Pekka Toivanen

Kuvat:

16.10.2019 10:05


Pekka Toivanen: Arkangeli

Arkangeli

ONMCD 48155

Hämmästys levyn nimestä oli entistäkin suunnattomampi, kun selvisi, ettei kyseessä ollutkaan Kuolan niemimaan kaakkoisosassa Vienanjoen suussa sijaitseva kaupunki… siis Arkangeli. Nyt mentiin aivan uusiin sfääreihin: Arkkienkeleihin.  

Näitä ”ylienkeleitä” eli paremman luokan siipiveikkoja on  on uskontokunnasta riippuen kolmesta ylöspäin. Levyllä heitä esitellään saksofonisti Pekka Toivasen sävellyksien myötä. Toivasen lisäksi esittelijöinä ovat pianisti Lassi Kouvo, basisti Pekka Sarmanto ja rumpali Tommi Rautiainen. 

Arkkienkeli (kreik. αρχάγγελος, ”ensimmäinen sanansaattaja”) on monissa uskonnoissa esiintyvä yliluonnollinen olento, jota pidetään tavallisia enkeleitä ylempänä. Keskiaikaisessa enkeliopissa arkkienkelit olivat yksi yhdeksästä enkeliluokasta, mutta tavallisesti arkkienkelillä viitataan arvoltaan kaikkein korkeimpiin enkeleihin, ylienkeleihin tai pääenkeleihin, enkeliruhtinaisiin

Levyn ensimmäisellä raidalla paneudutaan jazzaillen arkkienkeli Mikaelin sisimpään. Mikael on enkeliruhtinas. Kun haluat erityistä suojaa, kuvittele sähkönsininen viitta koko kehosi ympärille. Toivanen kietoo rauhaisan, tanakkaiskuisen sävelkuoren sakspiippuineen yhteistyönä Kouvon kanssa muiden jäädessä herran valossa hieman pimennon puolelle. Lupsakkaan rauhaisaa, muttei laahustavaa, vaan elämänsykkeistä menoa. 

Toinen raita ei tuonut mieleeni arkkienkeli Urielia, vaan Grand Marshall Uriel Hyltonin. Ehkä tämä herramies onkin naamioitunut anteeksiannon ja rauhan enkeli. Kepein marssi- ja tanssiaskelin hän on saanut aikaan rauhaa ja hyvää oloa monissa jazzsjuhlissa. Toivanen onkin löytänytkin kepeän kulkevan ja mukavapoljentoisen jazzrytmin Urieliinsa. Sakspiipun lisäksi raidan nautintoihin kuuluu ehdottomasti Kouvon mustavalkiot. 

Kolmosraidalla arkkienkeli Barakielin myötä ”Onni ja menestys seuraavat nyt sinua.” Jo vain kelpaa… Toivasen saksofonointi on maukasta ja Kouvon pianottelu. Taustajoukot ”mättävät” myös antaumuksella. Messevan mukavan menevää jazzailua. 

Sitten sekoitetaan totaalisesti tällaisen tavallisen tollikan pääkoppa… siis seuraavan arkkienkeli Salatielin myötä.  Hän edustaa toiseen kaanoniin kuuluvaa kirjaa… pöh pöh… olkoot, nyt mennään ilmeisesti vanhan testamentin  maille. Arvokkaan seesteisesti, jopa hartaan koskettavasti. Toivasen foni maalaa joiltain osin tuttua ”Junnu Aaltosen maailmaa”. Hienon hienolla pieteetillä. Kouvon piano myötäilee, jopa karkaa pieniin irtiottoihin. Muut kunnioittavat seesteisen rauhaisalla läsnäolollaan.

Ella, ella, Raffaella…  laulaa Toni Antonen seuraavalla raidalla. Kyse lienee arkkienkeli Rafaelista. Parantavasta ja eheyttävästä enkelista. Ainakin musiikillisesti sellaisesta, sillä mukavan lutvikas tahdittelu ja hyväntuulisuus. pursuaa tältä raidalta. Antonen laulu on pehmeää italiaanolaulua. Kuka tykkää, kuka ei. Tuo kuitenkin omalaista uutta suoneniskua tälle plätylle.  

Toiseksi viimeinen on arkkienkeli Jehudiel, joka antaa tukea kaikille, jotka haluavat kunnioittaa herraamme. Tämä vähemmän esillä oleva enkeli saa  esittelijäkseen Toivasen sopraanon. Sitä tukee rytmikkään retvakkaasti Kouvon kirkas kilkuttelu, joka tekee myös maukasta työtä soolona. Rautiainen mättää maustetta voimallisemmin ja Pekkis pompottaa tummaa tahtiaan. Jopa kääntymyksen aiheuttavaa ihanuutta…

Viimeisenä on aika heittää Gabriel kehiin. Hän oli enkeli, joka toi viestin Marialle Jeesuksen syntymästä ja Gabrielia kutsutaankin merkittävien asioiden viestintuojaenkeliksi. Ja sujuva on myös siivenisku Toivasen tenorissa. Maukkaan muhevaa ja kulkevaa soitantoa. Kouvon mustavalkioiden ja muun kompin terhakkana taustoituksena. Kyllä jazzviesti löytää perille.

Bonusraitana kuullaan pyhimys Santa Ceciliana. Häntä kunnioitetaan Ranskan Albin, säveltäjien, marttyyrien, musiikin, muusikkojen, soitinten valmistajien, Nebraskan Omahan arkkihiippakunnan, runoilijoiden ja laulajien suojeluspyhimyksenä. Cecilian loppu oli julma, hänet määrättiin  poltettavaksi, mutta liekit eivät haavoittaneet häntä, minkä johdosta hänet sitten mestattiin. Toivanen mättää yhtyeensä kanssa sopraanoineen voimakkaan intensiivisesti tätä pyhimyskohtaloa. Toni Antone laulaa Cecilian tarinaa Välimerellisin värein. Väkevän maukas loppu tälle enkelimäisen maukkaalle levylle. 

Ei ole väärin sanoa, että koko levyllinen on maukkaan rehellistä vanhempaa mainstream jazzia. Tosin tuoreen rehevänä esitettynä. Ja todella aistikkaan upealla sielulla maustettuna. Täydet pisteet ”pitkälle Pekalle” ja soittokunnalleen.

Vaikkette olisikaan arkkienkeleiden ”tuttuja”, tämä levy on kuuntelun arvoinen. (OR).

 

Pekka Toivanen, saxophone, Lassi Kouvo, piano, Pekka Sarmanto, bass, Tommi Rautiainen, drums

Recorded by Robi De Godzinsky at Soundteam Godzinsky, Sipoo, Finland
Vocals recorded by Petri Asiala at Ambience Studios, Helsinki, Finland
Edited by Iiro Heikkinen
Mixed by Maukka Siirala and Hannu Lamminmäki at Musapaahtimo, Helsinki, Finland
Mastered by Hannu Lamminmäki

1. Mikael 7:30
2. Uriel 7:02
3. Barakiel 8:55
4. Salatiel 8:17
5. Raffaella (feat. Toni Antone) 6:15
6. Jehudiel 5:36
7. Gabriel Announces 5:38
8. Santa Cecilia (feat. Toni Antone) 7:33.

All compositions by Pekka Toivanen
Lyrics (#5,8) Kuutti Lavonen

This album is dedicated to the memory of Tapio Salo

 

Takaisin

Artikkeli luettu 136 kertaa

Translate »