2Happy
MPCD 001
UMO:n trumpetisti ja Espoon musiikkiopiston, Ebelin, opettaja Mikko Pettinen yllättää iloisesti soololevyllään 2Happy. Tosin hän on jo ehtinyt vierailla monienkin artistien levyillä, tehdä nimeä April Jazzissa ja klubikeikoilla, mutta hänen monipuolisuutensa ja valmiutensa solistisiin tehtäviin oli yllätys. Lisäksi hän on säveltänyt kaikki 2Happy -albuminsa kappaleet.
Levyn otsikko olisi vapaasti suomennettuna ”Liian onnellinen” – levyn perusteella ei ole mitään syytä pitää onnellisuuden tasoa tarpeettoman suurena tai liioiteltuna, päinvastoin. Sibelius-Akatemian kasvatti ja kriitikoiden ylistämä Mikko Pettinen on saanut erinomaista keikkapalautetta tuiman funk/soul- orkesterinsa kanssa. 2Happy-levyn valossa sitä ei ole vaikea ymmärtää.
Ensemblesoundi on tiivis ja soitto tiukkaa, mutta se ei ole kireää. Vaikutteita on omaksuttu laajalti, tietäen tai tiedostamatta, läheltä ja kaukaa. Löytyy vanhaa Stax-soundia, 80-luvun funk-jazz-bändien ilmaisutapaa ja variantteja Stevie Wonderiin ja Chaka Khanin soulaatelista. Sly & The Family Stoneskin kummittelee hyvänlaatuisesti mukana.
Biiseistä Climate Change kulkee hyvin tarkkaan Blood, Sweat & Tears-hengessä (myös ajatuksellisesti: BST:n Nuclear blues tuli Harrisburgin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen ydinvoimaa vastustavien tahojen taisteluhuudoksi).
Yleensä trumpetin taitajana kuultu Pettinen tuo itsensä rohkeasti esiin laulajana ja kosketinsoittajana. Laulajana hän jatkaa siitä, mihin Niko Ahvonen ja edesmennyt Aki Sirkesalo veivät suomalaista soul-laulua. Säveltäessään itselleen hän voi valita äänialan, joka parhaiten tukee hänen omaa ääntään, ja kuvio toimii mainiosti. Myös falsettiin siirtyminen käy joustavasti ja äänenkuljetus on tarkkaa ja hallittua.
Englanniksi esiintyvä Pettinen laulaa oikealla tekniikalla, artikuloi huolellisesti ja käyttää voimaa taitavasti. Kannustushuudot kuuluvat asiaan. Teksteissä on ehkä näin kuunneltavaksi tuotteeksi ehkä hieman liikaa toistonomaisuutta, mutta niinhän se tässä tyylilajissa tuppaa olemaan. Keikalla tuo ei niinkään haittaa, mutta levyn kuuntelun laita on toisin.
Huomiota olisi voinut kiinnittää keyboardien sävyihin ja sointukuviin; nyt se on ajoin turhan köykäinen ja kitarasoundi kovin ohut ja ”muovinen”. Kun murahtaa, sen pitää myös tuntua kuulijasta ärähdykseltä, ei älähdykseltä, jos asian näin voi esittää. Näin esimerkiksi Same Horizon tai 15 Days, joka olisi vaatinut aidon Hammondin.
Pettisen ehkä kannattaisi lisätä dialogisia osuuksia tuotokseen, koska ne toimivat vierailevien artistien kanssa hyvin. Samoin taustalaulajien osuutta voisi lisätä – hieman kuin legendaarinen The Undisputed Truth-yhtye teki. Näin saataisiin mielenkiintoa virittävää vuorovaikutusta lisää, vaikka Mikko itse onkin kerrassaan erinomainen laulaja.
Jousisoinnit ovat hyvin onnistuneita, Ignis String Quartet tekee tyylikästä työtä. Making my way edustaa levyllä vähemmistöön sijoittuvaa slow ballad-linjaa, jota olisi mielellään kuunnellut enemmänkin.
Rap ja hip-hop tunnetusti sointuvat huonommin verkkaiseen ja vitkastelevaan Suomi-poppiin. Kummallekin tyylilajille ominainen, tiivis säksätys ja intensiivinen ote kuulijaan, usein menetetään. Redraman kanssa tehty Climate Change on kuitenkin laulava tuotos, ei siis jankuttavaa puheen pälätystä ja esitys menee englanniksi uskottavaan sävyyn, ja laulun sanomakin on vakava. Eeppi Ursin, Lady Summertime-voittaja, ja nykyisin Club for fiven laulaja, ilahduttaa vierailullaan Same Horizon -raidalla. Eepin tummaa ja samalla kuulakkaa ääntä kuuntelee aina mielellään.
1998 Mikko Pettinen tuli UMOn jäseneksi, ja 2000-luku on ollut vauhdikasta. Jo 2001 hän saavutti toisen sijan Carmine Caruso International Jazz Trumpet-kilpailussa, vuotta myöhemmin hän sijoittui Getxossa parhaaksi solistiksi. 2004 kriitikot valitsivat Central Playan vuoden jazzlevyksi. Nuoresta iästä huolimatta melkoisia saavutuksia, ja 2Happy on yksi niistä.
Mikko Pettinen: laulu, Rhodes, koskettimet, trumpetti; Janne Halonen: kitara, laulu; Sampo Tiittanen: sähkö -ja kontrabasso; Toni Porthen: rummut; Janne Toivonen: trumpetti; William Suvanne: tenorisaksofoni, huilu; Antti Rissanen: pasuuna; Linda Fredriksson: baritonisaksofoni, laulu
Produced by Mikko Pettinen & Petri Matara
Recorded and mixed by Petri Matara/Volume Tuotanto
Mastered by Svante Forsbäck/Chartmakers
01. Dim the lights (Here we go) 3:58
02. Too Happy 3:45
03. Deeper and Deeper 5:03
04. Take me as I am 3:46
05. Got to sing 4:45
06. Making my way 4:57
07. Moment of funk 3:03
08. Stuck on that 4:17
09. Open Pages 4:32
10. No greater solitude 3:48
11. Climate change 3:31
12. 15 Days 3:57
13. Same Horizon 6:26