Parin vuoden päästä eläkeikää lähestyvä ranskalainen Louis Sclavis voidaan lukea yhdeksi merkittävimmistä tämän hetken klarinetisteista, varsinkin hänen bassoklarinetin käsittely on häkellyttävää kuultavaa. Tuskinpa hän kuitenkaan eläkkeelle päättäisi vielä jäädä, eikä siihen todellakaan ole mitään syytä. Sclavisilla on aina uusia ideoita ja projekteja mielessä, joita hän kehittelee ja muokkaa omanlaiseensa muotoon. Siihen mahtuu myös monenlaista musiikkia.
Itse olen pitänyt häntä ensisijaisesti vahvana avantgardistina ja freejazzin muokkaajana. Tämä ajatus on varmasti lähtöisin hänen musiikillisista yhteyksistään Chris McGregorin Brotherhood of Breath yhtyeeseen aikoinaan jo 1970 /1980 luvun taitteessa sekä moniin sen aikaisten freejazzin taitajiin. Vuodesta 1987 alkaen Sclavis on johdatellut enimmäkseen omia kokoonpanoja ja Napoli’s Walls projektin aikaisen Quartetin esitykset vahvistivat tätä avant-linjausta.
Yli kahden vuosikymmenen saatossa hänen kokoonpanonsa ovat vaihdelleet pienistä duoista aina isompiin seitsenhenkisiin orkestereihin asti. Louis Sclavisin viimeisin kvintetti projekti yhtyeensä Lost On the Way mukanaan tuoma äänite vuodelta 2009 on saanut nyt jatkoa taas uuden kokoonpanon kera. Sclavis on levyttänyt ECM yhtiölle jo vuodesta 1991 alkaen. Tänä vuonna ilmestynyt uusin ECM äänite, Sources, on käsittääkseni hänen yhdeksäs ECM levytys. Albumin takana on Sclavisin “uuden vuodenajan kokoonpano” Atlas Trio. Lost On the Way ei enää ollut niin freevetoinen äänite, kuin mihin olimme aikaisemmin tottuneet, vaan siinä oli mukana jossain määrin populäärimpiä rock-funk elementtejä. Tätä voitaneen pitää uutena askeleena Sclavisin esittämälle musiikille. Atlas Trion Sources vie kuulijan taas uusien porttien sisäpuolelle. Nyt ovet avautuvat saliin, missä on vahvan kamarijazzin ilmapiiri.
Sclavisille musiikin tekeminen on jatkumo, mikä etenee kuin tuotannollinen prosessi konsanaan. Siinä valmiit sävellykset kohtaavat improvisoidusti esitetyn musiikin. Tästä syntyy toisiaan täydentävä kokonaisuus. Sources ei välttämättä projektina ole sisällöltään täysin tuntematonta sclavismia. Vastaavanlaista ilmaisua on toki kuultu aiemminkin. Kamarijazzin improvisoitu tunnelma, minimalistiset elementit, kokeileva ambientti lataus, ristiriitaiset soinnutukset ja teemoitukset, vapaamuotoinen soittaminen, nämä kaikki ovat jossain määrin tuttua, mutta trio on onnistunut luomaan uutta musiikillista vaihtelevuutta, uutta näkökulmaa, vapauden vaikutelmia.
Sävellykset ovat pääosin Sclavisin käsialaa, kahta viimeistä raitaa lukuun ottamatta, joissa näkyy myös muiden trion jäsenten, Benjamin Moussayn ja Gilles Coronadon, käsiala. Kokoonpanoa sinänsä on myös soitinyhdistelmänä jo erikoinen ja uutta Sclavista. Kun Sclavis oli esittänyt teoksensa trion muille jäsenille, hän oli näkevinään kysymysmerkin molempien pään yläpuolella, eikä hän itsekään ollut aivan varma pystymmekö tätä soittamaan ja ilmaisemaan sitä ajatellulla tavalla. Kaikesta huolimatta kappaleet oli tehty juuri tälle kokoonpanolle ja siitä ne muotoutuivat yhteisellä harjoittelulla. Kun olemme nyt ehtineet soittaa sitä yhdessä livenä toistuvasti useita kertoja, alkavat ja oikeat polut löytyä ja kokonaisuus avautua. Näin Sclavis on sanonut tämän projektin alkuvaiheista.
Ensikosketus tämän uuden trion ilmaisuun on tutun oloista kahden ensimmäisen kappaleen osalta, mutta La Disparition muuttaa jo vaikutelmaa ja alkaa hämmentää mukavasti. Coronadon sähkökitaran ja Moussayn sähköviritteisten kosketinsoittimien äänet luovat runsain mitoin uusia ja avaria koukkuja ja mutkia matkaan. A Road To Karaganda on vallan hauskan ja erikoisen kuuloinen kappale. Tutkimattomat ovat soittajien tiet, selittämätön kaipuu vie alueille mistä kuuluu maittavan sähköinen pomppiva ja hyppelehtivä soundi, mitä klarinetin kimakka ääni kierrättää tehokkaasti.
Sources on siistiä ja syvällistä matkantekoa, missä maisemat vaihtuvat ja kuvallinen kerronta vilisee silmissä kappaleiden vaihtuessa temposta toiseen saumattoman yhtenäisesti. Kun on valmis kuuntelemaan valtavirroista poikkeavaa täyteläistä musiikillista näytöstä, niin Louis Sclavis on aina takuuvarma tekijä tässä mielessä. Tämä levy vain paranee kuuntelukertoja lisäämällä. (JKi)
Louis Sclavis, klarinetti, bassoklarinetti; Benjamin Moussay, piano, Fender Rohdes, kosketinsoittimet; Gilles Coronado, sähkökitara
Äänitys: syyskuu 2011, Studios La Buissonne, Pernes-les-Fontaines, Gérard de Haro. Kannen kuva: Louis Sclavis. Muut kuvat: Olivier Degen. Kannen suunnittelu: Sascha Kleis. Tuotanto: Manfred Eicher. Julkaistu 2012.
- Près d’Hagondange (Louis Sclavis) 6:09
- Dresseur de nuages (Louis Sclavis) 8:19
- La Disparition (Louis Sclavis) 5:00
- A Road To Karaganda (Louis Sclavis) 8:43
- A Migrant’s Day (Louis Sclavis) 5:20
- Sources (Louis Sclavis) 4:10
- Quai sud (Louis Sclavis) 4:07
- Along The Niger (Louis Sclavis) 5:46
- Outside Of Maps(Louis Sclavis / Benjamin Moussay / Gilles Coronado) 3:05
- Sous influences (Gilles Coronado) 7:08