Presenting the music of Lehtonen and Fredriksson
Fredriksson Music, FRMCD013
Mongoileva lattariläpsytys kasvoi tanakan tämäkäksi Sepän taonnaksi… siinä alkutahdit tälle levylle. Kokonaisvaltaisena työstön kohteena rumpali Jussi Lehtosen ja pianisti Jussi Fredrikssonin sävellyksiä voimalla kahdeksan miehen. Oksettiko? No ei, vaan oktetti… erinomaisen maukkaasti soitettua perinteisempää jazzia.
Asialla siis Koko Jazz Orchestra, tuon Helsingin Hämeentien alussa sijaitsevan jazzpyhätön nimikkosellainen. Josko Koko Jazz Club tarjoilee tasokasta jazzia, niin sitä ihteään on myös tämä polttopyöriö. Ei mitään kokeilevaa uutta jazzia vaan melodisen rytmikästä keskitien menoa. Soljuvan soivaa ja tasapainoisen mukavaa kuunneltavaa… pohjimmiltaan post-bopin ja mainstreamin maisemissa.
Levyn kolme ensimmäistä raitaa ovat Lehtosen käsialaa ja loput kolme Fredrikssonia. kappaleet eivät edusta siis mitään uutta tai mullistavaa, mutta ovat sisällöltään tasavarmaa kuunneltavaa… myös tavalliselle tossunkuluttajalle. Välillä soitanto lähestyy hienosti big band soundia antaen kokonaisuudelle lisäpotkua ja vahvuutta… Puhallinsektion osuus onkin tämän levyn suuri anti.
Saksofonistit Puolitaival ja Rautio edustavat tänäpäivänä ykköskaartiamme ja se kuluu heidän soiton vahvuutena ja sielukkuutena. Muutama makoisa soolo kuorruttaa tämän kaksikon osaavuutta… ne eivät jätä ketään kylmäksi.
Oma lukunsa on trumpetisti Tero Saarti, jonka osaamista on kuultu UMOn lisäksi jopa liiankin vähän eri kokoonpanoissa… vaatimaton huippupuhaltaja, jonka taituruus on lähtöisin kalakukkokaapunnista.
Pasuunisti Kasperi Sarikoski edustaa Sarikosken laajaa musiikkisukua tyylilleen uskollisen mallikkaasti. On ilo kuunnella tämän nuoren miehen musisointia. Voimakasta otetta soittimeensa. Sen käsittelyvarmuutta ja tekniikkaa… upeaa soolotyöstöä unohtamatta.
Voimakkaan puhallionsektion johdosta muu orkesteri jää tahtomattakin hieman varjoon, vaikka se luokin vankan laadukkaan taustan kokonaisuudelle. Eli hienosti soivalle kokonaisuudelle, upealle yhtyesoitolle.
Nuoremman polven basisti Eero Seppä komentaa paksut kielensä tumman toimivaan rytmiin rakentaen raamia muille soittajille. Samaa työtä tekee Jussi Lehtonen rumpuineen… tosin hänen vivahteikas soittonsa jää osin voimakkaan puhallinsektion varjoon. Samoin käy osin perkussionisti Mongo Aaltosen kuvioille. Siksi kannattaakin nautiskella levy useampaan kertaan, jolloin näiden taitoniekkojen osuus tulee herkullisemmin esille.
Pianisti Fredriksson takoo soittopeliään voimakkaasti puhaltimien taustalla herkistyen välillä tunteikkaaseen kosketukseen mustavalkioilla. Hyvää laaja-alaista työstöä tältä Aurajoen rantakasvatilta. Jokunen soolo kruunaa kokonaisuutta…
Kokonaisuutta, joka on hyvin toteutettu ja soittettu. Levyn tietty vahvuus on se, ettei sillä ole pyritty mihinkään poikkitaiteelisuuteen tai uuteen kokeilevaan soittoon, vaan on pitäydytty jo tutuissa tyylisuunnissa miellyttäen kaikkia tämän tyyppisen jazzin ystäviä. Ei kuitenkaan niin, että lopputulos olisi ollut pelkkää vanhan kertausta… ei vaan pikantisti tuorestettua…
Itse luenkin tämän levyn musiikin kategoriaan, joka allekirjoittaneelle edustaa aitoa amerikkalaista jazzia… tosin nyt Suomessa sävellettyä ja tehtyä. Tämä on juuri sitä, joka saa mielen että jalan mukaan musiikin rytmiin että sen sielun syvyyksiin… ilman syvällistä ajattelua ja aprikointia.
Hyvä suoritus koko kahdeksikolta! Kuunnelkaa ja nauttikaa. (OR)
Tero Saarti tp, Petri Puolitaival as, fl, Joonatan Rautio ts, Kasperi Sarikoski trb, Jussi Fredriksson p, Eero Seppä b, Jussi Lehtonen d, Mongo Aaltonen perc
Recorded 12/2013 by Antti Snellman at Studio M1, Finnish Broadcasting Company (YLE), Helsinki
Produced originally for YLE by Veli-Pekka Heinonen
Mixed at FM Studio by Matti Fredriksson
Mastered at Chartmakers by Svante Forsbäck
1. The opening (Lehtonen) 7:52
2. Chillin’ (Lehtonen) 7:45
3. Ballad for Loila (Lehtonen) 7:38
4. Chat with a bass drum (Fredriksson) 5:37
5. Why not (Fredriksson)7:12
6. Tutuntuttu (Fredriksson) 5:42