Piirpauke

Kuvat:

10.05.2010 08:44

Rockadillo Records, ZENCD 2132

Sotkamon ja Kuhmon rajamailla elää petun ja virsien maan kasvatti, kainuulaisten korpimaiden shamaanien sukukunnan ruumiillistuma viime vuosituhannelta. Tuhannelta, jonka viimeisen vuosisadan vuonna 74 syntyi hänen ja muutaman muun mustaan neekerijazziin hurahtaneen soittoniekan päässä ajatus käyttää kansanmusiikkia improvisaation pohjana. Taiteellista kukkoilua eli ei… syntyi yhtye nimeltä Piipauke. Ja kukkona tunkiolla kiekui itse Kukko. Kutsumanimeltään Sakari.

Piirpaukkeesta kasvoi legenda. Globaali maailmankiertäjä. Vaikutteiden imijä. Toteuttaja. Vuoroin huipulla. Vuoroin laaksossa… Mutta Kukko kiekui aina ryhmänsä yhteen. Erilaisin kokoonpanokirjoin. Vaihtuvin rytmein ja sävelin…
Nyt ympyrä on tavallaan sulkeutunut. Kainuun korvet ovat saaneet Kukkonsa takaisin. Kuhmoon. Suomalainen musiikki on saanut mesenaattinsa jälleen improvisoimaan kotimaista. Traditionaalista… Konsta Jylhää… Jean Sibeliusta… Toivo Kuulaa… ”itäsuomalaista” Pjotr Tšaikovskia Pietarin manttaalikunnasta… Sekä tietysti itse sävellettyä Piirpauketta.
Syntyi tämä levy, nimeltään Koli. Suomalainen kansallismaisema, jossa kohtaavat kansanmusiikki, jazz ja taidemusiikki. Liekö Ukko-Kolin jykevä jazziloittelu tammikuussa, syksyn ruskana loistava blues, Eeva Ryynäsen karun kaunis alttari Kolin kirkossa… tai aiempien sukupolvien säveltäjämestarien perinne ovat olleet Kukon nimimotiiveina.
Niin tai näin, Piirpauke on jälleen kerran timanttinen!
Kukko itse hoitelee soitinten multiarsenaalia tutun varmaan tyyliinsä. Puhaltimien kauniin kuulas soundi saa levyn maistumaan suomalaisuudelta. Siltä samalta, jota Kukko on viljellyt upeasti aiemmissakin toteutuksissaan. Niin virsissä kuin toisen äärilaidan iloitteluissakin. Ripaukset suuren maailman oppeja vain täydentävät hienoa kokonaisuutta.
Kokonaisuus kasvaakin välillä äärettömyyksiin yltäväksi sävelmassaksi. Spektraaliseksi rytmipommiksi. Villiksi tuuleksi, joka saa kaiken heilumaan rytmikkäästi tahtiinsa. Kitaristi Orma, percussionisti Sane, rummunlyöjä Eskelinen ja basisti Siikasaari loihtivat järisyttävän väkevän ja massiivisen taustan. Kumisevan elämän sykkeen. Kun Siikasaari ja Orma pistävät vielä loistokkaan komppinsa oheen muutaman namukkaan soolon on klimaksi täydellinen. Hurjaa!
Eikä vierailijaosaston trumpetistivirtuoosi Myllärissä ja vokalisti Niangissa ole moitteen sijaa. He täydentävät omalla ammattilaispanoksellaan kokonaisuutta tunteekkaan hienosti. Mylläri on myös tämän albumin studiotuottaja. Ja mikäs ollessa, sillä levykokonaisuus on upea. Osin häkellyttävän hurmaava… osin väkiviinan tujakka… läpikotaisin hyvän tuoksuinen kuin mummolan vastaleivottu lettipulla. Se paksun pullea herkku, josta leikattiin paksuja herkkuviipaleita kylmän maidon kaveriksi…
Piirpaukkeen musiikissa on omat erityispiirteensä, toisaalta siitä löytyy osin paljon samaa, mitä Wimme ja RinneRadio omassa tuotannossaan tuovat esiin. Vahvaa tunnetta. Jyhkeää alkuvoimaa. Pulppuavaa elämän eliksiiriä. Vapautta. Rakkautta luojan luomaan… etäälle urbaaneista kivikylistä. Kiireestä. Teennäisyydestä…
Annan täydet pisteet Kukolle myös siitä rohkeudesta, jolla hän on Piirpaukkeineen tarttunut vanhojen mestareiden teoksiin. Niiden sovitus uuteen formaattiin on kuin asettaisi päänsä mestauspölkylle… ei voi koskaan tietää etukäteen, antaako kuulijakunta ja kriitikot huppupäisen mestaajan kirveelle iskuluvan… Kukko ja Piirpauke ovat mielestäni onnistuneet tyylikkäästi. Vanhoja arvoja kunnioittaen… Oman väkevän puumerkkinsä kuitenkin niihin pistäen.
Enpä siis usko, että suomalaisen musiikin pyhimys Jean Sibeliuskaan pyörähtelee haudassaan vaikka hänen tuotantoaan onkin ”hieman kopeloitu”. Päinvastoin, sillä näin saadaan ”Jannen” musiikkia jälleen yksi askel lähemmäksi tavallista tossunkuluttajaa… Klassinen, jazz ja kansanmusiikki yhtyvät hyvän olon tunteeksi…

