L.R. PHOENIX

Kuvat:

18.01.2012 07:01

Omakustanne

Omaa rosoista tulkintaansa sinisävytteisen tyylisuunnan äärilaidalla jo puolivuosikymmentä suuren yleisön tietoisuuteen tutuksi tehnyt ja Pohjois-Karjalassa asusteleva kitaristi-laulaja Leighton Phoenix on jättänyt edellisten levytyksien rumpali-kumppaninsa Mr. Mo’ Hellin ja lyöttäytynyt yhteen uusimmalla pitkäsoitolla Viron alt.blues -ässän Andres Rootsin kanssa.

Hänen avustuksellaan ja tuotannossa viime vuoden kevään ja syksyn aikana Viron Tartossa sijaitsevaan studioon koottiin paikallisia ja ennestään Rootsin levytyksiltä tuttuja muusikoita äänityssessioon.

Kaikki tämän albumin sävellykset ovat kansitekstimerkinnän mukaan enemmän tai vähemmän Phoenixin ”omia, lainattuja tai varastettuja”.

Kansilipukkeesta löytyy myös jokaisesta sävellyksestä 3-5 kappaleen mittaiset pienimuotoiset tarinat, jotka omalta osaltaan taustoittavat kappaleiden syntyä, teemaa ja henkeä.

Kapteenin onton tukkipuun tarinoita

The Hollow Log of Capt. Richard Wolfe koostuu kolmestatoista erillisestä L.R. Phoenixin sävellyksestä, jotka nojaavat musiikillisesti delta-blues-traditioon ja teksteiltään laulutulkinnan kautta vahvaan kerrontaan.

Isoimman roolin sävellyksissä saa Leightonin ilmeikäs laulanta, jonka tyylikirjo lähtee sielukkaista sävyistä aina äärimmäiseen räjähtävyyteen yhdistettynä akustishenkiseen kitarointiin milloin rullaavassa perusbluesriffeissä ja toisaalta taskuveitsellä slide-soitannassa.

Levyn yhtenä tuottajanakin häärivä Andres Roots antaa kappaleille oman tärkeän panoksensa niin soittajana kuin sovittajana hyödyntäessään omilta levyiltään tuttuja muusikoita raita kerrallaan vaihtuvissa kokoonpanoissa.

Leightonin ja Andresin lisäksi levyllä häärii kaikkiaan kuusi muuta muusikkoa, joilla on perinteisten kitara-basso-rummut-huuliharppu lisäksi instrumentteina banjo, alttoviulu ja yhdellä raidalla jopa kirves!

Suuresta joukosta muusikoita huolimatta on heidän roolinsa lähinnä pysytellä taustalla ja maustaa hyvinkin pienillä yksityiskohdilla muuten tuotannollisesti minimaalista lopputulosta, jossa pääasiana ovat erilaiset Leightonin musiikilliset ajankuvat pikku tarinoineen.

Deltabluesia linkkarilla

Levyn avausraita Hollow Log käynnistyy L.R. Phoenixin akustisella kitarariffillä, joka pohjaa amerikkalaisen Hill Country -blues artisti Mississippi Fred McDowellin (1904-72) tyyliin. Hyvin pelkistettyä yhden riffin tulkintaa ja Phoenixin ilmeikästä laulantaa on maustettu ainoastaan Andres Rootsin ja Raul Terepin soittamilla perkussioilla. Lopussa Leighton vie kuulijan sinisävyjen alkulähteille ”suden” ulvonnallaan ja taskuveitsi-slide -lopetuksella.

Levyn kakkosraidalla Bedroom räväytetäänkin jo esiin kokonainen yhtye rumpuineen, kitaroineen ja bassoineen. Kyseessä on Canned Heat & John Lee Hooker -hengessä kulkeva boogie, jossa kuullaan myös Rootsin tyylikästä sähkökitarointia sekä Indrek Tiiselin Alan Wilsonin jalanjäljissä kulkevaa bluesharputtelua.

Crying pohjaa amerikkalaisen  Blind Willie Johnsonin (1897-1945) hengelliseen bluesiin Lord, I Just Can’t Keep From Crying Sometimes. Tässä Leighton kitaroi pelkästään taskuveitsi-slidellä, kuten myös seuraavassa alun perin Blind Lemon Jeffersonin (1893-1929) levyttämässä vanhassa pelikortti kertomuksessa Jack Of Diamonds, jonka Leighton on lainannut Mance Lipscombin (1895-1976) tuotannosta. Jälkimmäisessä soitantaan yhtyy Martin Eessalu banjoineen, Andres Roots dobroineen ja rumpali Raul Terep.

Menevällä ”junakompilla” eteenpäin kulkeva Morning Train on yksi levyn kolmesta sävellyksestä, joissa ei tehdä suoraa lainausta vanhoilta mestareilta. Kaksi muuta ovat Leightonin ”vanhalla” lauluäänellä tulkitsema ”tarinan kerronta” blues Hobo sekä hieman J.J.Cale -henkinen Streets of Lohan.

