Nordic Trinity Live
KSjazz, 71159-3318-2
Jazzin vapaus ja improvisaation voima sitovat tällä levyllä yhteen nippuun kolme erilaista soittajaa kolmesta eri ikäpolvesta! Ai, huomaako sitä kukaan? No ei, ei ainakaan soitosta, ellei satu tietämään herrojen soittajien taustoja.
Nestorina kolmikossa häärää tenorinsa ja huilunsa kanssa Juhani “Junnu” Aaltonen sarjassa liki kasikymppiset (s.1935). Toista ääripäätä eli nuoruutta kitaroineen edustaa Mikko Iivanainen (s.1975). Kultaista keski-ikää naputtelee kasaan rumpali Klaus Suonsaari (s.1959), levymoguli ja jazzin monitoimimies Isosta Omenasta.
Yhtye kokoontuu kerran pari vuodessa heittämään konserttikiertueen, jonka jälkijättöjä tämäkin levy on eli keväältä 2012. Levy on koostettu liveäänityksistä Porvoon Kulttuuritalo Grandissa ja Helsingin Malmitalossa.
Levyllä liikutaan herrojen sävellysten pohjustamalla maaperällä. Ei kuitenkaan tiukasti nuotteja tuijottaen ja kliinatusti pilkulleen soittaen. Ei, vaan intensiivisellä tunteenpalolla. Hyväksikäyttämällä improvisaation mukanaan tuomia vapauksia. Ikäänkuin varkain. Rikkomatta kuitenkaan kokonaisuutta. Sen harmoniaa. Lähestymättä kakofoniaa tai poikkitaiteellista poskettomuutta.
Melodinen kauneus lähes kaikissa kappaleissa heijastaa utopiaa. Olotilaa, jossa olemassaolon konkreetisuus katoaa jonnekin hallusinaatiomaiseen ulottovuuteen. Painottomuuteen, jonka äärilaidat kukertavat kauneutta. Melodista hyvänoloa. Sävelkuvion monigenreä.
Kuuntelija vaipuu ikäänkuin transsiin. Pehmeään. Ei minnekään. Tulee tunne, ollako vai eikö olla. Tyhjennys kaikesta… vain raukea nautinto saa vallan.
Mutta toisaalla osaa raitoja hämmennetään niin, että osin roiskuu yli laitojen. Ristiriitaa, riitasointua ja volyymisekoitusta tarjoillaan suuresta astiasta. Mystiikan ja äärettömyyden kuvitusmaailma sekoitetaan arkipäivän realismiin. Stressiin ja hienhajuun. Ulkokullaisuuteen ja itsekeskeisyyteen.
Mutta kuitenkin soivan siveästi, vaikka käsiteltävät elementit eivät sitä edustaisikaan.
Se mikä toisaalla tehdään akustisen kauniisti ja hellästi saa nyt ylleen sähköisen lataukseen. Raastavan repivän soinnin.
Mutta näissä levyn monikasvoisissa idealogisessa sävelpurkauksissa on sen ydin. Se ei aukea kuuntelijalle parhaalla mahdollisella tavalla, jollei sille uskalla antaa valtaa. Levy jää torsoksi jollei anna levyn sisällön vapaasti purkautua korvien väliin. Selkäytimeen.
Siksi tämä levy täytyykin kuunnella omassa intiimissä rauhassa. Tosin kaverina voi olla vanha kunnon yksi tähtinen… tuo rentoutuksen peruseliksiiri.
Kokonaissisällön lisäksi kannattaa nauttia itsekunkin soittajan upeasta osaamisesta ja soittopelinsä hallinnasta.
Aaltosen käsittämätön soittorepertuaari perustuu sisäiseen tunteeseen ja sen purkaantumiseen – en muista, mitä minä lavalla soitin, annoin mennä vaan siten, kun juuri silloin hyvältä tuntui… jotenkin näillä sanoilla hän kerran asiaa allekirjoittaneelle ilmaisi. Hän on todella legendaarinen soittaja ja tunteenluoja! Olipa kyseessä sitten huilu tai saksofoni…
Iivanaisen parhaana valttina on soittimiensa tunteminen ja hallinta… Free Control… joka oli hänen oman bändinsäkin nimi aikoinaan. Vaikka en ole ollut mikään sähköisten vempaimien ystävä, niin nautin kuitenkin suunnattomasti Iivanaisen työstöstä tällä levyllä. Hän tekee hienoa taustamattoa Aaltosen herkille huilu ja tenoriosuuksille… unohtamatta hänen omia eturiviosuuksiaan.
Suonsaari jää näiden kahden virtuoosin varjoon… väkisin, sillä hänelle on sälytetty osittain assistentin rooli. Toisaalta hänen hienojakoinen työstönsä jää moninpaikoin lähes huomaamatta. Se sulautuu kokonaisuuteen erinomaisen hienolla pieteetillä. Hyvin kokonaisuuteen hitsautuva elementti.
Tämä levy ei ole mitään taustamusiikkia vaan nimenomaan kuunneltavaa nautittavaa.
Tämä levy ei ole myöskään mitään luotaan poistyöntävää ylilyöntitaidejazzia vaan modernismilla maustettua kauniin melodista harmoniaa.
Mikäli haluatte “tyhjentyä” ympäröivästä ja nauttia olemassaolostanne, ei missään, tämä on juuri teille!
Suositukseni (OR)
Juhani Aaltonen flute, tenor sax, Mikko Iivanainen guitar, Klaus Suonsaari drums
Recorded live by Miikka Huttunen March 24, 2012 at Kulttuuritalo Grand, Porvoo and March 25, 2012 at Malmitalo, Helsinki, Finland
Mixed Miikka Huttunen June 27-28, 2012 at Neomusic, Helsinki, Finland
Mastered by Svante Forsbäck August 2, 2012 at Chartmakers Oy, Helsinki, Finland
1. Premonition (Mikko Iivanainen) 6:34
2. The Vision (Juhani Aaltonen) 8:42
3. Emylia (Klaus Suonsaari) 11:22
4. Lullaby for Lost Souls (Mikko Iivanainen) 8:41
5. Reflecting Times (Klaus Suonsaari) 6:17
6. Spring Bird (Juhani Aaltonen) 6:58
7. Humble Heart (Juhani Aaltonen) 5:32