Näin Sakari Kukko kuvailee kappalevalikoimiansa levyn kansitekstissä:
Avauskappale, joka sai nimekseen Blue Alma, on Toivo Kuulan (1883-1918) sarjasta eteläpohjalaisia tansseja, opus 17 a no. 3, moderato tranquillo, sadan vuoden takaa. Tämä Kuulan teos edustaa puhtaimmillaan kulminaatiopistettä suomalaisen kansanmusiikin ja taidemusiikin välillä. Suomalaisen pelimannimusiikin legendoihin kuuluva Matti Haudanmaa (1858-1936) soitti Toivo Kuulalle muun muassa Paimenen polskaa (Polska del Pastor). Kaustinen-Dakar lähtee liikkeelle kahden Matti Haudanmaalta muistiinkirjoitetun melodian (Syrjälän Kaapoon polska Kurikasta ja Rintalan Heikin polska Lapualta) pohjalta, mutta päätyy uutena teoksena Senegaliin asti todistaen, että polska ja mbalax ovat yhtä. Kuten myös polska ja bulerias! Pjotr Iljits Tsaikovskin (1840-1893) Romance on levyn ainoa ei-suomalainen sävellys. Suomi oli tuolloin Tsaarin Venäjän suuriruhtinaskunta. Tsaikovski syntyi suomensukuisessa Udmurtiassa, ja on aina ollut läheinen suomalaisille, vaikuttaen mm. Sibeliukseen, joten hän sopii tähän kokonaisuuteen.
Jean Sibelius (1865-1957) sävelsi Musetten Adolf Paulin näytelmään Kuningas Kristian (König Christian). Omistan tämän version isälleni Pauli Kristian Kukolle. Sibeliuksella oli teosta säveltäessään mielessään säkkipilli ja kansanmusiikkivaikutteet ovat muutenkin ilmiselviä. Rondinossa Sibeliuksen arvellaan muistelevan lapsuuttaan, ja Romanssi on hänen vastauksensa Tsaikovskin haasteeseen. Sibeliuksen suhteesta kansanmusiikkiin ovat arvostetut Sibelius-tutkijat sanoneet, että säveltäjä löysi itsensä kuultuaan runonlaulaja Larin Paraskea vuonna 1891 ja vierailtuaan Karjalan korpimaisemissa. Ja nimenomaan Kolilta inspiraatiota ovat saaneet monet kansallisromantiikan ajan suomalaistaiteilijat.
Sibelius kertoi vävylleen nähneensä unen, jossa hän oli kirjoittanut jazzin. Herättyään hän ei ollut kirjoittanut kappaletta muistiin ja oli siitä myöhemmin hyvin harmissaan. No, jazzmuusikko-pelimanni sävelsi nyt Ainola Festivon Jannen Romanssin innoittamana. Valse Triste oli Sibeliuksen maailmanhitti, jossa kuulen muun muassa flamencovaikutteita. 
Lo-Hi on sävelletty itäkarjalaisen kantelesävelmän Maanitus eli Trepatska pohjalta. Löysin sen Entiset etniset -kokoelmalta, jolla on Yleisradion vanhimpia kansanmusiikkiäänitteitä. Sen esitti Vanja Tallus eli Ivan Trofimoff. Samalta arkistojen aarteelta löytyi myös pelimannimusiikkia Karvialta eli Pippuripolska, jonka esittivät Riskun pelimannit. Konsta Jylhän (1910-1984) Konstan parempi valssi oli 70-luvun kansanmusiikkibuumin lippulaiva, joka avasi latua Piirpaukkeen Konevitsan kirkonkelloille. Oli korkea aika tehdä tästä myös Piirpauke-tulkinta.

