Piirpauke 

Kuvat:

18.03.2019 20:52


Piirpauke: Hali

Hali 

Rockadillo Records, ZENCD 2169

Kainuun Kukko kiekaisi jälleen sekamelskoineen uuden levyn. Nyt soitinyhtymän perustamisen 45. juhlavuoden avajaiseksi. Haliksi kaikelle kansalle. Ja kunnon rutistushan tuo Piirpaukeen uutukainen, nimeltään Hali, onkin. Vanhaa kunnon Piirpauke vyöryä, nyt hieman entistä lauluvoimaisempana. 

Väkevä Kainuun korpien könsikäs, Sakari Kukko, on sekoittanut jälleen messevän herkullisen koosteen. Senegalista, Turkista ja Suomesta. Kantelettaresta, Sibeliuksesta, Merikannosta, Tynnilästä, Pokelasta, Coplandista, Bellmanista, Lindströmistä… ties mistä. Aidon perisuomalaisesti laulusanoiltaan, rytmitarjottimen ilotulituksen sekoittelussa. 

Vaikka voimasanojen käyttö on epäsopivana Suomessa kiellettyä, etenkin televisiossa, rohkenen ilmaista tuntoni Piirpaukeen ja vierailijoiden esityskokonaisuudesta: Perkeleen kova juttu!!!

Tyylisuuntapuritaanit kaivelkoot varvasvälejään ja mumiskoot omiaan, sillä nyt kyse on maailmanmusiikillisesta nautinnosta. Kovasta sellaisesta, jossa seilataan tyylisuunnasta toiseen, osin kai kolmanteenkin… hallitun riehakkaasti, mutta väliin tunnetta värisyttävän herkästi. Muunmuassa perisuomalaisesti Valto Tynnilä – Lauri Jauhiainen taisteluparin foxtrotin Sinulle yksin myötä… siis nykyisin humpaten. Tai hulivilipoika Kukon komeasti laulaman kansansävelen Hippapilan tuutilullatessa. Julmuutta henkivä Kukon laulutulkinta  Marjatta ja Martti Pokelan kammottavasta Tiibetin noidat lastenlaulusta. 

Kukko laulaa tällä levyllä kuudella eri raidalla. Yllätys ehkä monelle. Miehekkään rehevä äänrepertuaari toimii erinomaisesti tämän levyn säveltarjottimella senegalilaisten vastapainona. Hienoa yhteenpunontaa eri kulttuurien kesken. Kuten aina Piirpaukeessa. Toisaalta Kukko voisi toimia myös vara-Veskuna, sillä niin paljon hänen tulkintansa loirii Erk Lindströmin Kalevala Bluesissa. 

Itse soittokunnan soitto on kaikkinensa hienon melodista ja harmonisen täsmällistä, muttei mitenkään pateettista tai nuottien kaavamaisuutta. Ei vaan rehevän pursuavaa. Mukaansa tempaavaa. Sielun sopukoita hyväilevää. Pääroolissa riehuu tietysti itse Multikukko puolenkymmenen instrumentin voimin. Kaikissa intensiivisen reuhakkaalla otteella. 

Kitaristi Nicolas ”Leissi” Rehn värkkää kuusikielisestään tiukan terhakkaat poljennot muun kompin kanssa ja tyylittelee väliin herkkyyttä nautittavaksi. Basisti Eerik Siikasaari on tömäkän tukevan bassosoinnin  mestari. Olipa kyseessä tahtilaji kuin tahtilaji, niin pystypullukka sylkee Siikasaaren käsittelyssä tummaa sointiaan väkevän vääpelimäisesti tai herkän hellästi. Kuinka vain, mutta aina polttavalla tunteenpalolla. 

Kalvokannujen ja kilkuttien kanssa hääräävät rytmiikan roheat mestarit Rami Eskelinen ja Ismaele Sane. Tehokkaan räjähtävinä osaajina, jotka pääsevät nauttimaan välillä todellisesta vauhdin hurmasta.

Vierastyövoimasta nousevat esiin Sheila Surban hellyttävän kaunisääninen laululintu, ihastuttavine suomenkielineen sekä viimeisen raidan Finlandioineen, joka erilaisesta sovituksestaan huolimatta ei saa Janne-setää pyörimään Ainolassa hautapaatensa alla.  Erikoisesta äänestään tunnettu senegalilainen Meissa Niang vierailee kolmella raidalla ja hyvä niin, jääpähän tilaa muillekin. 

Muista on syytä mainita Mika Mylläri yhdellä raidalla. Ei pelkästään raidan trumpetoinnista, vaan koko levyn äänitys- ja miksaustyöstä. Siltä osin erinomaista työtä. Kokonaisuus toimii sekamelskeistä huolimatta erinomaisen selkeänä ja tuo koko soitinarsenaalin esillä. Ja mikäs siinä, kun levyn siunaa lopuksi Pappi, Wadion masteroija Minerva Pappi. Hyvä, hyvä… 

On ehkä kornia kertoa, että Hali äänitettiin samoissa sessioissa kuin vuoden 2017 syksyllä ilmestynyt Juju. Mutta eihän se oikeasti mitään uutta ole levymaailmassa. Ja toisaalta ollaanhan nyt saatu samoilta ”lämpimiltä” lisää maukasta Piirpauketta. Eikös sitä sanota, että viinikin paranee vanhetessaan… Tässä on käynyt ilmiselvästi juuri näin. 

Jazziako? Onhan sitäkin muodossa, jos toisessa mukana. Ei mielinmäärin, mutta sopivasti mausteena. Maailmanmusiikin halauksina…

Ostakaa omaksenne lisää mekkalaa ja sekamelskaa… ja antautukaa halittavaksi! (OR)   

 

Sakari Kukko – winds, piano, keyboards, vocals, Eerik Siikasaari – bass, Rami Eskelinen – drums, Ismaila Sané – percussion, vocals, Nicholas Rehn – guitar
+ special guests: Sheila Surban – coloratur soprano, Meissa Niang – coloratur tenor, Mika Mylläri – trumpet, vocals, Paola Kukko – vocals

Recorded by Mika Mylläri at Villa Vilkan
Mixed by Mika Mylläri at AMP Studios
Mastered by Minerva Pappi / Waudio

01. Kanteletara (music: trad. Finland-Senegal, lyrics: trad. / Kanteletar, M. Niang) 5:30
02. Itkevä huilu (music: Oskar Merikanto, lyrics: Larin Kyösti) 4:59
03. Tiibetin noidat (Marjatta & Martti Pokela) 6:31
04. Oi äiti armas (music: C.M. Bellman, lyrics: S. Kukko) 3:33
05. Kalevala blues (music: Erik Lindström, lyrics: Saukki) 2:52
06. Taivaanrannanmaalari (music: trad. Turkey, lyrics: S. Kukko) 4:45
07. Long Time Ago (music: A. Copland, lyrics: trad.) 3:19
08. Sinulle yksin (music: Valto Tynnilä, lyrics: Lauri Jauhiainen – Valto Tynnilä) 2:11
09. Hippapila (music & lyrics: trad.) 3:11
10. Bonus track: Finlandia (Song of Freedom) music: J. Sibelius, lyrics: unknown) 4:41

 

 

Takaisin

Artikkeli luettu 566 kertaa

Translate »