It Takes Two to Tango
ACT Music, ACT 9629-2
Jukka Perkon ja Iiro Rantalan musiikkikaksikko on nimetty Art Duoksi. Taideduon instrumentaalialbumi It Takes Two to Tango ei ole ryppyotsaista tosikkotaidetta; levyn keskeisenä pyrkimyksenä lienee sulattaa jazzia tangoon. Tunnetuimpiin jazzmuusikoihimme lukeutuvien konkarien albumi on samalla ensimmäinen julkaisu saksalaisella ACT Music -levymerkille, jolla Perko on mukana. Arvioidaan tuotosta siis erityisesti tätä taustaa vasten.
Englanninkielinen idiomi ”It takes two to tango” (tangoon tarvitaan kaksi) antaa ymmärtää, että jotakin yhtä ihmistä enemmän tungetaan yhteen vormuun, aktiivisesti ja yleensä aika erottamattomasti. Sivumerkitys on usein negatiivinen. Meillä samannimistä tangoa on tehnyt tunnetuksi mm. Jari Sillanpää. Nyt se on pelkkä nimi, levyn otsikoksi valittuna se jää kaipaamaan soittoversiota.
Tango ja jazz muodostavat sinänsä inspiroivan yhdistelmän; suurta draamaa ja sykähdyttäviä improvisointeja, mikäs sen hauskempaa. Kysymys onkin siitä, miten se tehdään. Saksofoni ja piano suovat soitinyhdistelmänä useita mahdollisuuksia luoda dynamiikkaa ja positiivista dramatiikkaa. Vahvimmillaan duon esitykset ovat juuri tangomodifikaatioissa – sovitukset ovat joiltakin osin varsin kekseliäitä, jos kohta maailmaa mullistavista innovaatiosta ei suoranaisesti olekaan kyse. Perko soittaa alttoa ja sopraanoa, jälkimmäinen istuu settiin luontevammin.
Tangomuunnelmia edustavat Toivo Kärjen Siks oon mä suruinen ja Jacob Gaden kuuluisa Tango mustasukkaisuutta, joissa tangon ideaa on jo hahmollaan. Rytminen jännite on parhaimmillaan jopa kiihkeäluonteista. Tango-osumia on myös Just Say I Love Her on Rodolfo Falvon Dicitencello Vuie (paremmin meillä ehkä tunnettu Mauno Kuusiston lauluversiona Åke Lindmanin elokuvasta, 1961).
Riehakkaista improvisaatioista ja kabareetunnelmista huolimatta levystä jää joltisenkin sekava vaikutelma. Tyylilajikirjo on duolevyksi kovin lavea (tangoa, jenkkaa, iskelmää, kansanlaulua ja hiukan jazziakin). Kuulijan mieltä hämmentää myös pilailu, joka varmaankin avautuu suomalaisille faneille, mutta tuskin enää eurooppalaisille levynostajille, joille duo on entuudestaan outo.
Sibeliuksen Finlandia-hymni on otettu jostain syystä kahtena otoksena, joista Marzi Nymanin sovitus olisi riittänyt. Yleensä sama kappale kahdesti samalla levyllä vihjaa, että ideat ovat muusikoilta olleet vähissä, ja jotakin piti täytteeksi saada. Vaikka näin ei olisikaan nyt, niin suhteessa muuhun aineistoon valinta on outo.
Sibelius ja Irwin Goodman on erikoinen yhdistelmä – Hämeenlinnan suuria poikia toki molemmat. Good Intentions tosin ei edusta sen paremmin tangoa kuin jazziakaan, ei edes sovituksena, mutta melodia on siksi lähellä Musta Orfeus -elokuvan tunnaria Yön väistyessä (La Chanson d’orphee/Orfeu Negro, 1959), että menköön.
Englannin kieli nimikkeistössä käy päinsä hieman vaikeasti. Levyn avaava My Sweetheart is Beautiful on suomalainen kansanlaulu Minun kultani kaunis on. Suomalaistahan se on, mutta sovituksen rytminen muutos kappaleen edetessä jotenkin hukkaa biisin olemuksesta jotakin. Onko pohjoiskarjalainen leikinlasku huumoria, ironiaa vai karkeaa pilailua? ”Minun kultani kaunis on, vaikk’ on kaitaluinen” – englanniksi siis: ”my darling is beautiful – although lank”?
