!
Fredriksson Music FRMCD022
Aluksi pelkistellään ja yksinkertaistetaan. Ymmärrettävästi, sillä liikkeellä on vakooja. Jälkiäjättämätön röyhkimys, joka utelee tietoja, niitä edelleen kertoakseen. Mutta kaikki ei ole hiljaista kyttäystä, sillä vauhti kiihtyy raidan edetessä.
Pianisti Jussi Fredriksson maalailee mustavalkioineen maukkaita juoksuja ja kiihkeitä tilanteita. Taustalla Mika Kallio kopsuttaa tasatahtia ja Jori Huhtala bassottelee vaatimattoman aistikkaasti. Väliin koko juttu seisahtuu. Vedetään lierihattua silmille ja astutaan varjoon hengittämättä.
Kakkosraidalla Fredriksson äityy pala palalta räväkkään pianotteluun, suorastaan kiivaaseen juoksutteluun. Antaen kuitenkin tilaa niin Huhtalalle kuin Kalliollekin, jotka täyttävät roolinsa ansiokkaan osaavasti. Elämäniloa sykkivä ja tulevaisuuteen uskova raita.
Omanlainen keveys ja mustavalkioiden juoksu jatkuu seuraavassa. Väliin hieman seestytään, mutta tavoite on koko ajan ehkä huomisessa. Tahdin vaihdokset toimivat ja Fredrikssonin hyppyset pelittävät maittavasti. Kuten myös Huhtalalla, niin kompissa kuin soolossaankin. Kallion soolo jää odottamaan varsinaista räjäytystään.
Seuraavassa kunnon actionia, joka välillä hyytyy lataamaan voimia Huhtalan bassosta. Kallio virittelee toimintataustaa rumpurullaamollaan. Fredriksson empii, mutta syttyy mukaan toimintaan. Yksiselitteisen kimurantisti. Väliin älä sie hättäile tyyliin, mutta kiihdyttäen mukavan makoisiin luritelmiin. Nasakan terho kokonaisuus kontrastieroineen.
Sitten herää kysymys, kenelle kellot soivat… Kallion arsenaalin kilisevää taustaa, johon Fredriksson kutoo harrassävyistä, hidastempoista maisemaa Mercuriuksesta. Kokonaisuus on kuiva ja omalla tavallaan kuollut kuin aurinkoa lähellä oleva ilmeinen esikuvansa. Planeetan lämpövaihtelut ovat -173° yölämpätiloista + 427° päivälämpöihin. Tuota hillitöntä vaihtelukontrastia ei raidalla ole, mutta auringon polte porottaa kuolettavasti.
Finaaliraita on raikkaan reipas kokonaisuus, jossa mennä vikelletään kohti korkeuksia. Pääosin Fredrikssonin mustavalkioiden myötä. Hienoja portaita kohti korkeuksia rakentelee Kallio massiivisella, mutta aistikkaan pehmeällä kädellä. Jo vain siinä sopii Fredrikssonin kepeästi kopsutella.
Kokonaisuudessaan levyllinen on omanlaista elävän leikkisää rytmileikkiä. Toisaalta jopa yksinkertaiselta kuulostavaa, mutta hienosti yhteennidottua nautintoa. Ja kun levyn soittaa erinomaiseen osaamisluokkaan kuuluvat muusikot, on se helppo kuunnella ja siihen tykästyä.
Jazzin monitoimi-ihme Fredriksson osoittaa tämän levyn myötä osaavuutensa myös tavallisen kuuntelijan suhteen, sillä hän ei pyri liian taiteellisuuden ja impron maailmaan. Levyn päämäränä on soittaa musiikkia suurelle yleisölle. Ei tiukkailmeisille jazzpuritaaneille. Eikä kuitenkaan niin, että jazzin rimaa alitettaisiin, vaan se ylitetään reilusti.
Poikkeavan omalaisensa pläjäys, jossa liikutaan osin jopa kamarijazzin reviirillä. Mutta pääroolissa liikutaan kuitenkin totutusta erilaisessa pianotriomaailmassa. Jussi Fredrikssonin sellaisessa, kolmen huippumuusikon myötä.
Huutomerkki levyn nimenä on paikallaan. Kuunnelkaa vaikka itse!!! (OR)
Jussi Fredriksson piano, Jori Huhtala basso, Mika Kallio rummut
Recorded 6/2016 at Kallio-Kuninkala Studio
Mixed by Matti Fredriksson
Mastered by Svante Forsbäck at Chartmakers
1. Spy 10:20
2. Brick by brick 6:39
3. Maybe tomorrow 5:57
4. Action 6:54
5. Mercurius 3:37
6. High 5:52
Music composed by Jussi Fredriksson