PELOTON

Kuvat:

04.05.2009 05:20


LILCD-20

 Jaaha, että sillä lailla. Ensin tarjotaan kaikenlaista musiikkia ja sirkushuveja ja sitten pidetään hautajaiset. Vai olisiko se toisinpäin. Ensin pidetään hautajaiset ja sen jälkeen annetaan saattoväelle sirkushuveja ja laaja kirjo musiikkia pelottomalla tavalla. Tavalla tai toisella, mutta kyllä se kelpaa. Pelottoman aivan uunituore debyytti albumi on kieltämättä aika erikoinen. Tällä levyllä liikutaan tosiaan ääripäästä toiseen, sieltä löytyy monenlaista musiikin genreä. Siinä on luovaa hulluutta yhtä lailla kuin vakaavaa ja herkkää rauhallisuutta. Tätä ryhmää voidaan hyvällä syyllä kuvailla erikoisalojen musiikin iskujoukoksi.

Yhtye tuntuu sanan varsinaisessa mielessä olevan täysin omilla linjoillaan.  Siinä maalataan sointukuvioilla vakavan pateettisesti yhtä lailla kuin hullun hauskojen kiemuroiden kautta pudotaan nuotistolta pois ikään kuin tyhjyyteen.

Ensimmäinen raita tuntuu siltä kuin oltaisiin haaremissa muokkaamassa tunnelmaa itämaiseen tapaan napatanssijan pyörittäessä keskivartaloa kiimaisten arabimiesten silmien alla. ”Sankarit” vievät meidät Savelan trumpetti maalailemana rytmikkääseen tihuana brasstunnelmaan. ”Vuodenaika” vuorostaan sisältää melkoisen avantgarde latauksen, minkä kautta joudutaan Münchenin olutfestivaaleille, sen kuuloista hoilausta siinä on, että juomalauluhan se, ainakin minun mielestäni. Neljännessä ”haudataan koko maapallo” ja se tehdään selvästi hakemalla uusia rajoja avantgarde musiikin pakeilta, rohkean röyhtäilevästi ja sekopäisesti.  Seuraavaksi onkin jo hätä päästä kamarimusiikin puolelle ottamalla jouset välillä mahtipontisen voimakkaasti ja välillä pehmeän siististi mukaan, kunnes torvilla raivataan tietä selkeään free jazz ilmaisuun.  Luomakankaan saksofoni soi nitroglyserolilla herkistettynä suorastaan raivoisan räjähdysherkkiä irtiottoja. Seuraavaksi ollaan takaisin jousikvartetin luomassa viihteessä aivan nuollen ensiksi klassisen musiikin suuntaviivoja muuttuen taas torvien myötä sekalaiseksi free puhaltamiseksi ja sitten palataan alkuasetelmiin lintupillien kera.  ”Lihaksisto” on kunnossa ja siinä on räjähtävää voimaa ja raivoisaa irrottelua, kunnes yht’äkkiä mennäänkin valssin pyöreissä ja taas yllättävästi takaisin voimalliseen rypistelyyn.  Seuraavalla raidalla liikutaan musiikillisessa kuorolaulun ja yksittäislaulun pateettisessa tuonelassa, mistä ei tunnu olevan ulospääsyä. Viimeinen lyhyt rypistys voisi, nimensä perusteella, kuvailla terrorin ja kaaoksen arkirealismia kuvaannollisesti antimilitaristisella tavalla.

Tämän levyn kanssa saa kuulija mietiskellä päänsä puhki, on se sen verran tavallisista kaavoista erottuvaa musiikillista kerrontaa. Tekijöillä on myös freejazzbaletin teon kokemusta ja siitä saattaa luontevasti löytää uusia tuulahduksia myös musiikilliseen ajattelutapaan.  Kuuntelin mielenkiinnolla ja olen varma, että levy jakaa mielipiteitä melko suurella skaalalla. Ei varmaankaan sovi joka pojan ja tytön soittimeen, mutta änkyräväärät, rajoista välittämättömät ja aina uutta ja tuntematonta kuuntelukokemusta hakevat löytävät varmasti tämän levyn ja sitä kautta saavat raikasta uutta kuunneltavaa. Jotain näytteitä löytyy myspace sivuilta. (JKi)

Eero Savela; (1 ja 5), trumpetti, tuuba kuoroääni, Pentti Luomakangas; (3,4,7,8, ja 9), saksofonit, kitara, banjitar, laulu, Hannu Risku; (2 ja 6), rummut ja perkussiot, klarinetti, Tapani Varis; kontrabasso, kuoroääni, erilaiset tuuli-instrumentit, Noora Puurula; viulu, kuoroääni, Kaisa Kuvaja; viulu, kuoroääni, Tiinapriitta Savela; viulu, kuoroääni, Tarmo Paloniemi; sello, kuoroääni

Äänitys ja miksaus: Marko Ylianttila, Studio Kuu, tammikuu 4.-7. 2009, Helsinki. Masterointi: Jaakko Viitalähde. Tuotanto: Savela / Luomakangas. Kannen suunnittelu: Oona Loman.  Julkaistu 27.4.2009

  1. Forum for Peace 5:03
  2. Heroes 3:12
  3. The season of the year 5:10
  4. Maapallon hautajaiset 4:25
  5. Häthätää 7:13
  6. Vaeltava aalto 7:40
  7. Muscles 3:52
  8. Un fon 5:40
  9. Baader-Meinhof 2:19

 

Takaisin

Artikkeli luettu 652 kertaa

Translate »