This Time
Prophone PCD 138
Rumpali ja Sibelius-Akatemiassa opettajana toimiva Jussi Lehtonen on ehtinyt olla alun toistakymmentä vuotta esillä suomalaisen jazzin kentällä. Hän on esiintynyt merkittävien suomalaisen ja myös ulkomaisten nykyjazzia edustavien soittajien kanssa ja tahdittanut suomalaisia jazzorkestereita lähes laidasta laitaan. Merkittävä ponnahduslauta hänelle on ollut vuonna 2000 perustettu U-Street All Stars. Hän on ollut taustasoittajana myös moninaisissa äänityskokoonpanoissa. Yhtyeen johtajana hän julkaisi ensimmäisen CD-äänitteensä, Firstborn, vuonna 2009. Neljä vuotta ehti tästä kulua, kun hänen uusin albuminsa This Time julkaistiin virallisesti April Jazz Festivaalin ohjelmistoon kuuluneessa konsertissa 25.4.2013. Kuten ensimmäinen levy, niin This Time edustaa myös perinteistä reipashenkistä svengaavaa nykyajan jazzia.
Tällä levyllä esiintyvä kokoonpano on varsin tuore, sillä Lehtonen tapasi kitaristi Jesse van Rullerin ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten keväällä 2011. Saksofonisti Joonatan Raution ja urkuri Mikko Helevän kanssa Lehtonen oli soittanut aikaisemmin eri yhteyksissä. Tässä kokoonpanossa kvartetti esiintyi kesän 2012 aikana erinäisillä keikoilla ja uusi levy on, Lehtosen mukaan, saanut oikeastaan pohjan tästä keikkarupeamasta. Levyn sisältö on pääosin Lehtosen omaa tuotantoa, mutta mukana on myös yksi van Rullerin sävellys, hyvin mehevän liukkaasti etenevä Circles, mistä löytyy davebrubeckmaista vuorovaikutusta soittajien keskustellessa ”inttämiseen” asti omista linjauksistaan. Levy alkaa kuitenkin nopeatempoisella, rytmikkäästi ja rehevän ponnekkaasti kappaleella Bounching With Julius, jonka Lehtonen sanoo säveltäneensä omalle yksivuotiaalle pojalleen. Siinä kuljetaan lennokkaassa myötätuulessa, positiivisessa hengessä ja innostuneesti toisiaan seuraillen.
Sitä vastoin ensimmäinen Richard Rodgerin sävellys, Spring Is Here edustaa hidasta nyyhkyttävää balladilinjaa, jossa Joonatan Rautio puhaltaa saksofoniinsa välillä sydäntäsärkevän kauniisti ja vetovoimaisesti, mutta se ei saa innostumaan. Rodgerin toinen lainakappale, It Might as Well Be Spring, on selkeästi svengaavampi ja iloisempi sävyltään ja tempaa paremmin mukaan. Chillin’, Stucko, Blues for Alfred sekä Minor League, puolestaan ovat kaikki rennonoloisia groove -rypistyksiä, joissa Mikko Helevä pääsee vapautuneesti sooloilemaan ja kappaleista tulee vahvasti mieleen 1960-luvun Jimmy Smith ja hänen luomansa tukevan tunkeva ja mieleenpainuva urkujazzrakenteensa. Kappaleet kuitenkin tuntuvat toistavan aika lailla toisiaan, mikä sinällään ei kuuntelukokemusta huononna. Rento linjakkuus pitää kaikesta huolimatta yllä omaa jännitettään.
Kokonaisuutenaan levy edustaa suoraviivaista ja kaikin puolin puhdaslinjaista ja ammattitaitoisesti tehtyä perustukevaa jazzia. Soittajat seuraavat mainiosti toisiaan ja soolot tuntuvat irtoavan rutiinilla, helponoloisesti ja rennossa myötämäessä. Levy ei kuitenkaan erityisemmin yllätä, vaan seuraa tasaisen tappavasti peruslinjaista hyvää ja kuunteluystävällistä jazzin valtavirtaa. (JKi)
Jesse van Ruller: kitara, Joonatan Rautio: tenorisaksofoni, Mikko Helevä: urut, Jussi Lehtonen: rummut
Äänitys:Miikka Huttunen, Sibelius-Akatemia, 25-26. heinäkuuta 2012. Miksaus: Miikka Huttunen. Masterointi: Svante Forsbäck, Chartmakers. Kuvat: Maarit Kytöharju. Julkaistu: 17.4.2013.
1. Bouncing With Julius (Lehtonen) 7:22
2. Circles (van Ruller) 5:52
3. Spring Is Here (Rodgers) 8:21
4. Chillin’ (Lehtonen) 7:58
5. It Might As Well Be Spring (Rodgers) 7:08
6. Stucko (Lehtonen) 7:16
7. Blues For Alfred (Lehtonen) 7:50
8. Minor League (Lehtonen) 9:03