. Hbeischin lyöntitekniikka oli mielenkiintoinen; rummutusta paljain kävin, myös peltien kanssa. Herkin mikrofonein mikitetty rumpusetti toisti nyanssit tarkasti. Tabla-rumpujen tyyliin hän soitti myös rumpuja sormin saavuttaen näin lyöntiin tavattoman nopeuden. Tarkkaavaisena multiperkussionistina Hbeisch on kehittänyt persoonallisen soittotyylin, joka on polyrytminen ja rikas monissa sävyissään.

Vetäviä rytmejä ovat mm. Pendulair (kulkee hieman samassa hengessä kuin Art Blakeyn kuuluisa Blues March) ja yksinkertaisen bassoriffin varassa soiva Pass, Pass. Rauhallinen Faisab kulkee meikäläisittäin hyvin balladinomaisesti. Dupontin bassolinjat ovat kvintetissä jänteviä ja yksinkertaisia, kuten pitääkin.

Huilisti Naissam Jalalilla on Jethro Tullin Ian Andersonin tapa äristä huiluunsa soolojen aikana, mikä tuo soundiin ja fiilikseen aivan oman säväyksensä. Kunhan sitä ei liioittele, eikä Jalal niin teekään. Naïssam Jalal ei päässyt Malmitalolla aivan sellaiseen kiihkoon ja intensiteettiin kuin tällä levyllä. Jotakin tällaista kaipasin trionkin keikalle. Joka tapauksessa levy osoittaa hänen kuunnelleen jazzin suuria huilisteja – mm. Hubert Laws, Sun Ra ja Anthony Braxton – tarkoin korvin.

Naïssam Jalal, huilu, Youssef Hbeisch riqq, derbouka, lyömäsoittimet, Hubert Dupont, kontrabasso, Nelson Veras, kitara, Denis Guivarc’h, saksofoni

1. Never rain

2. Pass, Pass

3. Pendulair

4. Helliptic

5. T-Shirt

7. Irid

8. Faisab

Produced by Ultrabolic

Musique au Comtoir-tapahtumasta, Fontenay-sous-Bois

Takaisin

Artikkeli luettu 576 kertaa

Translate »