Petri Keinosen uusi levy on mielenkiintoinen 10 laulun kooste Kantelettaren teksteihin, runoyhdistelmiin tai muutoin sen inspiroimana tehtyjä lauluja. Keinosen ominta aluetta on kansanmusiikki, laulelmat ja juurimusiikki. Musiikillisia vaikutteita on omaksuttu laajasti, mm. Tony Joe White ja Fairport Convention nousevat mieleen tuotosta kuunnellessa. Keinosella on takanaan jo yli 20 vuoden ura levyttävänä artistina.
Kanteletar on Elias Lönnrotin kokoama kansanrunokokoelma, kansalliseepoksemme Kalevalan “sisarteos”. Kantelettaren runot ovat kalevalaista runoutta, eli ne on tehty kalevalaiseen runomittaan. Kanteletar ilmestyi vuonna 1840 nimellä Kanteletar taikka Suomen Kansan Wanhoja Lauluja ja Wirsiä. Kokoelman perustan Lönnrot sai runonkeruumatkallaan 1838 tavattuaan Koiterejärvellä runonlaulaja Mateli Kuivalattaren ja merkittyään muistiin tämän laulamia runoja.
Kanteletar jakaantuu kolmeen kirjaan. Ensimmäinen osan runoja Lönnrot kutsui “yhteisiksi lauluiksi”; kollektiivisia paimenten, hääkansan ja lasten lauluja. Toinen sisältää lyyristä runoutta, “erityisiä lauluja” (tyttöjen, naisten, poikien ja miesten lauluja). Kolmanteen kuuluu historiallista runoutta, romanssia, legendaa, balladia ja lyyris-eeppistä runoa.
Keinonen on säveltänyt musiikin vapaasti Kantelettaressa ilmaistuja teemoja mukaillen. Taivutuskaavojen ja poljennon osalta on myös noudatettu melko suuria vapausasteita. Nimensä mukaisesti musiikki heijastelee lähdön, muutoksen ja transformaation tunnelmia. On erittäin tärkeää, että kansallisen menneisyytemme kulttuuriperintöä uudistetaan ja tuodaan nykyihmisen ulottuville.
Kalevalan ulkoluku, jota meikäläisen kouluaikana harrastettiin, taisi lähinnä vieraannuttaa ihmisiä itse aihepiristä. Kansalliseepoksen ja Kantelettaren tarinoihin sisältyy hienoa ja moniulotteista symboliikkaa, jonka tuntemus tuo tarinoihin valtavasti syvyyttä. Keinosen suhdetta ja aihepiirin tuntemusta olisi voinut paljonkin täydentää. Nykyiskelmien suosimaan hokematyyliin Keinonenkin on muutamissa kohdin (Hyvä ilta lintuseni, Venehen synty jne.) kokeillut tehokeinona suppean tekstilinjan toistoa. Tämä toimii huonommin, koska musiikki ja tunnelma eivät tue suggestiivista tautofoniaa. Suhteessa alkuteoksen mittavuuteen tällaista ratkaisua ei käy pitäminen erityisen onnistuneena.
Nykyaikaisen kompin kytkentä Kantelettaren runoihin ja yhdistelmiin on sen sijaan onnistunut yllättävänkin hyvin. Nythän ei tähdätä traditionaaliseen kansanmusiikki-ilmaisuun, vaan haetaan inspiraatiota. Tekniseen erinomaisuuteen tai häikäiseviin soolosuorituksiin ei pyritä. Tunnelma on korostetun proosallinen ja profaani, ei kuitenkaan lattea tai mielikuvitukseton.
Keinonen soittaa kitaraa ja monia muitakin soittimia. Levyn vierailijoista nousevat esiin laulaja Kati Kotilainen, viulisti Minna Pensola ja pianisti Kalle Penttilä. Kokoonpanot vaihtelevat lauluittain, ne ovat pienimuotoisia, mutta vivahteikkaita. Soitinsoolojaksot ovat tiiviitä ja lyhyitä, ehkä vähän turhankin lyhyitä – mm. Pensolan viulua olisi mielellään kuullut enemmän.
Tracks:
- Venehen synty
- Pieni lintu, Huolettaa
- Tehkäme iloinen ilta
- Oluen synty
- Hyvä ilta lintuseni
- Omat on virret oppimani
- Siitä sinne tie menevi
- Laulan lasta nukkumahan
- Merille lähtevä
Musicians:
Petri Keinonen, kitara, basso, piano, huuliharppu; Minna Pensola,viulu; Kalle Penttilä, piano, urut; Esa Fagerholm, pasuuna, käyrätorvi, Kati Kotilainen, laulu
Production, Recording & Mixing: Petri Keinonen
Mastering: Janne Saksa/Sound Supreme Studio