Skip Jamesin (1902-69) varhaisiin levytyksiin lukeutuva The Cypress Grove Blues on tekstillisesti pohjana The Cypress Grovessa, mutta Leightonin oman kitarariffin kautta sävellys päivitetään tähän päivään.

Down South pohjaa R.L. Burnsiden (1926-2005) sävellykseen Going Down South, jonka synkässä laulutulkinnassa häilyy Tom Waitsin varjo yhdistettynä jopa kaukaisesti intiaanien musiikkiperinteeseen. Hyvin yksioikoisen kompin suoruutta maustetaan kirveen iskuilla.

Paholaisesta kuoleman kautta taivaaseen

Po’ Boy sävellys on suoraa Bukka Whiten (1906-77) tuotannosta. Tässä edesmennyttä mestaria mukaillen Leighton soittaa sylissään olevaa kitaraa metallihaarukalla slide-tyylisesti. Hanno Maadran alttoviulun kanssa yhtyvä Leightonin laulu ja kitara kruunaa kappaleen lopun kliimaksin.

Albumin kolmen viimeisen raidan nimien myötä astutaan tekstillisesti perusasioiden äärelle: The Devil (Paholainen), Death (Kuolema) ja Heaven (Taivas).

Ensin mainitussa, melko synkässä ja albumin toisessa Skip Jamesin gospelhenkisessä The Devil Leighton saa soitannollista tukea Rootsin tremolo-kitarasta ja Peeter Piikin kontrabassosta.

Death pohjaa  Son Housen (1902-88) Death Letter-My Black Mama teemaan ja mukaan on lisätty ripaus Willie Brownia (1900-52) ja Charley Pattonia (1891-1934). Housen tunnetuinta Death Letter Blues -riffiä ovat versioineet myös Dave Kelly (The Blues Band), Jack White (The White Stripes) sekä Derek Trucks ja Warren Haynes monien muiden lisäksi.

Leightonin albumin päätösraita Heaven tukeutuu avausraidan mukaisesti Fred McDowellin -tuotantoon. Hänen spirituaaliaan Wished I Was In Heaven Sitting Down versioiva Leighton tarttuu pelkistetysti linkkuveitsi-slideen ja tulkitsee hengellisen tunnelmapalan sielukkaasti.

Hill Country bluesista Countryyn ja Deltaan

Parilla viime levyllään pelkästään rumpalin kanssa duona tutuksi tullut L.R. Phoenixin ohjelmisto on koostunut lähinnä karusta Hill Country -bluesista, jota tulkintaa hän tällä uusimmalla pitkäsoitollaan laajentaa country- ja delta -blues sävyihin yhdistämällä samalla voimansa virolaisen Andres Rootsin kanssa.

Toisaalta Phoenix tekee paluun Suomessa vuonna 2007 aloittamalleen levytysuralleen ja esikoissoololevynsä Black Cat Bone akustisiin tunnelmiin.

The Hollow Log Of Capt. Righard Wolfe on todellinen taidonnäyte koota perinteisiä sinisävyjen ydinosia yhteen ja tehdä niistä päivitetty kokonaisuus.

Phoenixin aikaisemmilta levytyksiltä tuttu omaan äidinkieleen pohjaava vahva ja tarkka laulanta nostaa uusimman levyn materiaalissa hänen ilmeikkään tulkintansa paremmin esille muun muassa Howlin’ Wolf- ja Tom Waits – sävyineen.

Kokonaisuutta korostaa hänen pelkistetty perinteisiin nojaava soittonsa, jossa yhdistyy niin Hill Country -blues kuin Country- ja Delta -blues suuruudet – Junior Kimbrough, R.L. Burnside ja Fred McDowell sekä Son House ja Bukka White.

L.R. Phoenixin uutuuslevy nostaa pohjoiskarjalaisen järviseudun maalaisbluesin sinisävyjen maailman kartalle. (AL)

 

L.R. Phoenix; laulu, kitara, kirveen iskut, Andres Roots; perkussiot, kitara, dobro, basso, Raul Terep; perkussiot, rummut, Indrek Tiisel; huuliharppu, munniharppu, Peeter Piik; basso, Martin Eessalu; banjo, Asko-Romé Altsoo; bassorumpu, lisäinstumentit, Hanno Maadra; alttoviulu

 

Tuotanto: Asko-Romé Altsoo, Andres Roots & L.R. Phoenix
Äänitys, miksaus ja masterointi: touko-elokuu 2011 Asko-Romé Altsoo, White Room, Tarto, Viro
Kannen maalaus: Daniel Phoenix
Kannen suunnittelu: Siret Roots


01. Hollow Log 4:00
02. Bedroom 4:26
03. Crying 3:15
04. Jack Of Diamonds 3:59
05. Morning Train 3:13
06. The Cypress Grove 3:26
07. Down South 3:26
08. Po’ Boy 2:51
09. Hobo 2:50
10. Streets Of Lohan 3:44
11. The Devil 3:14
12. Death 3:25
13. Heaven 3:12

Kokonaissoittoaika: 45:01

 

{youtube}N_lzVtsBZ_g{/youtube}

 

www.lrphoenix.com

 

 

 

 

Takaisin

Artikkeli luettu 873 kertaa

Translate »