Gazell GAFCD-1101
Ihan meinasi itku päästä, kun silmiin sattui tämä vanha levymerkki, joka taas on ylösnoussut. Sehän julkaisi 50-60-luvuilla Ruotsissa sekä paikallista että klassillista Ameriikan jazzia, ja tuo nätti etiketti tuo vieläkin nostalgian väreitä selkäpiikkeihini. Nyt on kyllä etiketti muuttunut harmaammaksi, mutta musiikin taso tuntuu olevan entinen. Ranskalais-ruotsalaista yhtyettä johtaa basisti Jacques “Jess” Gersztenkorn, jonka ansiota lienee Ranska-instituutin tukiaiset. Levy on suunnattu globaaliin käyttöön, eikä kannessa ole ruotsinkieltä kuin “Stockholm” ja “Franska institutet”. Sikäli ollaan taas jo aikaisemmin päivittelemässäni kovassa markkinaraossa, kun tarjotaan saksofoni+komppi-kvartettia. Hyvinhän pojat selviävät haasteesta, tai “pojat” ja pojat. Saksofonisti Krister Anderson on pitkälti yli vanhuuseläkeiän, ja pianisti Tillingiä lukuun ottamatta muutkin noin kuuskymppisiä. Anderson on mieltä kiinnittävästi kehittänyt itseään juuri päinvastoin kuin jazzin nopein klarinetisti Eddie Daniels. Tämähän pitkän big band-uran jälkeen pakkasi saksofonit koteloon ja alkoi harjoitella tosissaan pelkkää klaneettia. Anderson sen sijaan on soittanut klarinettia USAn sinfoniaorkestereissa, mutta siirtyi eläkkeelle jäätyään jazziin ja tenorifoniin. Klarinettia ei tällä levyllä kuulla ollenkaan, josta vähennetään tyylipisteitä; se olisi ehdottomasti piristänyt kokonaiskuvaa. Varsinkin viimeisissä, livenä äänitetyssä kappaleissa alkaa korva jo turtua samanlaisena toistuvaan sointiin.
Musiikki lähtee levytekstinkin mukaan Bud Powellista, jonka koukkuinen “Tempus Fugit” kulkee reippaassa tempossa. Myös omat sävellykset seuraavat samaa tyyliä, ja teemaosuudet on sovitettu eivätkä jää pelkästään saksofonin kontolle. Blakeyn “Messengersien” mese on mennyt perille. Varsinkin ensimmäisessä kappaleessa on hirveä svengi. Bo Söderberg tuntuu olevan Tukholman Chrisse Schwindt, eikä neljällä viimeisellä raidalla rummuttava Jean-Pierre Arnaud pysty pistämään paremmaksi. Soittajat ovat kuitenkin kaikki huippuluokkaa ja sooloissa on selkeästi inspiraatiota. Debussyn teema on duo pianon kanssa, jossa Anderson valitsee jazzinomaisen äänenmuodostuksen klassisen sijaan, ja sinänsä siivossa improvisaatiossa teoksen impressionistinen kuulakkuus häviää jonnekin. Kova ECM-kaiku olisi parantanut ehkä tunnelmaa juuri tässä kappaleessa.
Ehdottomasti kuulemisen arvoinen kvartetti, jos festareilla sattuu paikalle!
“Jess” Jacques Gersztenkorn: basso, Krister Anderson; tenorisaksofoni, Daniel Tilling; piano, Bo Söderbergh, Jean Pierre Arnaud; rummut
Rec. in Stockholm 2007/2008, tracks 4-8 live in Glenn Miller Cafe
1. Quartier Latin (Gersztenkorn)
2. Blues in Two Keys (Anderson)
3. Even Mice Dance (M. Petrucciani)
4. Tempus Fugit (B. Powell)
5. Tricotism (O.Pettiford)
6. Inner Urge (J. Henderson)
7. Sabia ( A.C.Jobim)
8. Land du välsignade (Althen-Björklund)
9. La fille aux cheveux de lin (C.Debussy)