Oivat valinnat. Oivat sovitukset. Oivat tulkinnat….
Tämä useista musiikin tyylisuunnista koostuva coctail maistuu siis erinomaisen hyvälle… Piirpaukulle… Sukulaiselleen spriipaukulle… iloliemelle, jonka takia ukkini menetti aikoinaan taksinsa ja vapautensa valtiolle…
Istukaa ja rauhoittukaa. Kuunnelkaa ja nauttikaa. Tämä levy kestää moninaisessa runsaudessaan useammankin kuuntelukerran. Ja ajan patinan.
Kukko on muninut kultalevyn! (OR)

PS. Piirpauke on karjalankielinen sana, joka viittaa mekkalaan, mekastukseen ja sekamelskaan…

 

Sakari Kukko saxes, flutes, piano, keyboards, gopi yantra (10), reed pipe (10), hand clapping (2), Ismaila Sane percussion, Eerik Siikasaari double bass, Rami Eskelinen drums, Jukka Orma guitars
Guests: Mika Mylläri trumpet (2, 9, 10), hand clapping (2), Meissa Niang vocals (3, 4, 5, 8)

 

Recorded and mixed by Petri Majuri at Seawolf Studios, Helsinki, Finland, December 2009 to January 2010
Additional recording by Tomi Taskinen
Mastered by Minerva Pappi at Finnvox Studios, Helsinki, Finland

 

01. Blue Alma – säv. Toivo Kuula 4:23

02. Paimenen polska (Polska del Pastor) – säv. trad. 3:25

03. Kaustinen-Dakar – säv. Sakari Kukko 3:51

04. Romance – säv. Pyotr Ilyich Tchaikovsky 8:04

05. Musette – säv. Jean Sibelius 3:29

06. Rondino – säv. Jean Sibelius 3:05

07. Romanssi (Romance) – säv. Jean Sibelius 2:23

08. Ainola Festivo – säv. Sakari Kukko 4:11

09. Valse Triste – säv. Jean Sibelius) 5:19

10. Lo-Hi – säv. Sakari Kukko 7:49

11. Pippuripolska (Spicy Polska) – säv. trad. 5:49

12. Konstan parempi valssi (Konsta’s Better Waltz) – säv. Konsta Jylhä 4:06

 

Lyrics by Meissa Niang (5,8) and Niang-Mylläri (3)
All arrangements by Piirpauke, except 2 and 10 by Piirpauke-Mylläri
Produced by Mika Mylläri

 

 

Takaisin

Artikkeli luettu 739 kertaa

Translate »