NILS WOGRAM & ROOT 70

Kuvat:

20.11.2010 16:38

Kovin merkillinen kvartetti tämä Wogramin 10 vuotta vanha Root 70 on monessakin mielessä, vaikka se tälläkin levyllä soittaa hienoa modernia perinnejazzia. Ensinnäkin se tosiaan soittaa koko levyn ihan oikeaa akustista jazzia, joka on äänitetty kahdella museomikrofonilla kahdelle raidalle, ja katso: tulos on parempi kuin useimmilla DDD-äänityksillä.  Elektronisia digitaaliefektejä ei ole käytetty, eikä muitakaan trikkejä.

Toiseksi tekijät käyttävät lähes pelkästään harmonisia sointuja ja kappaleissa on selvä tahti ja huima svengi. Kokonaisuus kuulostaa jotenkin siltä, kuin JJ Johnson ja Paul Desmond olisivat v.1960 yhtäkkiä innostuneet Ornette Colemanin tyylistä, jota Gerry Mulligan olisi sovittanut kahdelle puhaltimelle.  Kuuntelin levyn jo kerran läpi ennen hieman epäselvän kansitekstin lukemista, ja vasta tuolloin selvisi, että aiheena on Blues! Sovitukset ovat niin ovelia ja rytminä on välillä reggae, yhdessä kappaleessa jopa 21/8, ettei sitä heti huomaa, mutta toden totta: aika paljon mennään 12 tahdin jaksoissa ja kolmen perussoinnun ympärillä. Sovitukset eivät jää pelkästään kappaleen alkuun ja loppuun, vaan vuorottelevat soolojen kanssa.  Soinnut 2-3-äänisinä ovat todella kekseliäitä ja välillä uskomattoman kauniita tekemättä ollenkaan virsimusiikin vaikutelmaa.

Kovien jazzmuusikkojen Suomessa ei kai enää pidetä ihmeenä, että kukaan muusikoista ei ole syntynyt USA:ssa varsin tyylipuhtaasta suorituksesta huolimatta.  Chisholm ja Penman ovat Uudesta Seelannista, Ruckert ja Wogram Saksasta.  Kaikki ilmeisesti ovat saaneet koulutuksen USAssa, työskentelevät siellä säännöllisesti, ja viimeisten DB:ien levyarvosteluissa jokainen on mukana jollain levyllä. Kaikki ovat virtuoosiluokan soidintaitajia, ja puhaltajat soittavat lähes koko setin sillä äänellä, kuin soittimen keksijä varmaan olisi pasuunalle ja saksofonille halunnut.  Matt Penman on jo jazzin Veikkausliigassa, ja häntä kuulimme pari vuotta sitten Porissa SF-kollektiivin suurmestarien kanssa. Minuun hän teki heti kovan vaikutuksen, minkä mainitsin raportissa, ja taidot sen kuin kehittyvät.  Parilla raidalla hän osallistuu hienosti myös tuohon upeaan soinnutukseen.

Joachim Rueckert (levyillä nimeä näkee todella kahdessa muodossa) oli minulle aiemmin hieman tuntematon, mutta jää heti mieleen.  Ajatelkaa: saksalainen rumpali svengaa kevyesti, taitavasti ja lennokkaasti kuin nuori Billy Higgins.

Tämä on paljon iloisempaa ja monipuolisempaa musiikkia kuin yhtä hyvä ja kaunis Tomasz Stankon levy, jossa ennustukseni osui kerrankin kansan suoneen: se sai paljon ääniä jazzlehtien äänestyksissä.  Jos tämä levy ei saa samaa saalista, niin johan on markkinat!

 

You-tuubissa on ihan hyviä live-näytteitä: katsokaa, jos uskonne minuun ei ole luja!

 

Hayden Chisholm (alttossax, melodica, hyräily, lausunta)

Jochen Rückert (drums)

Matt Penman (bass)

Nils Wogram (trombone, melodica , hyräilu)

 

Rec.  January 2010,  Studio P4, Berlin, GER

 

  1. Rusty Bagpipe Boogie
  2. One for George
  3. Listen to Your Woman
  4. How Play Blues
  5. Homeland Sky
  6. 21
  7. Hot Summer Blues
  8. Behind the Heart Beat
  9. Erectile Dysfunction
  10. Precision
  11. Melancholia

(säv. yhtyeen omia)

Takaisin

Artikkeli luettu 525 kertaa

Translate »