Tanskalainen saksofonisti Benjamin Koppel tunnetaan, “toiminnan miehenä”, tehokkaana levyttäjänä oman levy-yhtiönsä kautta. Hän kerää ympärilleen taitavia soittajia eri projekteihin ja tuottaa hienoa jazzmusiikkia. Tästä on hyvänä osoituksena tämän vuoden alkupuolella ilmestynyt “Away With Words” äänite. Se on näyte siitä minkälaista nykyaikainen jazz musiikki voi parhaimmillaan olla. Kahden levyn albumi pitää sisällään lähes kaksi tuntia hienon hienoa tyylittelyä uudenlaisen mainstream jazzin pyörteissä. Siinä ei ole unohdettu vanhoja perinteitä, vaikka soitto kulkeekin kuin uudesti syntyneenä, tämän päivän vaatteissa.
Levyllä soittaa monikansallinen nelikko taitavia omien instrumenttiensa hallitsijoita. Yhdysvaltalainen Kenny Werner äänitti single-levyn jo yksitoistavuotiaana ison, 15-henkisen, orkesterin kanssa ja esiintyi televisiossa. Siinä mielessä voitaneen puhua lapsitähdestä. Hän on myös kuuluisan Berklee School of Music oppilaitoksen kasvatti. Ensimmäisen albuminsa hän levytti 1977 soittaen Bix Beiderbeckin, Duke Ellingtonin ja George Gerswinin musiikkia. Hänet tunnetaan myös Archie Sheppin ja Maria Schneiderin orkestereiden kiertueilta. Basisti Thommy Andersson on ruotsalainen, vaikka asustaa ja vaikuttaa nykyään pääsääntöisesti Tanskassa. Hänellä on ruotsalaisen kansanmusiikin tausta, josta hän ammentaa soitolleen rytmiikan ja oman tapansa rakentaa soittotaustoja. Hän on kiertänyt maailman merkittävien muusikoiden taustasoittajana kuten Yussef Lateef, Adam Nussbaum, Randy Brecker ja Han Bennik. Seitsemänkymppinen rumpali Alex Riel on pitkän linjan jazzmuusikko, joka on ehtinyt uransa aikana tehdä yhteistyötä mm. sellaisten jazz legendojen kanssa kuin Don Cherry, Art Farmer, Thad Jones, Ben Webster ja Stéphane Grappelli. Hän sanoo “tunteneensa Benjaminin jo kauan ennen hänen syntymäänsä” soittaessaan yhdessä hänen isänsä Anders Koppelin kanssa 1960-luvulla Savage Rose yhtyeessä.
Ykköslevy alkaa hieman johdattelevasti Koppelin ja Wernerin keskinäisellä vapaalla vuorovaikutuskeskustelulla, johon Andersson ja Riel kutovat hienostuneen harmonisen herkän taustan. Vaihteleva kysymys-vastaus keskustelu jatkuu intensiivisesti varsinkin kappaleessa “Hammond Street” hehkuen punaisena kuin pesästä otettu kekäle virtaviivaisesti ja järisyttävän vaivattomasti ja taitavasti. Koppelin alttosaksofoni herättelee kuulijan höristelemään korviaan vahvan arkisella vihaisuudella, johon Werner vastaa omalla vankan energisellä juoksutuksellaan pianon näppäimistöllä. Kappale on loistava esimerkki teknisesti taitavien soittajien erinomaisesta yhteistyöstä.
Välillä soitto kääntyy vaihtelevasti varsin vapaaseen ilmaisuun, missä haetaan lentäviä iskuja toinen toista vastaan. Tunnelma on kuin äkkijyrkkä vuoren seinämä tulisi kesken kaiken eteen. Ratkaisua haetaan oikealta ja vasemmalta, vai löytyisikö se suoraan ylhäältä, sillä alaspäin ei ole menemistä.
Kakkoslevy alkaa hienolla tunnelmoinnilla “The Monotony of…”, mikä on nimensä vastaisesti kaikkea muuta kuin yksitoikkoista tai tasapaksua venyttelyä. Vaikka kappale on hidas, niin siinä siirrytään taitavasti tunnelmasta toiseen yksinpuheluin ja toinen toistaan tukien. Andersson ja Riel saavat hienosti tilaa ladata kauniin taustan. Kappale siirtyy huomaamattomasti nimikkokappaleeseen “A Way With Words”, mikä itkee suunnattomalla kaiholla. “Atomic Alto” alkaa svengata puolestaan aivan toisenlaisella tempolla. Vauhti lisääntyy selkeästi ja Alex saa painaa täysillä oman soolonsa.
Vaikka Koppel on hyvinkin kokeilevan ja tavallisen kuulijan hermoja repivän musiikin edustaja, niin tällä levyllä ei liikuta avantgardismin ympyröissä ollenkaan. Tämä on rehellisen oloista suoraviivaista “perusjaskaa”. Se osoittaa myös sen kuinka laaja-alaisesti Koppel liikkuu jazzin maailmassa. Hän luovii taitavasti laidasta laitaan, mutta levyillä hän tuntuu ottavan selkeän linjan siihen mitä suuntausta hän haluaa kullakin levyllä ilmaista. Kaiken kaikkiaan tämä kaksoislevy on nautittavaa kuunneltavaa, miellyttävän lyyristä, tasapainoista ja viihdyttävää. Tällaisessa konsertissa olisi hieno olla paikan päällä ja antaa tajunnan kulkea omia teitään. JKi
Benjamin Koppel; altto- ja mezzo sopraanosaksofoni (CD1 3 ja 6 sekä CD2 1 ja 4), Kenny Werner; piano, Thommy Andersson; akustinen basso, Alex Riel; rummut,
Äänitys: Konserttiäänitys Prövehallen, Kööpenhamina, heinäkuu 2009. Miksaus: Benjamin Koppel, Cowbell Music Recording Room. Masterointi: ProTroels Möller. Kannen suunnittelu ja kansikuva: Benjamin Koppel. Kuva (muusikot) Sören Wilhjelm. Tuotanto: Benjamin Koppel. Julkaistu helmikuussa 2010.
CD 1
- What Seas, what Shores 7:41
- Distracted Vocalulary 2:18
- The Philosophy of… 8:05
- Hammond Street 10:25
- The Final Word 7:39
- Poor Shostakovich 6:48
- Waiting Room 3:51
- The Eloquence of… 8:29
Kokonaisaika 55:15
CD 2
- The Monotony of… 9:24
- A Way With Words 5:23
- Atomic Alto 7:08
- Quietness 6:44
- Conversation Interrupted 6:40
- Farewell my Heart, my House 7:17
- Free Bop-a-lula 4:23
- End of Discussion 8:23
Kaikki kappaleet ovat Benjamin Koppelin sävellyksiä
Kokonaisaika 55:21