Mika Vanhanen Ensemble

Kuvat:

12.02.2014 11:13


Mika Vanhanen Ensemble: Punainen lipas

Punainen lipas

SAMDR-083

Pohjoiskarjalaista tuotosta, jossa liikutaan laajalla sektorilla niin itse musiikin kuin sanoitustenkin osalla. Kyseessä ei ole varsinainen jazzlevy vaan jonkinlainen retrokabareepläjäys. Kokonaisuus, jossa toki on paljon jazzaavaa materiaalia että bluesin sineä. Mukavan kuunneltavassa muodossa…

Suomenkieliset sanoitukset ovat pienoiskertomuksia, joissa ei hoeta koko ajan samaa sanakuviota. Tosin niiden laulullinen suorite olisi kaivannut osin ehkä hieman erilaista solistista otetta. Mutta se on makuasia…

Itse sävellykset ja niiden toteutus olivat sen sijaan täyttä tavaraa. Levyn säveltäjä-sanoittaja Mika Vanhanen pianoineen piti koko jutun hyvin raamissa ja äityi laulamaan kolmella raidalla. No, ei siinä mitään… toimi tässä yhteydessä ihan ok… ja piano kilkatti ja kalkatti messevän mukavasti.

Levykokonaisuus oli muutenkin hienoa musisointia Joen kaupungin muusikoilta, pääasiassa leipänsä konservatorion opettajina toimivilta osaajilta.

Riikosen Rise kitaroineen pisti muutaman namusoolon, kuten heimoveljensä Karttusen Petrikin sakspiippuineen, välillä kauniisti sopraanolla kujertaen tai tenorin voimallisine ”Earl Bostic” -räkäisyineen! Herrojen rock-, blues- ja jazztaustat eivät ole pölyttyneet…

Jyräkämmän soitinarsenaalin welhot Esko kauppinen bassoineen ja Jari Lappalainen patteristoineen ovat piirikunnan luottosoitatjia. Se kuului valtoimena ja vuolaana kuin Pielisjoen juoksu.

Kalakukkokaapunnin laululintu Siiri Ahola edustaa nuorta kasvavaa sukupolvea. Hänen keveän kepeä laulaminen antoi osalle kappaleista sielukkuutta. Mutta toisaalta laulutavan liiallinen iskelmällisyys ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta hyvä näinkin, sillä lisävuodet tuovat varmastikin lisää karismaa…

Kokonaisilmeeltaan levy on ilmava että erinomaisen hyväntuulinen. Sen rytmipoljento liikkui monitahokkaan svengaavana… olipa kyseessä kappale Lusitania -kissan muistolle tai Annukka Tiitisen sanoittama Kiven laulu. Asioita voidaan tuoda esiin monella tavalla. Melankolisessa Suomessakin.

Orkesterikokonaisuuden soitanto tunkeutui väkisin hyvänolonsuoneen. Sitä olisi kuunnellut mieluusti enemmänkin. Korostan vielä Karttusen ja Riikosen irtiottoja. Ne lähtivät kuin lintu kädestä… jeeee…

Ihastelen tämän levyn myötä jälleen kerran Joensuun piirikunnan merkitystä suomalaisessa musiikkielämässä. Noista maisemista putkahtelee jatkuvasti kiintotähtiä maamme eliittiin. Ja sen ohessa siellä soitetaan ja tehdään jatkuvasti paljon erinomaisen hienoa musiikkia, josta ei välttämättä muualla Suomessa ole minkäänlaista tietoa.

Pitäisiköhän Pielisjoen suiston kaupunki, Joensuu, nimetä Suomen uudeksi New Orleansiksi….

Kuunnelkaa tämä levy ja miettikää, puhunko palturia! (OR)

Siiri Ahtola, laulu, Mika Vanhanen, piano, laulu, Esko Kauppinen, basso, Risto Riikonen, kitara, Petri Karttunen, sopraano- ja tenorisaksofoni, Jari Lappalainen, lyömäsoittimet, Tuire Silvennoinen, taustalulu, viulu

Äänitys Hannu Hattunen, Sf Sound Studio

Miksaus ja editointi Samu Wuori, Digisonics

Masterointi Henkka Niemistö, Chartmakers

01. Egypti 3.16

02. Pullon elämää 3.22

03. Auringon tyttö 3.55

04. Lusitanian muistolle 3.24

05. Kiven laulu 4.25

06. Helmin blues 4.36

07. Lapset katsoo kompassiin 3.22

08. Kotiin päin 2.33

09. Punainen lipas 3.25

10. Vien rantaan kanootin 3.53

Sävellykset ja sanoitukset Mika Vanhanen, piatsi # 1 ja 5 sanoitus Annukka Tiitinen

Takaisin

Artikkeli luettu 1237 kertaa

Translate »