Mirrors – Suite for Jazz Combo and Orchestra
Indigo-Records 1009 CD
Saksofonisti Matthias Petzold on sävellystyössään toiminut laajalla sektorilla. Erityisesti hänellä tuntuu olevan mielenkiintoa yhdistää pienryhmiä isojen orkestereiden kanssa. Viimeisin työnäyte tästä on viime syksynä äänitetty Mirrors, missä on sisäkkäin käytännössä kolme eri kokoonpanoa, joiden soittoa Petzold johtaa ja yhdistelee siitä yhden massiivisen 37 hengen yhtenäisen orkesterin. Orkesteri koostuu kolmen puhaltajan ja kolmen rytmiryhmän soittajan muodostamasta Jazz Combosta, neljän erilaisen saksofonin muodostamasta saksofoni kvartetista (The Saxophone Quartet) sekä isosta sinfoniaorkesterista, missä 16 hengen jousisoitinryhmä, viulut, violat ja sellot, muodostaa suurimman ryhmän, kymmenen puhaltajan ja kontrabasistin ohella.
Mirrors on kolmas Petzoldin sävellystyö, mikä keskittyy isoihin kokoonpanoihin. Heti ensimmäisessä kappaleessa When Shall We Three Meet Again? on tahtotila korkealla. Pienen nousevan ja laskevan rotaatioliikkeen jälkeen pianisti Stephan Becker saa johdatella rauhassa kappaletta, mutta joutuu antautumaan mahtipontista alkukantaisuutta uhkuvalle voimantuotolle. Pikkuhiljaa nouseva äänien julma syvyys muodostaa koko ajan syyttävämmäksi korostuvaa äänimattoa, mikä puhkuu vastustavaa aggressiivisuutta kautta koko levyn. Petzold on rakentanut tämän vastapainoksi paljon tilaa myös sooloille. Solisteina toimivat Jazz Combon puhaltajat trumpetisti Christian Winninghoff, tenori- ja sopraanosaksofonisti Claudius Valk ja baritonisaksofonisti David Stahl. Heidän näyttävän painavat soolot pehmittävät puolestaan kovaksikeitettyjen sointujen ankaruutta ja tästä syntyvää niskuroivaa vihamielisyyttä, millä taistelu pyritään viemään kohti lopullista voittoa.
Tätä liikkeelle panevaa voimaa Petzold sanoo hakeneensa William Shakespearen synkähköstä maailmankuvasta. Sieltä hän on löytänyt riittävän kiihkon ja operatiivisen sielunpalon tunteiden aggressiolle, mistä nousee alkulähde painostavan räjähtävälle äänisaarnalle.
Mirrors on luonteeltaan uhmakasta ja paikoitellen räjähtävää ison orkesterin äänenkäyttöä, missä käydään ankaraa taistelua viulujen ja puhaltajien kesken. Vaikka välillä jyrätään ukkosen lailla jymähdellen, ehkä hieman jopa ahdistuneesti, niin sävellykset antavat hienosti tilaa myös herkkyydelle ja rauhoittumiselle. Vivahteikkaan tempon ja järeän soinnutuksen voimakkuuden vastapainoksi löytyy keveää ystävällisyyttä, svengin valoisuutta ja iloista musisointia. Tästä kaikesta rakentuu kokonainen nuotistojen muotti, jota ei ole ”sämplätty”, ”loopattu” tai tietokoneella ohjattu, vaan soitettu aidoilla soittimilla. Voisimme varmaan kutsua tätä vaikka sinfoniajazziksi tai jazzsinfoniaksi. Miten vain haluatte, nauttikaa siitä. (JKi)
Matthias Petzold: sävellykset, orkesterin johto, Claudius Valk: saksofoni, Christian Winninghoff: trumpetti, David Stahl: baritonisaksofoni, Stephan Becker: piano, Stefan Rey: basso, Thomas Esch: rummut,
The Orchestra: Friederike Sasse, Marion Schmitz, huilu; Michael Taglinger, Laura Totenhagen, oboe; Florian Tambour, Konstantin Werner, klarinetti; Joachim Graf, Helena Haase, fagotti; Doreen Schulte-Lusch, alttosaksofoni; Magdalena Sasse, tenorisaksofoni; Zuzana Leharova, Christine Jakobs, Anna Kurbanow, Roman Estl, Mechthild Pfingstmann, 1. viulu; Angelika Grunenberg, Elena Sonntag, Susanne Skiba, Lara Bäuml, 2. viulu; Yvonne Bastian, Bettina Sattler, Monika Estl, Uta Führer, viola; Ulrike Zavelberg, Martin Fischer, Jochen Schmitz, sello; Thomas Heyn, kontrabasso.
The Saxophone Quartet: Andreas Hilner, sopraanosaksofoni; Elmar Frey, alttosaksofoni; Matthias Petzold, tenorisaksofoni; Frank Riedel, baritonisaksofoni
Äänitys: Andy Reisner, 29. syyskuuta 2012. Miksaus ja masterointi: Andi Reisner, www.pulsarstudio.de. Tuotanto: . Kannen suunnittelu: Keanu Barton Sapadi. Kuvat: Kilian Petzold. Julkaistu: 2013.
1. When Shall We Three Meet Again? (Violence And Love) (Matthias Petzold) 8:50
2. Mirrors (Matthias Petzold) 10:09
3. Oberon (Waldsommernachtsleuchten) (Matthias Petzold) 8:50
4. Ophelia´s Dream (Matthias Petzold) 13:02
5. Star-Crossed Lovers (D. Ellington / Billy Strayhorn) 7:09
6. Sonnet To The Dark Lady (für Saxophonquartett) (Matthias Petzold) 8:50