Jukka Gustavson

Kuvat:

27.08.2019 14:45


Jukka Gustavson: Prognosis

Prognosis

Rockadillo Records, ZENCD 2172

Takuuvarmaa progeilua! Sillehän on luonteenomaista musiikillinen kokeellisuus, joka ilmenee esimerkiksi epätavallisten instrumenttien, totutusta poikkeavien äänimaailmojen ja monimutkaisten kappalerakenteiden käytössä. Usein innoitusta on haettu klassisesta musiikista, jazzista tai eri maiden kansanmusiikista. Progellelle on myös leimallisesti tunnusomaista pitkät, hitaasti aukeavat kappaleet… tällä levyllä kaikki Gustavsonin kynästä.

Alkuun luvataan muutosta. Aikalaisen tasapaksulla formaatilla, johon tuo urkuloruttelu hieman lisää lihaa luiden päälle. Taustalla myös kitara antaa pikanttia sävyä kompin vyörytykseen. 

Tosin hieman hämmentävää, sillä sitten liikutaan jossain klassisen hovimusiikin herraskaisissa kuvioissa. Jotenkin ruohosavun sekoittamin ja värikkään satumaisin askelkuvioin. Vain englantilainen vanha rouva, se hirveähattuinen puuttuu tästä riehasta… all the flovers of the spring… eläköön kuningatar ja väkevä nostalgia. Hieno kokonaisuus!

Kokonaistarjottimella Hammond A 100 soi ja mouruaa, Yksin tai kitaran kumppanina. Tausta-assistentteina paksukielinen sähkökeppi ja rumpua Porvoon mitalla. Asialla urkuri-laulaja Jukka Gustavson aisaparinaan kitaristi Jari ”Heinä” Nieminen. Taustajytinät ja tahditukset takaa parivaljakko basisti Janne Rajala ja rumpali Thomas Törnroos. Tarjoiluvadilla jatko-osa seitsemän vuoden takaiselle progefuusiolle Roof & Stalk & Flowert Music. 

Siis väkevän hallusinaation voimakkaalle ulosannille. Sille, johon itsekukin pyrki nuorena kääräistyn polttopötkylän myötä. Väkevä progemaisuus saa seurakseen äärimmäisen psykedeelisen utopistista mielikuvaa ihmeellisistä kuvioista, jotka pyörittävät aivolihaa värikylläiseen riemukkaaseen mikämikä -maahan. Sinne, jossa jänikset hurjastelevat harrikoillaan ja lehmät lentävät siivillään… 

Leijuva Some Astronomers Have See Far laineilevan urkusoundin ja terhakan kitaroinnin myötä vie mikämikä-maan sijasta jonnekin avaruuden äärettömyyden laitamille. Sinne jonnekin, mistä kukaan ei tiedä mitään… huh huh…

Sen jälkeen palataan tasarytmisiin rytkytyksiin, jotka raapivat tahtijalkaa väkisin liikenteeseen. Urku liruttaa, komppaa ja luo äänimaailmoja, jonka sekaan Gustavson laulaa säkeen sinne tänne. Homma toimii silloin letkeän raheasti ja helppotajuisesti. Ilman hirmuista progevoimaa ja päällekaatuvaa kuviomaailman ihmetystä. Raita The Great Crowd jytkyttää tasamassan puristuksessa antamatta mahdollisuutta yksilön irtautumiselle hallusinaation ihmemaailmoihin. Nyt edetään kuin köyhän talon porsaat…

Seuraavan raidan melodiarikkauden tarjoilee Heinä Nieminen Jukan keskittyessä enemmälti lauluun, joka äänellisesti tuntuu vain parantuvan iän myötä.  Kytevän väkevä urku vaanii toki koko ajan taustalla valmiina hyökkäämään johtomelodiakehiin.

Parin edellisraidan seesteisyys jatkuu edelleen, kun Rajala saa alkuun murevalle sähkökepilleen eturivin paikan. Tosin Gustavsonin urkupeli värjää kokonaisuuden sittemmin turkoosiksi, johon maestro laulaa viestiään. 

Progemainen kauneus tiivistyy Gustavsonin äänihuulista seuraavaksi hengästyttävän kuiskaavalla karheudella. Laimean lutjakkaa maalailua jälleen Rajalalta. Psykedeelistä, ohitsekiitävää taustamaisemaa, jossa kukkaan puhkeaa Heinän kitara… niinpä niin: Be Wise Realize…. tajuan! 

Lopun alkua polveilevan rytmipoljennon myötä: You Can’t Be A Racist. Moisen rytmittelyn myötä voi vanha tangotallaaja vain ihmetellä moista sanontaa. Etenkin, kun laulukielenä on engelska ja urkumourut kiemurtavat ihmekuvioitaan. Sinänsä maittavan kulkevaa urkuilua, joten ollaanpa sittenkin suu supussa. 

Lopussa seisoo, opetettin aikoinaan. Nyt seisoo köyhälle ja työttömälle (Ode To The Poor and The Unemployed). Siis rahantulo, jonka Gustavson poppoineen korvaa hyvinkin improivalla progeilulla. Sekoituksella erilaisuutta, Ja paatosmaisen tuskantäyteisellä laululla. Niemisen kitara vääntää vahvaa sähkökielisyyttä.

Ei siinä mitään, sillä kuulijan mieli palaa moisen kokonaisuuden myötä pyöreän viidenkympin viisarillisen takaisin aikaan, jolloin proge eli vahvana ja kansa uskoi edessä olevaan nousuun. Painettiin eteenpäin niska limassa eikä valitettu. Imettiin progesta ja kossusta voimaa… 

Näin se vain oli. Tämä Gustavsonin polttopyöriö on mainio osoitus siitä, mikä on Woodstockin ja muiden festivaalien liejukävelyjen eräs musiikillinen perimä. Nyt tuoreen rehevänä ja aidon mielikuvituksellisen värikylläisenä.  (OR)

 

Jukka Gustavson vocals, Kurzweil Forte keyboard, Hammond A 100 Organ, Wurlitzer el.piano, Thomas Törnroos drums, timpany, percussion, Jari ”Heinä” Nieminen guitars, Janne Rajala bass

Recorded and mixed by Panu Syrjänen at Studio Stadi January – May 2019
Mastered by Pauli Saastamoinen at Finnvox Studios

1. We Must Change 5.58
2. All Flowers Of The Spring 5.59
3. Some Astronomers Have Seen Far 8.37
4. The Great Crowd 8.34
5. J&L 4.36
6. Turquoise Yarn Inspiration 6.29
7. Be Wise Realize 5.33
8. You Can’t Be A Racist 5.09
9. Ode To The Poor And The Unemployed 8.39

Takaisin

Artikkeli luettu 245 kertaa

Translate »