For Mama (La Mamma), Charles Aznavourin tunteikas chanson (1962) kuolevalle äidille, on hyvin surumielinen laulu, jota Aznavourin laulussa urut vielä voimistavat hautajaismusiikiksi. Originaalitekstin englanninnos menee mm. näin:
They came
They came here,
Even from the south of Italy
There is even Giorgio, the cursed son
With arms full of presents.
Saksofoniversio sentimentaalisesta, ja varsin yksinkertaisesta, laulelmasta kuulostaa paikoin tahattoman koomiselta. Vertailun vuoksi voisi tutustua vaikka Ray Charlesin sovitelmaan.
Albumin lopputulos ei siis ole niin hyvä kuin se olisi voinut olla. Duon ilmaisussa on paikoin sensitiivisyyttä, mutta tarpeeton konstailu heikentää sitä. Kaksikon keskinäinen reagointivalmius tosin luo intensiteettiä, mutta kappalevalinnat antavat jokseenkin bisarrit lähtökohdat duosoitolle ja jazzin dialogisuudelle. Keskimäärin neliminuuttiset versiot ovat sopivan mittaisia.
Oudosti valmistautuneena tuntuu duo lähtevän Euroopan valloitukseensa; selvää tietysti on, että perusstandardeilla se onnistu. Omia sovituksia ja sävellyksiä tarvitaan. Perkon I Will (Tahdon) on oikein kaunis sävelmä ja kantava saksofonisointi lähestyy ylärekisterissä jo huilun muotopuhtautta. Standardeista Stella By Starlight on ryskyvine pianoineen ovela sovitus, ja toimii. Näitä elementtejä olisi levylle kaivannut lisää.
Tuottajana esim. Tapio Korjuksen (mm. Trio Töykeän menestyksen pelinvarmistaja) tapa olisi ehkä ollut toimivampi ratkaisu. Korjus otti käyttöön ns. 360 asteen mallin; hänellä siis oli silmälläpidossa levy-yhtiön ohella mm. kustannusyhtiö, keikkamyynti ja manageeraus (vain kaupallistaminen jäi pois). Nyt tuotannossa tuntuu käytetyn vain levyn purkittamisen mallia. Komiikasta Siegried ”Siggi” Loch tuskin saa juuri irti, mutta läpi menee ”suomalaisena näkemyksenä”. Levykannan layout jättää aika tavalla toivomisen varaa, duon amatöörimäisestä valokuvasta lähtien; lopputulos vertautuu kehnosti esimerkiksi ECM -grafiikkaan.
Perko sanoo, että pianisti Keith Jarrettin lailla häntäkin inspiroi, että jazz tulee eläväksi muusikon tanssiessa musiikillisen materiaalin kanssa. Tangon ja jazzin kytkentä sinänsä on hyvä idea; toteutus olisi vain voinut edetä syvemmäs, kohti Suomi-tangon ydintä ja maailmantangoa (tyyliin Olavi Virta ja Harbor Lights). Äänitys on ottanut duon dynamiikan varsin hyvin kiinni. Taideduon levy saa julkkarikeikkansa lauantaina 25. huhtikuuta, April Jazzissa.
Jukka Perko, sax; Iiro Rantala, piano
Recorded, mixed & mastered by Klaus Scheuermann/ACT Art Collection Berlin
Produced by Siggi Loch
01. My Sweetheart is Beautiful (Minun kultani kaunis ontrad., sov. Jukka Perko)
02. Jealousy (Jacob Gade)
03. Just Say I Love Her (Dicitencello VuieRodolfo Falvo, sov. Jukka Perko)
04. For Mama (La Mamma, Charles Aznavour)
05. Therefore I Am Sad (Siks oon mä suruinen Toivo Kärki, sov. Teemu Viinikainen & Iiro Rantala)
06. Romance (Romanssi, Nils-Eric Fougstedt)
07. A Blessing (Lyckönskan trad. sov. Vellu Halkosalmi & Iiro Rantala)
08. I Will (Tahdon, Jukka Perko)
09. Stella By Starlight (Victor Young)
10. Love Is So Beautiful (Ja Ljublju Tebja Zhizn, Eduard Kolmanovsky)
11. Good Intentions (Tositarkoituksin, Irwin Goodman, sov. Matti-Johannes Koivu & Jukka Perko)
12. Finlandia [piano solo version] (Jean Sibelius sov. Iiro Rantala)
13. Finlandia [duo version] (Jean Sibelius sov. Marzi Nyman)